Siirry pääsisältöön

Angela Carter: Sirkusyöt (klassikkohaaste)

Sillä käsillä on 1800-luvun tähteet, kytevä sikarintumppi, joka pian survaistaan historian tuhkakuppiin. On Herran Vuoden tuhatkahdeksansataayhdeksänkymmentäyhdeksän viimeinen, hupeneva näytäntökausi. Ja Fevversissä on nousuun ponnistavan aikakauden koko loisto.

Angela Carter: Sirkusyöt
Otava 1986
alkuteos Nights at the Circus 1984
suomentanut Kimmo Rentola
366 sivua

Valitsin kirjabloggaajien klassikkohaasteen viidenteentoista osaan Angela Carterin romaanin Sirkusyöt. Se mainittiin Helsingin Sanomien kirjajutussa taannoin, ja mielenkiintoni heräsi.

Herännyt mielenkiintoni vei minut varsinaiseen sirkukseen, mikä ei kirjan nimen huomioiden ole mikään ihme. Toimittaja Jack Walser aloittaa lehtijuttusarjan maailman suurista humpuukeista ja päätyy ensimmäiseksi haastattelemaan siivekästä naista, Fevversiä, joka on sirkustähti. Ja koska toimittaja suorastaan huumaantuu naisesta, josta ei yhden tapaamisen aikana ehdi saada mitään selkoa, pestautuu hänkin sirkukseen. Alkaa matka, joka vie sekä Pietariin että Siperiaan.

Ja mikä matka se onkaan! Kirjaa lukiessa tuntuu kuin olisi keskellä sirkusta, jossa tapahtuu yhtä aikaa paljon kaikkialla. Ei oikein tiedä, mihin katseensa kiinnittäisi, niin paljon on samalla hetkellä meneillään. Lisäksi on vielä sirkuksen ulkopuolinen maailma omine erikoisuuksineen – kuinkas muuten, kun Venäjällä ollaan.

Sirkusyöt on spektaakkeli, josta luen uuden ajan murrosta, eletäänhän romaanissa 1800-luvun loppua. Kertomus kyseenalaistaa monin tavoin totuttuja tapoja ja uskomuksia ja vie maailmaan, jossa on kaoottisuutta ja brutaaliutta. Romaani on unenomainen kuvaelma, jonka äärellä ei voi olla varma, mikä on totta, mikä mahdollista, mikä vain mielikuvituksen tuotetta.

Tämä maailma, uni, unena nähty idea tai vakiintunut vakaumus ulottui ylöspäin, taivaisiin, ja alaspäin, maan sisuksiin ja järvien ja jokien syvyyksiin, joiden kaikkien asukkaiden kanssa he elivät läheisissä suhteissa. Mutta se ei ulottunut sivusuuntaan. Se ei ottanut, ei voinut ottaa huomioon toisenlaista maailman tulkintaa, tai unta joka ei olisi heidän omansa. Heidän unessa oli idioottivarma. Konesorvattu sepite. Suljettu systeemi.

Sirkusyöt ei aivan ole minun kirjani, vaikka se kovasti kiehtoo. Jokin pitää minut etäällä romaanin maailmasta, johon en kykene tempautumaan mukaan vaikka haluaisin. Luulen, että toinen lukukerta ei olisi pahitteeksi, sillä värikkään maailman yksityiskohtia jäi varmasti ensimmäisellä kerralla tavoittamatta.

Angela Carterin romaani on omintakeinen ja hämmästyttävä, karnevalistinen niin sisällöltään kuin kieleltään. Suomentaja Kimmo Rentola on tehnyt sen äärellä erinomaista työtä.

Kirjabloggaajat nostavat taas esille klassikoita! Tällä kertaa klassikkohaastetta emännöi Ankin kirjablogi. Logon on luonut Niina T.


Kommentit

  1. Tämä onkin minulle ihan tuntematon klassikko. Vaikuttaa kiehtovalta sirkusteemoineen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä bongasin tämän tosiaan Hesarin jutusta, ja nimenomaan tuo sirkusteema tässä kiinnosti. Enpä muista aiemmin tästä teoksesta kuulleeni.

      Poista
  2. Hmm. Yhden Carterin kirjan olen lukenut ja sen perusteella on aika ajoin käynyt mielessä, että lisääkin joskus voisi...mutta suhtaudun aika epäluuloisesti: kirjojensa aiheet kuulostavat usein kiinnostavilta mutta tyylinsä ja tapansa kirjoittaa taas ei minun makuuni ollut yhtään, niinpä parisataasivuinenkin kirja kävi puurtamiseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tämä minullekin lopulta puurtamista oli, vaikka kirjassa kiinnostavaa tematiikkaa onkin. Jokin tässä kuitenkin myös kiehtoo, joten voi olla, että annan Carterille vielä joskus mahdollisuuden. :)

      Poista
  3. Mielenkiintoinen valinta! Tässä haasteessa on tullut itselleni monia ihan tuntemattomia klassikkoja esiin, niin tämäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole vielä ehtinyt perehtyä siihen, mitä kaikkea tällä kertaa luettiin. Pitääpä lähteä tutkimaan!

      Poista
  4. Tässäpä kirja, josta en ollut aiemmin kuullut mitään... tuo Hesarin juttukin on mennyt ohi. Sirkus-miljöö kiehtoo, joten jos joskus haluan lukea tähän haasteeseen modernin klassikon, saatan hyvinkin valita juuri tämän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä on kyllä kiehtova tuo miljöö, joten sen puolesta voi suositella varsinkin, jos sirkus kiinnostaa.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok