Siirry pääsisältöön

Eva Frantz: Suvisaari

Lakanat, pyyhkeet ja vaatteet oli pinottu siististi sinivalkoraidallisiin canvaskasseihin, joissa oli jämäkät köysikahvat. Kylmälaukku oli punainen ja kiiltävä, ja kauniissa pärekorissa oli uusiaperunoita, vihanneksia ja pullo Veuve Cliquot’ta. Jos koria olisi siirtänyt laiturilla pari metriä kirkkaansinisen meren eteen, olisi saanut ihanan asetelmakuvan Sköna hemiin.

Eva Frantz: Suvisaari
S&S 2021
alkuteos Sommarön 2016
suomentanut Ulla Lempinen
kansi Emma Strömberg
äänikirjan lukija Karoliina Kudjoi
kesto 6 t 55 min

Eva Frantzin esikoisteos Suvisaari on dekkari, joka sijoittuu nimensä mukaisesti saarelle: sinne kokoontuu vuosi toisensa jälkeen vakuutusyhtiö Axelssonin väkeä, ja saattaapa itse perustajakin paikalla silloin tällöin piipahtaa. Tosin hän pysyttelee mieluummin omissa oloissaan.

Omissa oloissaan voivat vieraatkin halutessaan pysytellä, sillä Suvisaaressa on tarjolla oma mökki kullekin vieraalle. Tosin alkuperäinen idea jo 1970-luvulta saakka on, että saarella tutustutaan toisiin ja vietetään leppoisasti yhdessä aikaa. 

Ja niin tapahtuu tälläkin kertaa, kunnes saarelta löytyy ruumis. Sitten puhelimet eivät toimi eikä saarelta saada minnekään tietoa, että sieltä pitäisi noutaa ruumis. Sumu tekee liikennöinnin merellä hankalaksi, mutta rohkeimmat lähtevät kuitenkin hakemaan apua. 

Suvisaari onkin aika vinkeä dekkari. Ison osan ajasta se on kovin leppoisa eikä varsinaisesti järin dekkarimainen. Kesänvietto saarella on pääosin – niin – kesänviettoa saarella eikä salapoliisityötä tai pelottavan murhaajan etsintää. Lopun lähestyessä ehdin jo miettiä, että onpas erikoista. Sitten selviää, että kaiken selitys on ladattu loppuun, mikä ei välttämättä ole kovin toimiva ratkaisu.

Henkilöitä tarinassa on paljon, ja varsinkin äänikirjaformaatissa hahmojen runsaus tuntui ajoittain haastavalta. Painetussa kirjassa on helppo palata alusta löytyvään henkilöluetteloon. Kiinnostava ratkaisu oli se, että henkilöistä lapset tuntuvat usein näkevän enemmän kuin aikuiset, jotka keskittyvät kuka mihinkin kotkotukseen. Ehkäpä lasten kuunteleminen olisi saanut aikuiset huomaamaan jotain tärkeää.

Kiinnostavaa on myös se, miten työyhteisö asettuu yhteiseen kesänviettopaikkaan ja miten kukin hakee omaa rooliaan vapaa-ajan ja työn välimaastossa. Frantzin esikoisteoksessa on siis kiinnostavia aineksia, ja leppoisaa kesäluettavaa dekkari-twistillä etsivälle Suvisaari tarjonnee ihan miellyttävän lukukokemuksen.


Kommentit

  1. Tuo henkilörunsaus aiheutti tosin alkuun henklöluettelosta huolimatta lukiessakin paluuperiä. Lasten perspektiivin läsnäolo terävine havainnointeineen puolestaan oli herkullista.
    Frantzin tapa kertoa on leppoisa ja sujuva, joten teos sopii mainiosti lomadekkariksi: kevyttä, kelpoa ja rentouttavaa kesälukemista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo lasten osuus oli kyllä kiehtova, sitä olisin suonut enemmänkin hyödynnettävän. Lomadekkariksi Suvisaari tosiaan sopii mainiosti!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kirjabloggaajien klassikkohaaste, osa 13 – ilmoittaudu mukaan!

Klassikkohaasteen logo: Niina T. Kirjabloggaajien klassikkohaaste lähestyy taas! Haasteen kolmastoista osa on vuorossa heinäkuun viimeisenä päivänä, joten aikaa klassikon lukemiseen on kosolti – nyt siis valikoimaan, mikä kirja sopivasti kutkuttaa ja houkuttaa!  Klassikkohaasteen viralliset säännöt: 1. Valitse klassikko, jonka olet jo pitkään halunnut lukea, ja ilmoita valinnastasi tämän postauksen kommenttikenttään. (Voit myös vain ilmoittaa osallistumisestasi haasteeseen ja päättää klassikon myöhemmin.) 2. Lue valitsemasi klassikko. 3. Kirjoita postaus lukemastasi klassikosta ja julkaise postauksesi 31.7.2021. Linkitä postauksesi koontipostaukseen, jonka julkaisen blogissani edellisenä päivänä. 4. Kehu itseäsi: selätit klassikon - ja ehkä jopa nautit siitä! 5. Toista kohta neljä useasti! Voit osallistua myös ilman blogia. Jätä silloin tieto lukemastasi klassikosta haasteen koontipostaukseen ja kerro ajatuksesi kirjasta. Somessa käytetään tunnistetta  #klassikkohaaste . Haasteeseen vo

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Kirjabloggaajien klassikkohaaste: koonti

Logo: Niina T.   Kirjabloggaajien klassikkohaaste on edennyt kolmanteentoista toteutuskertaan, ja tällä kertaa mukaan ilmoittautui 26 kirjablogia.  Nyt pyydän teitä osallistujia kertomaan kommenteissa, mistä haastepostauksenne löytää. Postauksen voi mainiosti ajastaa heinäkuun viimeiselle päivälle ja linkin ilmoittaa tähän etukäteen. Kokoan kaikki linkit tähän postaukseen, jotta ne ovat myöhemminkin helposti löydettävissä. Somejulkaisuissa voi käyttää tunnistetta #klassikkohaaste. Seuraavaa klassikkohaastetta luotsaa Kartanon kruunaamaton lukija -blogin Elegia . Se onkin sitten järjestyksessään jo neljästoista klassikkohaaste. Toivottavasti haaste on tuonut mukanaan antoisia lukuelämyksiä! Kirjabloggaajien klassikkohaasteen 13. osaan osallistuneet: 1001 kirjaa ja yksi pieni elämä / Marile – Katherine Mansfield: Puutarhakutsut Amatöörihumanisti / Riina – Dhammapada Ankin kirjablogi / Anki – Leo Tolstoi: Anna Karenina Donna Mobilen kirjat / Leena Laurila – Albert Camus: Sivullinen Jotaki