Siirry pääsisältöön

Katja Kallio: Karilla

"Tällaista hän ei onnistuisi milloinkaan selittämään Ollille. Olli tulee niin ärsyttävän normaalista, tasapainoisesta perheestä. Hänen äitinsä ja isänsä rakastavat toisiaan, eivät liikaa eivätkä liian vähän, eivät ainakaan enemmän kuin Ollia tai hänen veljeään Juhania."
Katja Kallio: Karilla (Otava 2008)
287 sivua
Katja Kallio on kirjailija, josta olen aina pitänyt. Kaikki hänen teoksensa eivät ole olleet täysosumia, mutta kelpo lukuteoksia kuitenkin. Kertaakaan en ole pettynyt, ja riemukseni Karilla ylitti odotukseni. Säkenöivien hetkien ohella tämä romaani kuuluu mielestäni Kallion parhaimpiin.

Romaanin päähenkilö on Katariina, joka tekee töitä äänellään. Hän lukee tiedotteita, radiomainoksia ja dokumenttitekstejä.
Paitsi kaunis ääni, Katariinalla oli harvinainen taito lukea teksti niin, että se kuulosti merkitykselliseltä, merkityksellisemmältä kuin miltä se näytti paperilla.
Katariina asuu valokuvaajamiehensä Ollin ja tyttärensä Elinan kanssa Suomenlinnassa. Tasapainoinen elämä järkkyy, kun kotiovelle tulevat poliisit kertomaan Katariinan isän kuolemasta. Vaikka Katariina ei ole tavannut isäänsä yli kolmeenkymmeneen vuoteen, hänen elämänsä järkkyy etenkin, kun hän kuulee, että hänellä on kolme sisarusta. Sisarukset tapaavat toisensa ensimmäistä kertaa, ja Kallio kerii herkullisella tavalla auki kunkin luonteenpiirteitä, ajatuksia ja salaisuuksia. Näkökulmat vaihtelevat niin, että vuorollaan äänessä ovat esimerkiksi Katariinan aviomies Olli, äiti ja sisarukset. Kiinnostavaa on se, että Katariinaa kuvataan kolmannessa persoonassa ja muut puhuvat minämuodossa - Katariina on kuitenkin romaanin keskiössä.

Ja Katariina onkin hahmona hyvin kiinnostava. Hän on jollain tapaa hyvin yksioikoinen ja joskus suorastaan loukkaavan välinpitämätön. Olli kuvailee vaimoaan ihmiseksi, joka pärjää kaikissa tilanteissa, "vaikka taivaalta putoaisi ruumiita, vaikka aurinko sammuisi". Olli kokee, että Katariina voi helposti unohtua sivuun, yksinäisyyteen, ellei kukaan häntä vedä sieltä pois. Lapsenakaan Katariina ei itse kokenut yksinäisyyttään ongelmaksi, vaikka muita se tuntui vaivaavan.
Katariina ei tunnu lainkaan välittävän siitä, mitä hänestä ajatellaan tai pidetäänkö hänestä. Välillä hänen suorapuheisuutensa saa aikaan koomisia tilanteita:
"Olenko minä puoliksi pohjanmaalanen?" kysyy Katariina.
"Mitä ilmeisemmin kyllä", sanoo Nurminen.
"Sepä outo tieto", sanoo Katariina tunnusteltuaan asiaa hetken. "Todella outo. Kuin olisi saanut tietää olevansa ulkomaalainen, tai puoliksi mies."
Ihastelen sitä tapaa, millä Katja Kallio romaaninsa ihmisiä ja maailmaa kuvaa. Hän kuvaa arkisia tilanteita tarkkanäköisesti tavalla, joka herättää lukijassa ilahtuneita oivalluksia: hän ikään kuin kirjoittaa lukijan eteen sen, minkä tavallaan on tiennyt mutta mitä ei ole huomannut sanallistaa näkyväksi.
Myöhemmin Tommi sanoi Katariinalle, että hän oli pärjännyt ensikertalaiseksi erittäin hyvin. "Monille se on paha paikka", hän sanoi, "olla yksinään eristyksissä, täydellisessä hiljaisuudessa, ilman yhteyttä muihin, paitsi satunnaisesti, voimatta itse vaikuttaa siihen milloin saa yhteyden, ja silloinkin kun saa kommunikaatio on hämärää ja intuitiivista, eikä koskaan tiedä tajuaako mitä toinen yrittää sanoa."
"Ei se minusta poikkea tavallisesta elämästä juuri mitenkään", sanoi Katariina.
Kallion tekstissä on myös hiljaista huumoria, joka saa ainakin hymyilemään itsekseen, ellei jopa nauramaan ääneen:
Katariina tuijottaa Ollin selkää. Hänen tekisi mieli iskeä Ollin selkään jotakin, vaikka lyijykynä.
Hän on eläkkeellä, eronnut ja lapseton, ja aina sen näköinen kuin muut loukkaisivat häntä pelkällä olemassaolollaan. 
Karilla on mainio lukuromaani, jonka toivoisi jatkuvan pitempäänkin. Siitä on kirjoitettu myös ainakin seuraavissa blogeissa: Luetut, lukemattomat, Kirjava kammari, Rakkaudesta kirjoihin ja Ilselä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on