Siirry pääsisältöön

Johanna Venho: Syyskirja

Viime talvena yritin yhtenä pimeänä iltana selittää Atelle, että Toven teksteissä on tärkeintä se, että ne kuvaavat sitä mikä ei näy. Näkymätöntä ei tarvitse todistaa havainnolla, pitää vain uskoa. Tove kirjoittaa tavallisista asioista, joissa on paljon kätkettyä.

Johanna Venho: Syyskirja
WSOY 2021
Päällyksen maalaus Rauha Mäkilä
Päällys Martti Ruokonen
280 sivua

Johanna Venho tarkastelee Syyskirjassaan ikonista kirjailijaa ja taidemaalaria Tove Janssonia. Vaikka liikkeelle lähdetään vuodesta 2019, eletään paljolti elokuussa 1991. Päättymässä on viimeinen kesä, jonka Tove on puolisonsa Tuulikki Pietilän kanssa viettänyt rakkaalla Klovharun saarellaan. On tullut aika tunnustaa, että saari ei enää ole ikääntyvien naisten tavoitettavissa ja on aika jättää jäähyväiset.

Samana kesänä nuori Maria saapuu Pellinkiin. Hänen unelmansa on tavata Tove, mutta ei ole aivan helppoa kohdata ihmistä, joka on saanut omassa mielessä niin merkittävän aseman.

Romaani nivoo yhteen nuoren opiskelijan ja lähes kahdeksankymppisen taiteilijan elämäntarinoita. Molemmat muistavat ajatuksissaan mennyttä ja ovat nykyhetkessä, kumpikin tekee jonkinlaista tilinpäätöstä. Kumpikin haluaa kirjoittaa ja kumpaakin koskettaa suru suhteessa omaan äitiin.

Millaista on elää maailmassa ilman äitiä. Se riippuu siitä, millaisesta äidistä puhutaan. Hän sulkee silmänsä ja on taas Luotsikadulla, kaakeliuuunin lämmössä, kostea kipsi tuoksuu, äiti ja hän ovat kääriytyneet samaan huopaan.

Maria on tarinan minä, Tovea tarkastellaan hänenä, toisen katseen kautta. Se on jossain määrin etäännyttävää mutta samalla kuitenkin toimivaa: lopulta pidän siitä, että Tove jää hieman etäälle.

Syksy on luopumisen aikaa, ja luopumisen haikeus on läsnä Syyskirjassakin. Kerronta on kaunista ja monen ajatuksen äärelle haluan palata uudelleen. Haikeus kantaa mukanaan lohtua, ja hitaassa kerronnassa on jotain mukavalla tavalla maadoittavaa. On ilahduttavaa etsiä tälle romaanille paikka omasta hyllystä ja tietää, että sen äärelle voi palata.

Syyskirjasta muualla: Tuijata. Kulttuuripohdintoja, Kirjarikas elämäniKirjaluotsi ja Kirja vieköön!

Kommentit

  1. Tämä kiinnostaa kovasti! Todella ihastuttava kansikin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kansi sopii minusta hyvin tarinan tunnelmaan. Viehättävä romaani.

      Poista
  2. Hienoa kuulla, että sinäkin pidit tästä. Oli todella ihastuttava lukukokemus, sellainen johon haluaa palata myöhemminkin. Rauha Mäkilän päällyksen maalaus on kaunis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jo kannen vuoksi haluan tämän säilyttää, mutta kyllä sisällönkin äärelle haluan palata vielä uudelleen.

      Poista
  3. Minäkin tykkäsin tästä, kuten muistakin Johanna Venhon romaaneista. Kirjan tunnelma vei mennessään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunnelma on tässä kyllä miellyttävä. Sellainen mukavan hidas ja harkitseva.

      Poista
  4. Tälläisiä kirjoja tuntuu ilmestyvän paljon, jotka perustuvat löyhästi johonkin todelliseen henkilöön. Olen tosi vähän lukenut Tove Janssonin kirjoja, mutta tätä on kehuttu niin paljon, että kovasti tämä kyllä kiinnostaisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuija oli listannut blogiinsa (Tuijata.com) biofiktiota, ja yllätyin siitä, miten paljon sitä on julkaistu pelkästään tänä vuonna.

      Poista
  5. Tykkään sanaleikistä, vai onko tuo nyt assosiaatioleikki vai mikä. Luin kesällä Kesäkirjan enkä oikein päässyt sen imuun. Sitten tiedänkin vain muumit. Harmittaa että Tove-leffa jäi koronan takia näkemättä.

    Minä ja hän -valinnat kuulostaa oikeastaan toimivilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin pidän kirjan nimestä. Se sopii monin tavoin sisältöön ja on kiva linkki Kesäkirjaan. Tove-elokuvan katson hiljattain suoratoistopalvelusta ja pidin siitä.

      Poista
  6. Tämä on ehdottomasti lukulistalla. Venho vakuutti Ensimmäisellä naisellaan taidoistaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensimmäisen naisen tunnelma jäi mieleeni. Se muuten taisikin olla ensimmäinen Venholta lukemani teos.

      Poista
  7. Näkökulman valinta vaikuttaa hyvältä, ja tämä voi olla syy, miksi löydän tieni kirjan ääreen piakkoin. Kiitos arviostasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiinnostuksella odotan ajatuksiasi, jos kirjan ääreen tiesi löydät.

      Poista
  8. Tästä olen kuullut ja lukenut paljon hyvää. Ja Tove on ihana! Valitettavasti Venhon tyyli ei oikein Ensimmäisessä naisessa tuntunut omalta, joten epäröin sen suhteen, otanko tätä lukuun. Kirjan kansi on kyllä hieno ja houkutteleva.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämän tyylissä on minusta jotain samankaltaista kuin Ensimmäisessä naisessa, joten voi olla, että kirja ei ole sinua varten. Kansi on upea!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Historiallista romantiikkaa 💓

Äänikirjakoosteessa on tarjolla historiallisia romaaneja: tämänkertaisessa kvartetissa kohdataan monenlaisia tunteita ja erilaisia ihmisiä erilaisissa ympäristöissä. 1700-luvun skotlantilaislinnasta siirrytään ensin parisataa vuotta ajassa eteenpäin mutta pysytään Skotlannissa. Sen jälkeen aika pysyy kuta kuinkin samana mutta maisema vaihtuu Petsamoon. Viimeisessä romaanissa taas liikutaan hieman pohjoiseen ja mennään ajassa hitusen verran taaksepäin. **********   Samassa ovi avautui koputtamatta. Tulija ei ollut palvelijatar eikä edes Charlotten äiti, vaan Fingal MacTorrian, joka marssi sisään naistenhuoneeseen kuin maailman luonnollisimpana asiana. – Täällä kaivataan kuulemma apua, mies sanoi. Kaisa Viitala: Klaanin vieraana Karisto 2024 kansi Timo Numminen äänikirjan lukija Emma Louhivuori kesto 15 t 32 min Kaisa Viitalan historiallinen romaani Klaanin vieraana  aloittaa Nummien kutsu -sarjan, joka sijoittuu 1700-luvulle. Päähenkilö on Agnes, lontoolaisperheen hellitty tytä...

Haaste: kirjankansibingo

Haasteeseen osallistuvat saavat käyttää bingokuvaa omissa postauksissaan. Kesän ajalle on varmasti taas luvassa monenmoista haastetta, ja päätin minäkin - ensimmäistä kertaa muuten - kyhätä kokoon lukuhaasteen. Viime kesänä Le Masque Rouge -blogin Emilie emännöi kirjabingoa , ja siitä kehittelin edelleen kirjankansibingon. Bingorivejä täytetään lukemalla kirja, jonka kansikuva vastaa kutakin bingoruutua. Eli jos luetun kirjan kansikuvassa on lapsi, saa ruksata kyseisen lokeron. Bingo muodostuu vaakasuorasta, pystysuorasta tai vinottaisesta, kulmasta kulmaan ulottuvasta rivistä, jossa on viisi lokeroa. Samaa kirjaa ei voi käyttää useampaan lokeroon. Lokeroiden täyttämisessä saa käyttää omaa tulkintaa, kunhan ei vihreää lue punaiseksi. Haaste alkaa huomenna 15.5. ja päättyy 15.8. Elokuun loppuun mennessä toivon jonkinlaista bingokoontia, joka tulisi linkittää tämän postauksen kommentteihin. Bingoajien kesken arvotaan syyskuun alussa jonkinlainen kirjallinen palkinto. Koska tä...

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine . Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?" Kristin Hannah: Satakieli WSOY 2019 Alkuteos The Nightingale  2015 Suomentanut Kaisa Kattelus 450 sivua Kristin Hannahin romaani Satakieli  tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti. Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaaksee...