Siirry pääsisältöön

Angela Carter: Sirkusyöt (klassikkohaaste)

Sillä käsillä on 1800-luvun tähteet, kytevä sikarintumppi, joka pian survaistaan historian tuhkakuppiin. On Herran Vuoden tuhatkahdeksansataayhdeksänkymmentäyhdeksän viimeinen, hupeneva näytäntökausi. Ja Fevversissä on nousuun ponnistavan aikakauden koko loisto.

Angela Carter: Sirkusyöt
Otava 1986
alkuteos Nights at the Circus 1984
suomentanut Kimmo Rentola
366 sivua

Valitsin kirjabloggaajien klassikkohaasteen viidenteentoista osaan Angela Carterin romaanin Sirkusyöt. Se mainittiin Helsingin Sanomien kirjajutussa taannoin, ja mielenkiintoni heräsi.

Herännyt mielenkiintoni vei minut varsinaiseen sirkukseen, mikä ei kirjan nimen huomioiden ole mikään ihme. Toimittaja Jack Walser aloittaa lehtijuttusarjan maailman suurista humpuukeista ja päätyy ensimmäiseksi haastattelemaan siivekästä naista, Fevversiä, joka on sirkustähti. Ja koska toimittaja suorastaan huumaantuu naisesta, josta ei yhden tapaamisen aikana ehdi saada mitään selkoa, pestautuu hänkin sirkukseen. Alkaa matka, joka vie sekä Pietariin että Siperiaan.

Ja mikä matka se onkaan! Kirjaa lukiessa tuntuu kuin olisi keskellä sirkusta, jossa tapahtuu yhtä aikaa paljon kaikkialla. Ei oikein tiedä, mihin katseensa kiinnittäisi, niin paljon on samalla hetkellä meneillään. Lisäksi on vielä sirkuksen ulkopuolinen maailma omine erikoisuuksineen – kuinkas muuten, kun Venäjällä ollaan.

Sirkusyöt on spektaakkeli, josta luen uuden ajan murrosta, eletäänhän romaanissa 1800-luvun loppua. Kertomus kyseenalaistaa monin tavoin totuttuja tapoja ja uskomuksia ja vie maailmaan, jossa on kaoottisuutta ja brutaaliutta. Romaani on unenomainen kuvaelma, jonka äärellä ei voi olla varma, mikä on totta, mikä mahdollista, mikä vain mielikuvituksen tuotetta.

Tämä maailma, uni, unena nähty idea tai vakiintunut vakaumus ulottui ylöspäin, taivaisiin, ja alaspäin, maan sisuksiin ja järvien ja jokien syvyyksiin, joiden kaikkien asukkaiden kanssa he elivät läheisissä suhteissa. Mutta se ei ulottunut sivusuuntaan. Se ei ottanut, ei voinut ottaa huomioon toisenlaista maailman tulkintaa, tai unta joka ei olisi heidän omansa. Heidän unessa oli idioottivarma. Konesorvattu sepite. Suljettu systeemi.

Sirkusyöt ei aivan ole minun kirjani, vaikka se kovasti kiehtoo. Jokin pitää minut etäällä romaanin maailmasta, johon en kykene tempautumaan mukaan vaikka haluaisin. Luulen, että toinen lukukerta ei olisi pahitteeksi, sillä värikkään maailman yksityiskohtia jäi varmasti ensimmäisellä kerralla tavoittamatta.

Angela Carterin romaani on omintakeinen ja hämmästyttävä, karnevalistinen niin sisällöltään kuin kieleltään. Suomentaja Kimmo Rentola on tehnyt sen äärellä erinomaista työtä.

Kirjabloggaajat nostavat taas esille klassikoita! Tällä kertaa klassikkohaastetta emännöi Ankin kirjablogi. Logon on luonut Niina T.


Kommentit

  1. Tämä onkin minulle ihan tuntematon klassikko. Vaikuttaa kiehtovalta sirkusteemoineen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä bongasin tämän tosiaan Hesarin jutusta, ja nimenomaan tuo sirkusteema tässä kiinnosti. Enpä muista aiemmin tästä teoksesta kuulleeni.

      Poista
  2. Hmm. Yhden Carterin kirjan olen lukenut ja sen perusteella on aika ajoin käynyt mielessä, että lisääkin joskus voisi...mutta suhtaudun aika epäluuloisesti: kirjojensa aiheet kuulostavat usein kiinnostavilta mutta tyylinsä ja tapansa kirjoittaa taas ei minun makuuni ollut yhtään, niinpä parisataasivuinenkin kirja kävi puurtamiseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tämä minullekin lopulta puurtamista oli, vaikka kirjassa kiinnostavaa tematiikkaa onkin. Jokin tässä kuitenkin myös kiehtoo, joten voi olla, että annan Carterille vielä joskus mahdollisuuden. :)

      Poista
  3. Mielenkiintoinen valinta! Tässä haasteessa on tullut itselleni monia ihan tuntemattomia klassikkoja esiin, niin tämäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole vielä ehtinyt perehtyä siihen, mitä kaikkea tällä kertaa luettiin. Pitääpä lähteä tutkimaan!

      Poista
  4. Tässäpä kirja, josta en ollut aiemmin kuullut mitään... tuo Hesarin juttukin on mennyt ohi. Sirkus-miljöö kiehtoo, joten jos joskus haluan lukea tähän haasteeseen modernin klassikon, saatan hyvinkin valita juuri tämän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä on kyllä kiehtova tuo miljöö, joten sen puolesta voi suositella varsinkin, jos sirkus kiinnostaa.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Venla Kuoppamäki: "Sun poika kävi täällä"

Tuntui, että vihdoin kaikkein pahin puristus rinnassani alkoi hellittää, vaikka sairaalassa käynnit olivat edelleen kokonaisuutena raskaita. En silti edes miettinyt vaihtoehtoa, etten olisi siellä käynyt, sillä vielä paljon raskaampaa olisi ollut olla käymättä. Oma pieni rakas poikani. Venla Kuoppamäki: "Sun poika kävi täällä" Teos 2022 ulkoasu Dog Design 224 sivua äänikirjan lukija Vilma Melasniemi kesto 9 t 18 min Venla Kuoppamäen teos "Sun poika kävi täällä"  kertoo äidin näkökulmasta, minkälaista elämä mielenterveysongelmaisen nuoren kanssa on. Kuoppamäen poika Oskari sairastuu alle kaksikymppisenä tyypin 1 kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Ajoittain poika on hyvin alakuloinen, ajoittain maaninen ja lopulta myös psykoottinen. "Sun poika kävi täällä"  on päiväkirjamainen kuvaus syksystä 2014 vuoden 2018 lopulle. Kuoppamäki käy töissä, joogaa ja matkustaa, mutta kaiken keskellä on Oskari, joka ei pärjää ilman äitinsä tukea. Äiti tekee kaikkensa saadakse

Laura Malmivaara: Vaiti

Tämä talon puolikas on vain minun. Kaikesta muusta olen luopunut, mutta en tästä. Täällä olen turvassa. Kukaan ei odota minun sanovan yhtään mitään. En ota puhelinta esiin laukusta. Ikkunasta siivilöityvä valo on pehmeää, harmonia näennäisen täydellinen. Vain mahassa vellova möykky etoo.  Laura Malmivaara: Vaiti Otava 2021 kansi Elina Warsta 243 sivua äänikirjan kesto 6 t 46 min lukijat Laura Malmivaara ja Marja Packalén Laura Malmivaaran esikoisteos Vaiti  vie minäkertojan mielenmaisemaan. Autofiktiivisen romaanin päähenkilö muistuttaa kirjailijaa itseään, hänen ex-puolisonsa Atte taas tuo mieleen Malmivaaran entisen puolison, työtavoistaan syntyneessä kohussa ryvettyneen Aku Louhimiehen. Tyttäriä pariskunnalla on kaksi, kuten oikeassakin elämässä. Vaiti  ei kerro kuitenkaan yksinomaan siitä, miten Atte – Aku – kärsii kohun keskellä tai miten ryöpytys vaikuttaa perheeseen. Se on yksi sivujuonne, mutta ennemminkin romaanissa on kysymys minäkertojasta, hänen suhteestaan läheisiinsä ja e

Anthony Doerr: Taivaanrannan taa

Kun Anna lakaisee ompelimon työhuoneen lattiaa, kun hän raahaa taas kangaspakkaa tai hiilisankoa, kun hän istuu ompelimossa Marian vieressä sormet turtina ja hengitys silkin yllä huuruten, hän harjoittelee kirjaintensa piirtämistä mielensä tuhannelle tyhjälle sivulle. Joka merkki edustaa äännettä ja äänteitä yhdistelemällä muodostetaan sanoja ja sanoja yhdistelemällä rakennetaan maailmoja. Anthony Doerr: Taivaanrannan taa WSOY 2022 alkuteos Cloud Cuckoo Land suomentaja Seppo Raudaskoski kansi Martti Ruokonen 554 sivua äänikirjan lukija Jukka Pitkänen kesto 16 t 38 min Kolme eri aikakautta, kolme eri paikkaa, kolme päähenkilöä: keskiaika, nykypäivä ja tulevaisuus; Konstantinopoli, Idaho ja avaruus; Anna, Zeno ja Konstance. Anna on orpotyttö, joka oppii lukemaan. Keskiajalla se ei todellakaan ole mikään itsestäänselvyys varsinkaan, kun Anna sattuu olemaan tyttö. Annan rinnalle asettuu toinen keskiajan tärkeä hahmo, Omeir, joka on joutunut jo pienenä jättämään kotiseutunsa. Kotinsa hän jä