Siirry pääsisältöön

Pasi Ilmari Jääskeläinen: Sielut kulkevat sateessa

"Ei hän voinut paeta tehtäväänsä. Olipa taivaassa Jumalaa tai ei, Judit oli vastuussa kummipojastaan. Kristittynä hän ei ollut kummoinen, agnostikko korkeintaan, mutta toiveikkuus oli hänen erityisalaansa."
Pasi Ilmari Jääskeläinen: Sielut kulkevat sateessa (Atena 2013)
550 sivua
Pidän siitä, millä tavalla Pasi Ilmari Jääskeläinen luo kirjaansa henkilöt ja maailman, jotka heräävät lukijan mielessä eloon heti ensi sivuilta lähtien. Näin kävi, kun tartuin hänen romaaniinsa Lumikko ja yhdeksän muuta, ja näin kävi nytkin, kun aloin lukea kirjailijan viimeisintä teosta. Sielut kulkevat sateessa on elävä ja sykkivä, se kiskaisee mukaansa ja pitää pihdeissään, vaikka välillä haluaisi pois sateesta ja erityisesti sateessa kulkevien sielujen läheisyydestä. Mutta irti ei voi päästää, koska on pakko tietää, mitä oikein tapahtuu.

Romaanin päähenkilö, sairaanhoitaja Judit, kyllästyy Keski-Suomen homeisiin sairaaloihin ja väljähtyneeseen avioliittoonsa ja päättää hakeutua muualle. Kuin tilauksesta lapsuudenystävä Martta tarjoaa Juditille työpaikkaa Helsingistä. Aluksi työ F-Remediumissa on unelmien täyttymys: palkka on erinomainen eikä kiire vaivaa. Mutta pian selviää, että työnantaja myös vaatii paljon: hoitajat vaalivat myös potilaidensa sieluja, ja salaperäisellä Persingerillä on mahdollisuus hoitaa sielua, joka kaipaa vahvistusta.
Juditin lapsuudenystävä Martta uskoo vakaasti Jumalaan, mutta hänen kuolemansairas poikansa Mauri ei. Mauri on Juditin kummipoika, ja tällä perusteella Martta vaatii Juditia pelastamaan poikansa sielun. Judit joutuu siis sekä työssään että vapaa-ajallaan pohtimaan myös omaa uskoaan. Ja kun kuvaan astuu vielä julkkisateisti Leo Moreau, on kysymys uskomisesta läsnä joka hetki. Lopulta Judit joutuu jopa miettimään, mikä on ylipäätään totta ja mikä kuvitelmaa.

Romaanissa onkin kyse suurista asioista. Lukijanakin joutuu väkisin pohtimaan, mitä on usko, onko Jumalaa tai sielua olemassa ja mitä tapahtuu kuoleman jälkeen. Helpolla romaani ei siis lukijaansa päästä. Martan pieni Mauri-poika jollain tapaa konkretisoi kysymysten ajankohtaisuuden. Aikaa ei ole paljon, ja Juditin on yritettävä saada poika uskomaan Jumalaan ja kuolemanjälkeiseen taivaaseen. Tehtävä ei ole helppo, kun tuntee puhuvansa omia, syvimpiä tuntojaan vastaan. Ja kun erityiset sielut, syväläiset, saapuvat häiritsemään, mietittävää riittää.

Tarinan jännite pitää niin hyvin, että kirja oli pakko lukea yöllä loppuun. Ehkä loppuratkaisu oli hieman hätäinen, mutta kyllä teksti oli viimeisiin riveihin saakka ahmittava.

Amman lukuhetkessä on romaanista otettu sitaatti, jonka olin ajatellut liittää myös omaan tekstiini. Jatkan nyt kuitenkin siitä, mihin Amma lopettaa:
Hän halusi toisaalta jättää lukevan naisen rauhaan, toisaalta suudella tätä poskelle, ihan vain siitä ilosta, että sai katsella tämän harrasta olemusta.
Hän alkoi pelottaa. Entä jos hän ei hillitsisikään itseään vaan päästäisi jonkin häiritsevän äänen, yskäisisi tai aivastaisi, ja nainen nostaisi katseensa kirjasta ja katsoisi häntä närkästyneenä, loukattuna, hämmästyneenä moisesta häväistyksestä?
Jostain syvältä nousi tieto ja ymmärrys, joka oli kirjoitettu Juditin jokaiseen soluun: Lukijaa ei ole lupa häiritä. 
Paitsi että romaanissa on salaperäinen, lukeva nainen nimeltä Nomi, on teos muutenkin täynnä kirjallisia viittauksia. Kuinka ilahduttavaa onkaan törmätä vaikkapa Emma Bovaryyn portaikossa kulkiessaan!

Edelleen Lumikko ja yhdeksän muuta on mielestäni Jääskeläisen paras romaani. Sielut kulkevat sateessa ei ole huono, mutta se on luonteeltaan kovin erilainen. Se esittää suuria kysymyksiä ja saa paikoin lähes voimaan pahoin, niin raaka se on, ja siksi lukukokemuksesta muodostuu ristiriitainen mutta vahva.

Jääskeläisen romaania on luettu ja blogeissa arvioitu todella paljon. Esimerkiksi Kaisa Reetta, KirsimariaMinna S., Minna Vuo-ChoSalla, Valkoinen Kirahvi, Leena, Jussi, Annika K., Marika, Susa ja Morre ovat kirjasta kirjoittaneet.

Kommentit

  1. Olen lukenut Jääskeläiseltä vain Harjukaupungin salakäytävät. Kirjoittamasi perusteella "Sielut" vaikuttaa mielenkiintoiselta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos pidit Harjukaupungista, saatat pitää kyllä tästäkin. Molemmissa on samaa reaalifantasiaa, joskin tässä uusimmassa romaanissa on panoksia lisätty. :) Bloggauksista huomaa, että Sielut on herättänyt monenlaisia tunteita.

      Poista
  2. Emma Bovary ilahdutti minuakin, kuin myös kirjan teemamusiikki The Windmills of Your Mind.

    Tämä on yökirja! Olin kirjan imussa tiukimmin juuri yöllä, sudenhetkellä. Aamulla en saanut enää samaa 'tatsia', mutta olihan koettu huikeita hetkiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, yökirja tämä todella on! En tosiaan malttanut jättää kirjaa kesken vaan luin sen yöllä loppuun. Teho pysyi ja piti. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on