Siirry pääsisältöön

Angela Carter: Sirkusyöt (klassikkohaaste)

Sillä käsillä on 1800-luvun tähteet, kytevä sikarintumppi, joka pian survaistaan historian tuhkakuppiin. On Herran Vuoden tuhatkahdeksansataayhdeksänkymmentäyhdeksän viimeinen, hupeneva näytäntökausi. Ja Fevversissä on nousuun ponnistavan aikakauden koko loisto.

Angela Carter: Sirkusyöt
Otava 1986
alkuteos Nights at the Circus 1984
suomentanut Kimmo Rentola
366 sivua

Valitsin kirjabloggaajien klassikkohaasteen viidenteentoista osaan Angela Carterin romaanin Sirkusyöt. Se mainittiin Helsingin Sanomien kirjajutussa taannoin, ja mielenkiintoni heräsi.

Herännyt mielenkiintoni vei minut varsinaiseen sirkukseen, mikä ei kirjan nimen huomioiden ole mikään ihme. Toimittaja Jack Walser aloittaa lehtijuttusarjan maailman suurista humpuukeista ja päätyy ensimmäiseksi haastattelemaan siivekästä naista, Fevversiä, joka on sirkustähti. Ja koska toimittaja suorastaan huumaantuu naisesta, josta ei yhden tapaamisen aikana ehdi saada mitään selkoa, pestautuu hänkin sirkukseen. Alkaa matka, joka vie sekä Pietariin että Siperiaan.

Ja mikä matka se onkaan! Kirjaa lukiessa tuntuu kuin olisi keskellä sirkusta, jossa tapahtuu yhtä aikaa paljon kaikkialla. Ei oikein tiedä, mihin katseensa kiinnittäisi, niin paljon on samalla hetkellä meneillään. Lisäksi on vielä sirkuksen ulkopuolinen maailma omine erikoisuuksineen – kuinkas muuten, kun Venäjällä ollaan.

Sirkusyöt on spektaakkeli, josta luen uuden ajan murrosta, eletäänhän romaanissa 1800-luvun loppua. Kertomus kyseenalaistaa monin tavoin totuttuja tapoja ja uskomuksia ja vie maailmaan, jossa on kaoottisuutta ja brutaaliutta. Romaani on unenomainen kuvaelma, jonka äärellä ei voi olla varma, mikä on totta, mikä mahdollista, mikä vain mielikuvituksen tuotetta.

Tämä maailma, uni, unena nähty idea tai vakiintunut vakaumus ulottui ylöspäin, taivaisiin, ja alaspäin, maan sisuksiin ja järvien ja jokien syvyyksiin, joiden kaikkien asukkaiden kanssa he elivät läheisissä suhteissa. Mutta se ei ulottunut sivusuuntaan. Se ei ottanut, ei voinut ottaa huomioon toisenlaista maailman tulkintaa, tai unta joka ei olisi heidän omansa. Heidän unessa oli idioottivarma. Konesorvattu sepite. Suljettu systeemi.

Sirkusyöt ei aivan ole minun kirjani, vaikka se kovasti kiehtoo. Jokin pitää minut etäällä romaanin maailmasta, johon en kykene tempautumaan mukaan vaikka haluaisin. Luulen, että toinen lukukerta ei olisi pahitteeksi, sillä värikkään maailman yksityiskohtia jäi varmasti ensimmäisellä kerralla tavoittamatta.

Angela Carterin romaani on omintakeinen ja hämmästyttävä, karnevalistinen niin sisällöltään kuin kieleltään. Suomentaja Kimmo Rentola on tehnyt sen äärellä erinomaista työtä.

Kirjabloggaajat nostavat taas esille klassikoita! Tällä kertaa klassikkohaastetta emännöi Ankin kirjablogi. Logon on luonut Niina T.


Kommentit

  1. Tämä onkin minulle ihan tuntematon klassikko. Vaikuttaa kiehtovalta sirkusteemoineen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä bongasin tämän tosiaan Hesarin jutusta, ja nimenomaan tuo sirkusteema tässä kiinnosti. Enpä muista aiemmin tästä teoksesta kuulleeni.

      Poista
  2. Hmm. Yhden Carterin kirjan olen lukenut ja sen perusteella on aika ajoin käynyt mielessä, että lisääkin joskus voisi...mutta suhtaudun aika epäluuloisesti: kirjojensa aiheet kuulostavat usein kiinnostavilta mutta tyylinsä ja tapansa kirjoittaa taas ei minun makuuni ollut yhtään, niinpä parisataasivuinenkin kirja kävi puurtamiseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tämä minullekin lopulta puurtamista oli, vaikka kirjassa kiinnostavaa tematiikkaa onkin. Jokin tässä kuitenkin myös kiehtoo, joten voi olla, että annan Carterille vielä joskus mahdollisuuden. :)

      Poista
  3. Mielenkiintoinen valinta! Tässä haasteessa on tullut itselleni monia ihan tuntemattomia klassikkoja esiin, niin tämäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole vielä ehtinyt perehtyä siihen, mitä kaikkea tällä kertaa luettiin. Pitääpä lähteä tutkimaan!

      Poista
  4. Tässäpä kirja, josta en ollut aiemmin kuullut mitään... tuo Hesarin juttukin on mennyt ohi. Sirkus-miljöö kiehtoo, joten jos joskus haluan lukea tähän haasteeseen modernin klassikon, saatan hyvinkin valita juuri tämän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä on kyllä kiehtova tuo miljöö, joten sen puolesta voi suositella varsinkin, jos sirkus kiinnostaa.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Herman Koch: Lääkäri

"He haluavat että heidät tutkitaan . He eivät tyydy lääkärin monivuotiseen kokemukseen, hänen kliiniseen katseeseensa joka rekisteröi yhdellä silmäyksellä mikä jotakuta vaivaa, koska on nähnyt saman jo satatuhatta kertaa. Koska hän tietää kokemuksesta, ettei hänen sadannellatuhannennella ensimmäisellä kerralla tarvitse yhtäkkiä pukea kumihansikkaitaan." Herman Koch: Lääkäri Siltala 2013 Hollanninkielinen alkuteos Zomerhuis met zwembad  2011 Suomentanut Sanna van Leeuwen 447 sivua Herman Kochin Lääkäri -romaani tutustuttaa lukijansa yleislääkäri Marc Schlosseriin, joka on varsin omintakeinen tyyppi. Hän on onnistunut luomaan itsestään kuvan lääkärinä, jolla on aikaa. Hänen vastaanotolleen jonotetaan, vaikka hän yrittää olla kuuntelematta potilaitaan ja mieluummin vain katselee ja jättää tutkimatta. Suhtautuminen potilaisiin on kyynistä ja välinpitämätöntä. Heitä on potilaistani selvä enemmistö, useimpia ei vaivaa yhtikäs mikään. He voihkivat ja valittavat, ääntelystä

Venla Kuoppamäki: "Sun poika kävi täällä"

Tuntui, että vihdoin kaikkein pahin puristus rinnassani alkoi hellittää, vaikka sairaalassa käynnit olivat edelleen kokonaisuutena raskaita. En silti edes miettinyt vaihtoehtoa, etten olisi siellä käynyt, sillä vielä paljon raskaampaa olisi ollut olla käymättä. Oma pieni rakas poikani. Venla Kuoppamäki: "Sun poika kävi täällä" Teos 2022 ulkoasu Dog Design 224 sivua äänikirjan lukija Vilma Melasniemi kesto 9 t 18 min Venla Kuoppamäen teos "Sun poika kävi täällä"  kertoo äidin näkökulmasta, minkälaista elämä mielenterveysongelmaisen nuoren kanssa on. Kuoppamäen poika Oskari sairastuu alle kaksikymppisenä tyypin 1 kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Ajoittain poika on hyvin alakuloinen, ajoittain maaninen ja lopulta myös psykoottinen. "Sun poika kävi täällä"  on päiväkirjamainen kuvaus syksystä 2014 vuoden 2018 lopulle. Kuoppamäki käy töissä, joogaa ja matkustaa, mutta kaiken keskellä on Oskari, joka ei pärjää ilman äitinsä tukea. Äiti tekee kaikkensa saadakse

Lucy Foley: Jahti

Kun hän on lähempänä, huomaan, että hänen piirteensä ovat jähmettyneet järkytyksestä. Tunnen ilmeen. Olen nähnyt sen ennenkin. Juuri tuollaiselta näyttää ihminen, joka on nähnyt jotakin kauhistuttavaa, jotakin, mikä ei kuulu ihmisen tavallisiin kokemuksiin. Avaan oven ja päästän hänet sisään. Hän tuo mukanaan jääkylmää ilmaa ja lunta. – Mitä on tapahtunut, kysyn häneltä. Lucy Foley: Jahti Otava 2020 alkuteos The Hunting Party suomentanut  Satu Leveelahti äänikirjan lukija Outi Vuoriranta kesto 10 h 24 min Jahdissa  uutta vuotta kokoontuu vastaanottamaan yhdeksänhenkinen kaveriporukka Lontoosta. Hyväosainen ja hieman elitistiseltä vaikuttava joukkio suuntaa Skotlantiin syrjäiseen lomakylään perinteitä kunnioittaen: joukkion tapana on ollut hakeutua aika ajoin yhteen vaihtamaan kuulumisia ja muistelemaan menneitä. Mukana on neljä pariskuntaa, yksi lapsi ja yksi sinkku. Aika pian selviää, että henkilöillä ei ole niin lämpimät ja läheiset välit kuin mitä ulospäin yritetään esittää. Muutama