Siirry pääsisältöön

Anne Martin: Kallioon maalattu laulu

Olivia katseli hiljaisena kohoavaa kalliota, jonka hahmoja kesäyön varjot tanssittivat. Olivia ymmärsi nyt entistä selvemmin maalausten olevan peilikuvia toisesta puolesta, toisista ajoista. Niiden kautta hänen esivanhempiensa maailma kietoutui tähän hetkeen ja kaikkeen siihen, mitä oli vielä tulossa. Olivia käsitti vihdoin, mikä omituinen tunne hänet oli vallannut sinä yönä, kun Sofia oli tempaistu heidän luotaan. Ihmeellinen läsnäolo, puristava mutta tuttu ote hänen sisällään, oli ollut hänen esiäitinsä kosketuksen tuoma siunaus.

Anne Martin: Kallioon maalattu laulu
Aarni 2022
kansi Noora Jantunen
368 sivua

Anne Martinin dystopinen esikoisromaani Kallioon maalattu laulu tutustuttaa lukijan Oliviaan, joka elää meistä nähden tulevaisuudessa. Hän on osa pientä yhteisöä, joka elää kallioiden suojassa. Vuosisatojen takaiset kalliomaalaukset ovat päivittäin läsnä ihmisten elämässä, ja maalausten kautta Olivia saa yhteyden omiin voimiinsa, jotka voivat auttaa häntä suojelemaan läheisiään.

Aikaa ei ole kulunut valtavan paljon tästä ajasta, mutta romaanin maailma on toisenlainen. Ihmisiä on vähän ja iso osa maailmasta on asuinkelvotonta. Kallioilta on lähes mahdotonta lähteä pois, sillä valtaa pitävät vaaralliset koneet, pedot. Ne valvovat kulkijoita ja käyvät kimppuun, jos ihmiset yrittävät liikkua vääriin paikkoihin.

Ja samaan aikaan jossain on Kaupunki, josta kantautuu pelottavia huhuja ja joka ei tunnu kovin houkuttelevalta. Sinne Olivian on kuitenkin aikanaan tyttärensä kanssa suunnattava, jos hän haluaa pelastaa läheisensä.

Anne Martinin romaani on monella tapaa ajankohtainen ja teemoiltaan tärkeä. Se muistuttaa luonnonsuojelun tärkeydestä asettamalla henkilöt osaksi luontoa. Kallio ja metsä tuovat suojaa ja suurimman uhan muodostavat lopulta ne, jotka ihminen on luontoa peukaloimalla luonut. Varoitus luonnon kaltoinkohtelun seurauksista on ilmeinen mutta ei paasaava.

Koskettavan kauniisti romaani muistuttaa myös siitä, miten olemme osa historian jatkumoa. Kalliomaalaukset ilmentävät konkreettisesti historiaa, ja niiden avulla Olivia saa yhteyden menneeseen. Tätäkin elementtiä tervehdin ilolla aikana, jona historiattomuus tuntuu valtaavan alaa.

Kallioon maalattu laulu pitää lukijan hyvin otteessaan, sillä sen äärellä herää tarve tietää, mistä on tultu ja mihin ollaan menossa. Vastauksia kysymyksiin tarjotaan mutta ei liikaa – sopiva salaperäisyyden verho saa toivomaan kertomukselle jatkoa.

Rahiseva hiekkatie, auringonpaisteesta raskaat nilkat nousevat, nopeammin, kauhovat vuorotellen ilmaa, vasen ja oikea, ja raapaisevat tietä. Melkein vain hipaisevat. Hiekanmuruja tarttuu jalkapohjiin, ne ripotellaan ojanvarteen ja metsän puolelle. Pikkuiset kivet ropisevat vasten horsmia ja matalana kasvavan koivikon lehtiä. Äänestä tulee mieleen nonparellit, kun niitä ripotellaan jäätelöannoksen päälle.

Erityisesti pidän siitä, miten romaanin maailma on rakennettu. Aistivoimainen kuvaus toimii ja saa lukijan uppoamaan postapokalyptiseen todellisuuteen. Vaikka miljöössä on synkkyyttä, on siinä myös tarpeellista toivoa. Erityisesti se kumpuaa luonnosta ja sen voimasta.

Helmet 2022: 20. Kirjan hahmoilla on yliluonnollisia kykyjä.

Kommentit

  1. Tuo menneisyyspuoli kuulostaa houkuttelevalta, dystopia ei niinkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En itse hurjan paljon lue dystopioita tai nauti niistä. Tässä tulevaisuuskuva on kuitenkin rakennettu jotenkin niin kauniisti, että kertomus ei ole minusta liian synkkä maalatessaan ajatusta siitä, mitä tulevaisuus voisi tuoda tullessaan. Kannattaa antaa tälle mahdollisuus, vaikkei dystopia olisikaan lähellä sydäntä. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok