Siirry pääsisältöön

Laura Lähteenmäki: Iskelmiä

"Ei ole totta, miten mustasukkainen hän on ja miten hassun kivalta se minusta tuntuu."
Laura Lähteenmäki: Iskelmiä (WSOY 2013)
230 sivua
Laura Lähteenmäen nuortenromaanissa Iskelmiä tartutaan tärkeään ja vakavaan asiaan: parisuhdeväkivaltaan.

Romaanin päähenkilö on 16-vuotias Aino, joka on seurusteluasioissa täysin kokematon. Monella muulla luokkakaverilla tuntuu olevan vientiä, mutta Aino on yksinäinen ja katselee menoa sivusta. Luokkaretkellä kaikki kuitenkin muuttuu, kun viereen tupsahtaa Samuli. Yhtäkkiä Aino onkin tapahtumien keskiössä, ja muut katselevat häntä ihaillen, kenties hieman kadehtienkin.

Vaaleanpunaista onnea ei kuitenkaan kestä kauan. Samuli osoittautuu paitsi mustasukkaiseksi, myös väkivaltaiseksi. Hän rajoittaa Ainon tekemisiä ja jopa pukeutumista ja menettää malttinsa täysin niin, että lopulta satuttaa tyttöystäväänsä. Aino joutuu miettimään, mikä on oikein ja mikä väärin, riittääkö rakkaus korjaamaan sen, mikä on mennyt rikki. Samuli pyytää anteeksi ja tuo lahjoja, haluaa Ainon takaisin ja vähättelee tapahtunutta kutsumalla lyömistä vain "iskelmiksi".
Tällaisia ovat siis pojat, ajattelen. Minä en vain tunne heitä. Minulla ei ole veljeä, ei poikaserkkuja, isänikään ei ole mikään ruisranteinen tosimies. Poikakokemukseni rajoittuvat Ottoon ja ristoreipaspartiopoikiin puhtaanvalkeine paitoineen, siniset shortsit silitettyinä jalassaan, eikä heistä puhuta samana päivänä Samulin kanssa. Minä en vain tiedä enkä minä osaa. Olen untuvikko, pikkulintu itsekin, jolle jokainen mato on ihme.
Tarina on niin tavallinen ja niin totta. Laura Lähteenmäki kertoo nuorten seurustelusta uskottavasti ja onnistuen välttämään väkivallassa vellomisen. Makuasia lienee se, osoitetaanko syitä Samulin käytökseen liian alleviivaavasti. Joka tapauksessa lukijan on surullista seurata vierestä, miten seurustelusuhde vaikuttaa Ainon koko elämään partioharrastuksesta lähtien. Ei voi kuin toivoa Ainolle parasta.

Iskelmiä-romaanista on kirjoitettu myös seuraavissa blogeissa: Luettua elämää, Sinisen linnan kirjasto, Tuijata. KulttuuripohdintojaTarinoiden taikaa ja Notko, se lukeva peikko.

Kommentit

  1. Minusta tämä oli huikean hieno ja tärkeä kirja. Nuorille ei kerrota tällaisista asioista tarpeeksi (tai ainakaan suoraan) ja Suomessa tosi moni joutuu näkemään perheväkivaltaa muodossa tai toisessa, jopa niin, että jotkut ajattelevat sen olevan ihan tavallista. Koitin saada tätä lukudiplomilistalle (edes jollekin niistä), koska parisuhdeväkivallasta saattaa nuoren olla todella hankala puhua kenellekään ja sitä saattaa olla vaikea tunnistaa. Onneksi sellaisiakin kirjailijoita on, jotka uskaltavat kirjoittaa ihan oikeista tosielämän ongelmista nuorelle kohdeyleisölle. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Toivoisi, että mahdollisimman moni nuori löytäisi tiensä tämän kirjan pariin. Ainon puolelle asettuu väkisin ja toivoo, että hän jättää väkivaltaisen suhteen. Ehkä tällainen asetelma saa lukijan, joka elää väkivallan varjossa, tajuamaan paremmin myös oman tilanteensa.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok