Eleaa jännittää ystävien kohtaaminen. Tässä minä nyt olen, hän ajattelee: sama ja kuitenkin toinen. Onko hullua järjestää juhlat nyt, kaiken keskellä? Otto ehdotti niiden perumista, mutta Elea ei halunnut. Hänen on pakko jakaa ystäviensä kanssa tämä hätä, vaikka se olisi vielä kuinka hahmotonta tai ehkä juuri siksi.
Elea on haaveillut vuosia elotulijuhlista, ja nyt on vihdoin niiden aika. Juhlasta muotoutuu kuitenkin toisenlainen kuin mitä Elea etukäteen ajatteli: "eristäytyneisyyden päättymisen, ystävyyden, meren ja pimeässä hehkuvien valojen" juhlasta tuleekin hetki, jona hän kertoo ystävilleen olevansa vakavasti sairas. Vain pari päivää ennen ystäviensä tapaamista Elea on kuullut sairastavansa rintasyöpää.
Hanna Meretojan esikoisromaani Elotulet on mittava romaani, joka keskittyy lähes viidensadan sivun ajan yhteen päivään – tai oikeammin iltapäivään ja iltaan. Keskiössä on Elea, joka on sairastunut ja jonka tuntemuksia romaani kuvaa, mutta romaani luotaa myös muiden henkilöiden ajatuksia ja kokemuksia. Mitä äidin sairaudesta ajattelee esimerkiksi usein huolestunut ja pohdiskeleva Elliot? Tai kuinka uutisen ottaa vastaan pitkäaikainen ystävä, lääkäri Matias? Minkälaiset ajatusketjut Elean sairastuminen sysää koolla olevissa liikkeelle?
Hanna Meretojan yhdenpäivänromaani on syvästi pohtiva ja laajasti intertekstuaalinen. Teoksen kirjoittaja on kirjallisuudentutkija, mikä näkyy lukuisissa viittauksissa muihin teoksiin. Usein viittaukset ovat onnistuneita ja oivaltavia mutta paikoin ne uuvuttavat: vähempi voisi olla ajoittain parempi, eikä runsas siteeraaminen aina tunnu kovin uskottavalta. Tutkijan ote näkyy myös siinä, miten intensiivisesti teoksessa pohditaan esimerkiksi sairastumista ja siihen liittyviä merkityksenmuodostamisia ja niiden ongelmallisuutta. Tällainen pohdinta on mielestäni hyvin paikallaan ja tervetullutta.
Hanna Meretoja on kertonut julkisuudessa omasta sairastumisestaan rintasyöpään. Oma kokemus näkyy varmasti tässä romaanissa, jossa sanoitetaan hienolla tavalla sitä, minkälaisia ajatuskehiä dramaattisen uutisen saanut päässään pyörittää. Romaani ei vaivu pateettisuuteen vaan kertomuksen yllä väreilee kauniisti ymmärrys siitä, miten kaikella on aikansa ja paikkansa, jos toki sairastuminen myös kysymyksiä ja kapinoinnin halua herättää.
Elotulet sijoittuu saaristoon ja on vahvasti yhteydessä ympäristöönsä. Miljöö on viehättävä ja luontokuvaukset sekä onnistuneita että paikallaan. Ne muistuttavat siitä, miten jotkut asiat pysyvät ja jatkavat elämäänsä samaan aikaan, kun joku kokee joutuneensa pysähtymään äkisti. Miljöötä valaisevat tulet, jotka edustavat elämää ja valoa.
Romaani on ajassa kiinni siten, että taustalla häilyy maailmanlaajuinen koronapandemia. Se ei vie kuitenkaan liikaa tilaa vaan on luonteva osa teoksen ajankuvaa.
Elotulet on runsas romaani, jota ei voi hetkessä hotkaista. Se on painava ja täynnä viisaita ajatuksia, joita haluan kirjata muistiin ja joiden äärelle haluan palata. Elotulet on kaunis ja ajatuksia herättävä romaani.
Ja vasta kun tärkein on vaarassa, näemme miten ihmeellistä ja haurasta kaikki on, miten loputtomasti meillä on menetettävää. Vasta silloin pysähdymme miettimään, mitä voimme tehdä, vai onko jo myöhäistä.
Muualla: Kirjaluotsi ja Nostetaan teksti pöydälle.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.