Siirry pääsisältöön

Ann Patchett: Hollantilainen talo

Hollantilainen talo oli paikka, jossa nuo hollantilaiset, joiden nimeä on mahdoton ääntää, asuivat. Tietyistä kulmista ja tietyltä etäisyydeltä katsottuna se näytti leijuvan kymmenen senttiä maanpinnan yläpuolella. Lasisia pääovia ympäröivät lasipaneelit olivat näyteikkunan kokoisia ja niitä pitivät paikoillaan takorautaköynnökset. Ikkunoista aurinko sekä pääsi sisään että heijastui takaisin isolle nurmikentälle.

Ann Patchett: Hollantilainen talo
WSOY 2021
alkuteos The Dutch House 2019
kannen maalaus Noah Saterstrom
suomentanut Laura Jänisniemi
343 sivua
äänikirjan lukija Santeri Kinnunen
kesto 11 t 10 min

Aika harvoin tulee kirjaa valittua pelkästään kannen perusteella. Ann Patchettin Hollantilainen talo kuitenkin osui silmiini Storytelin kirjavinkkejä selaillessa. Noah Saterstromin maalauksen värit ja tytön intensiivinen katse herättivät huomioni, ja kun sisältökuvauskin vaikutti mielenkiintoiselta, klikkasin kirjan hyllyyni.

Kuten romaanin nimestä voi päätellä, on hollantilainen talo tarinassa merkityksellinen. Sinne muuttavat jo lapsena Danny, teoksen minäkertoja, ja hänen sisarensa Maeve. Maeve on veljeään kahdeksan vuotta vanhempi ja siten paremmin perillä monista asioista, joita veljen on vaikea ymmärtää. Maeve esimerkiksi tietää sen, että sisarusten äidille majesteettinen ja ympäristöstään erottuva asuinrakennus ei ollut varsinaisesti iloinen yllätys. Isä Cyril taas kuvitteli tekevänsä vaimonsa onnelliseksi hankkimalla kolmekerroksisen ja hulppean talon perheelleen.

Onnea rakennus ei perheelle tuo. Maeven ja Dannyn äiti päätyy jättämään perheensä, eikä talo liene vähäisin tekijä päätöksen taustalla. Isä tuo taloon uuden vaimonsa, Andrean, joka on kuin saduista tutun pahan äitipuolen ruumiillistuma. Sisarukset joutuvat jättämään talon, mutta talo ei jätä heitä. He palaavat talon luokse aina vain uudelleen – se on kuin jokin luokseen imevä voima, jota sisarukset eivät voi vastustaa.

 Hollantilainen talo on kirjanakin kuin jokin luokseen vetävä voima. Siinä on vahvaa imua, joka kiskaisee mukaansa heti alusta lähtien intensiivisellä tunnelmallaan. Sisarusten lapsuudenkoti on mystinen ja ikään kuin yksi tarinan henkilöistä. Tuntuu, että kun maailma muuttuu vuosikymmenten aikana paljon, talo pysyy ja kantaa mukanaan muistoja ja historiaa. Vaikka Maeve ja Danny joutuvat talon jättämään, se säilyy osana heidän elämäänsä.

Ann Patchettin romaani on useille vuosikymmenille sijoittuva melankolinen perhetarina, joka kertoo elämän kokoisista valinnoista. Se saa pohtimaan, mikä merkitys on omaisuudella, voitoilla ja menetyksillä. Mitä lopulta jää jäljelle?

Ann Patchettin romaanista kirjoittaa myös Katja.

Kommentit

  1. Olen jostain syystä röyhkeästi sivuuttanut tämän kirjan sen kummemmin siihen tutustumatta, vaikka kirja on nimenä hyvin tuttu (täällä tosi näkyvästi markkinoitu). Kirjan nimi on jotenkin niin vaisu, ettei se ole innostanut tutkimaan kirjaa tarkemmin. Aika hölmöä, sillä tämähän vaikuttaa sellaiselta kirjalta, josta voisin pitää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en tähän muuten olisi varmaan kiinnittänyt ollenkaan huomiota, ellei tuo kansi olisi osunut silmiin Storytelissa. Nimi ei tosiaan herätä kauheasti kiinnostusta.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Haaste: kirjankansibingo

Haasteeseen osallistuvat saavat käyttää bingokuvaa omissa postauksissaan. Kesän ajalle on varmasti taas luvassa monenmoista haastetta, ja päätin minäkin - ensimmäistä kertaa muuten - kyhätä kokoon lukuhaasteen. Viime kesänä Le Masque Rouge -blogin Emilie emännöi kirjabingoa , ja siitä kehittelin edelleen kirjankansibingon. Bingorivejä täytetään lukemalla kirja, jonka kansikuva vastaa kutakin bingoruutua. Eli jos luetun kirjan kansikuvassa on lapsi, saa ruksata kyseisen lokeron. Bingo muodostuu vaakasuorasta, pystysuorasta tai vinottaisesta, kulmasta kulmaan ulottuvasta rivistä, jossa on viisi lokeroa. Samaa kirjaa ei voi käyttää useampaan lokeroon. Lokeroiden täyttämisessä saa käyttää omaa tulkintaa, kunhan ei vihreää lue punaiseksi. Haaste alkaa huomenna 15.5. ja päättyy 15.8. Elokuun loppuun mennessä toivon jonkinlaista bingokoontia, joka tulisi linkittää tämän postauksen kommentteihin. Bingoajien kesken arvotaan syyskuun alussa jonkinlainen kirjallinen palkinto. Koska tä...

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine . Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?" Kristin Hannah: Satakieli WSOY 2019 Alkuteos The Nightingale  2015 Suomentanut Kaisa Kattelus 450 sivua Kristin Hannahin romaani Satakieli  tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti. Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaaksee...

Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen

Hänen astuessaan lennonvalvontakeskukseen jokin siellä tuntui silti vetävän häntä puoleensa luita ja ytimiä myöten. Samalta oli tuntunut, kun hän oli katsonut kaukoputkellaan ja nähnyt Jupiterin vyöt ensimmäistä kertaa. Ja kun hän oli taivutellut vanhempansa viemään hänet Kuolemanlaaksoon kolmatta opiskeluvuotta edeltävänä kesänä ja nähnyt kahden ja puolen miljoonan valovuoden päässä siintävän Andromedan galaksin. Yhtä kirkasta taivasta hän ei ollut sen koommin nähnyt. Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen Gummerus 2025 alkuteos Atmosphere kansi Faceoff Studio, Tim Green suomentanut Jade Haapasalo 412 sivua Muistiini on jäänyt lapsuudestani vahva jälki Challenger-avaruussukkulan tuhosta pian sen taivaalle laukaiseminen jälkeen. Vuosi oli 1986, ja kuten tiedetään, sinä vuonna tapahtui paljon muutakin järisyttävää. Mutta jokin avaruusraketin kohtalossa mietitytti minua pitkään, ja sittemmin olen tullut siihen tulokseen, että avaruus kiehtoo minua kyllä mutta se myös pelottaa äärettömyydess...