Siirry pääsisältöön

Eva Frantz: Suvisaari

Lakanat, pyyhkeet ja vaatteet oli pinottu siististi sinivalkoraidallisiin canvaskasseihin, joissa oli jämäkät köysikahvat. Kylmälaukku oli punainen ja kiiltävä, ja kauniissa pärekorissa oli uusiaperunoita, vihanneksia ja pullo Veuve Cliquot’ta. Jos koria olisi siirtänyt laiturilla pari metriä kirkkaansinisen meren eteen, olisi saanut ihanan asetelmakuvan Sköna hemiin.

Eva Frantz: Suvisaari
S&S 2021
alkuteos Sommarön 2016
suomentanut Ulla Lempinen
kansi Emma Strömberg
äänikirjan lukija Karoliina Kudjoi
kesto 6 t 55 min

Eva Frantzin esikoisteos Suvisaari on dekkari, joka sijoittuu nimensä mukaisesti saarelle: sinne kokoontuu vuosi toisensa jälkeen vakuutusyhtiö Axelssonin väkeä, ja saattaapa itse perustajakin paikalla silloin tällöin piipahtaa. Tosin hän pysyttelee mieluummin omissa oloissaan.

Omissa oloissaan voivat vieraatkin halutessaan pysytellä, sillä Suvisaaressa on tarjolla oma mökki kullekin vieraalle. Tosin alkuperäinen idea jo 1970-luvulta saakka on, että saarella tutustutaan toisiin ja vietetään leppoisasti yhdessä aikaa. 

Ja niin tapahtuu tälläkin kertaa, kunnes saarelta löytyy ruumis. Sitten puhelimet eivät toimi eikä saarelta saada minnekään tietoa, että sieltä pitäisi noutaa ruumis. Sumu tekee liikennöinnin merellä hankalaksi, mutta rohkeimmat lähtevät kuitenkin hakemaan apua. 

Suvisaari onkin aika vinkeä dekkari. Ison osan ajasta se on kovin leppoisa eikä varsinaisesti järin dekkarimainen. Kesänvietto saarella on pääosin – niin – kesänviettoa saarella eikä salapoliisityötä tai pelottavan murhaajan etsintää. Lopun lähestyessä ehdin jo miettiä, että onpas erikoista. Sitten selviää, että kaiken selitys on ladattu loppuun, mikä ei välttämättä ole kovin toimiva ratkaisu.

Henkilöitä tarinassa on paljon, ja varsinkin äänikirjaformaatissa hahmojen runsaus tuntui ajoittain haastavalta. Painetussa kirjassa on helppo palata alusta löytyvään henkilöluetteloon. Kiinnostava ratkaisu oli se, että henkilöistä lapset tuntuvat usein näkevän enemmän kuin aikuiset, jotka keskittyvät kuka mihinkin kotkotukseen. Ehkäpä lasten kuunteleminen olisi saanut aikuiset huomaamaan jotain tärkeää.

Kiinnostavaa on myös se, miten työyhteisö asettuu yhteiseen kesänviettopaikkaan ja miten kukin hakee omaa rooliaan vapaa-ajan ja työn välimaastossa. Frantzin esikoisteoksessa on siis kiinnostavia aineksia, ja leppoisaa kesäluettavaa dekkari-twistillä etsivälle Suvisaari tarjonnee ihan miellyttävän lukukokemuksen.


Kommentit

  1. Tuo henkilörunsaus aiheutti tosin alkuun henklöluettelosta huolimatta lukiessakin paluuperiä. Lasten perspektiivin läsnäolo terävine havainnointeineen puolestaan oli herkullista.
    Frantzin tapa kertoa on leppoisa ja sujuva, joten teos sopii mainiosti lomadekkariksi: kevyttä, kelpoa ja rentouttavaa kesälukemista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo lasten osuus oli kyllä kiehtova, sitä olisin suonut enemmänkin hyödynnettävän. Lomadekkariksi Suvisaari tosiaan sopii mainiosti!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on