Siirry pääsisältöön

Veera Ikonen: Pimeässä syttyy majakka

Minä makaan valveilla ja yritän muistaa, miksi olen tullut tänne, keskelle ei mitään, missä on vain kylmää ja tyhjää ja vierasta. Ei yhtäkään asiaa muistuttamassa siitä, miksi minua sattuu. Mitä jos unohdan? Mitä jos kivun mukana katoaa kaikki? Kipu olin kuin kirjanmerkki. Siksi en voi päästää siitä irti.

Veera Ikonen: Pimeässä syttyy majakka
WSOY 2022
kansi Sanna-Reeta Meilahti
266 sivua
äänikirjan lukija Leena Pöysti
kesto  6 t 15 min

Elina ja Markus matkustavat majakkasaarelle. Siellä ei ole lapsia mutta sieltä voi löytää mielenrauhaa: pariskunta on menettänyt pienen lapsensa ja uusi ympäristö voisi auttaa surutyössä.

Saari ei kuitenkaan olekaan täysin lapseton alue. Elinan ja Markuksen naapurissa asustaa 10-vuotias Milja äitinsä Stellan kanssa. Stella ei varsinaisesti ole järjestelmällisyyden perikuva, ja hänen hahmonsa asettuukin kontrastiksi surevalle Elinalle, joka toivoo elämältä jonkinlaisia järjellisiä selityksiä. Stella vain elää, ja Milja joutuu kantamaan vastuuta itsestään, kun äiti keskittyy taiteeseen ja viiniin.

Veera Ikosen esikoisromaani Pimeässä syttyy majakka on kaunis ja melankolinen kertomus surusta. Se kertoo koskettavasti, miten elämä jatkuu hirvittävän tragedian jälkeen ja avaa sitä, miten saman surun jakavat kokevat ja tuntevat.

Vaikka aihe on kipeä, ei kirjaan tarttumista pidä pelätä: Ikonen käsittelee aihettaan taitavasti ja kauniisti sanoittaen kipua ja murhetta sillä tavoin elävästi ja ilmavasti, että lukijalle jää sopivasti tilaa ymmärtää – ja hengittää.

Pimeässä syttyy majakka on vahva romaani, jonka henkilöhahmoissa on syvyyttä. Kymmenenvuotias Milja on viisas ja tärkeä henkilö, jota ilman lukukokemus olisi kovin erilainen. Romaanin kieli on kaunista ja kerronta voimakkaita mielikuvia herättävää. Romaani on nimeään myöten hieno.

Öinen saari on hengästyttävä mustan tuulen pyörre. Kuin eläin se huohottaa ympärillä, kiertää, läähättää, nuolaisee poskea, merkitsee jäätävin pisaroin.

Jatkan tällä romaanilla osallistumistani Kirjoja ulapalta -lukuhaasteeseen.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Nguyễn Phan Quế Mai: Vuorten laulu

Kuunnellessani sinä yönä Đat-enon tarinaa tajusin, miten hirvittävä asia sota oli. Sen osalliset joko kuolivat tai menettivät osan sielustaan niin, etteivät enää koskaan tunteneet itseään kokonaisiksi. Nguy ễ n Phan Qu ế  Mai: Vuorten laulu Sitruuna 2022 englanninkielinen alkuteos The Mountains Sing suomentanut Elina Salonen 349 sivua Vuorten laulun mukana tulee matkanneeksi nykyajasta menneisyyteen. Romaani avaa 1900-luvun jälkipuoliskoa vietnamilaisten näkökulmasta, kun isoäiti kertoo H ươ ngille, lapsenlapselleen, elämäntarinaansa. Isoäiti  Diệu Lan  on eräänlainen suvun keskushahmo, joka pitää lankoja käsissään kriisistä toiseen siinä määrin kuin kykenee. Kriisejä nimittäin riittää. Jo kommunistinen vallankumous ajaa perheen ahtaalle, ja kun maanomistajat rinnastetaan riistäjiin, joutuu Diệu Lan pakenemaan lastensa kanssa kauas kotoaan. Pakomatkalla hän joutuu tekemään vaikeita ratkaisuja, mutta silti hän odottaa saavansa koota perheensä luokseen sitten, kun ajat ovat suotuisammat