Siirry pääsisältöön

Eva Frantz: Suvisaari

Lakanat, pyyhkeet ja vaatteet oli pinottu siististi sinivalkoraidallisiin canvaskasseihin, joissa oli jämäkät köysikahvat. Kylmälaukku oli punainen ja kiiltävä, ja kauniissa pärekorissa oli uusiaperunoita, vihanneksia ja pullo Veuve Cliquot’ta. Jos koria olisi siirtänyt laiturilla pari metriä kirkkaansinisen meren eteen, olisi saanut ihanan asetelmakuvan Sköna hemiin.

Eva Frantz: Suvisaari
S&S 2021
alkuteos Sommarön 2016
suomentanut Ulla Lempinen
kansi Emma Strömberg
äänikirjan lukija Karoliina Kudjoi
kesto 6 t 55 min

Eva Frantzin esikoisteos Suvisaari on dekkari, joka sijoittuu nimensä mukaisesti saarelle: sinne kokoontuu vuosi toisensa jälkeen vakuutusyhtiö Axelssonin väkeä, ja saattaapa itse perustajakin paikalla silloin tällöin piipahtaa. Tosin hän pysyttelee mieluummin omissa oloissaan.

Omissa oloissaan voivat vieraatkin halutessaan pysytellä, sillä Suvisaaressa on tarjolla oma mökki kullekin vieraalle. Tosin alkuperäinen idea jo 1970-luvulta saakka on, että saarella tutustutaan toisiin ja vietetään leppoisasti yhdessä aikaa. 

Ja niin tapahtuu tälläkin kertaa, kunnes saarelta löytyy ruumis. Sitten puhelimet eivät toimi eikä saarelta saada minnekään tietoa, että sieltä pitäisi noutaa ruumis. Sumu tekee liikennöinnin merellä hankalaksi, mutta rohkeimmat lähtevät kuitenkin hakemaan apua. 

Suvisaari onkin aika vinkeä dekkari. Ison osan ajasta se on kovin leppoisa eikä varsinaisesti järin dekkarimainen. Kesänvietto saarella on pääosin – niin – kesänviettoa saarella eikä salapoliisityötä tai pelottavan murhaajan etsintää. Lopun lähestyessä ehdin jo miettiä, että onpas erikoista. Sitten selviää, että kaiken selitys on ladattu loppuun, mikä ei välttämättä ole kovin toimiva ratkaisu.

Henkilöitä tarinassa on paljon, ja varsinkin äänikirjaformaatissa hahmojen runsaus tuntui ajoittain haastavalta. Painetussa kirjassa on helppo palata alusta löytyvään henkilöluetteloon. Kiinnostava ratkaisu oli se, että henkilöistä lapset tuntuvat usein näkevän enemmän kuin aikuiset, jotka keskittyvät kuka mihinkin kotkotukseen. Ehkäpä lasten kuunteleminen olisi saanut aikuiset huomaamaan jotain tärkeää.

Kiinnostavaa on myös se, miten työyhteisö asettuu yhteiseen kesänviettopaikkaan ja miten kukin hakee omaa rooliaan vapaa-ajan ja työn välimaastossa. Frantzin esikoisteoksessa on siis kiinnostavia aineksia, ja leppoisaa kesäluettavaa dekkari-twistillä etsivälle Suvisaari tarjonnee ihan miellyttävän lukukokemuksen.


Kommentit

  1. Tuo henkilörunsaus aiheutti tosin alkuun henklöluettelosta huolimatta lukiessakin paluuperiä. Lasten perspektiivin läsnäolo terävine havainnointeineen puolestaan oli herkullista.
    Frantzin tapa kertoa on leppoisa ja sujuva, joten teos sopii mainiosti lomadekkariksi: kevyttä, kelpoa ja rentouttavaa kesälukemista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo lasten osuus oli kyllä kiehtova, sitä olisin suonut enemmänkin hyödynnettävän. Lomadekkariksi Suvisaari tosiaan sopii mainiosti!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin

Kaikki mitä tarvitsin tai halusin oli kodin ja yhteisön näkökulmasta väärin. Siksi se kaikki oli pidettävä salassa. Olin lapsesta asti tottunut kätkemää omat tarpeeni, ja siihen oli aina liittynyt ahdistus, häpeä ja kylmä yksinäisyyden tunne. Noina vuosina ristiriita kasvoi niin valtavaksi, että halusin vain olla rauhassa. Samaa halusivat ystäväni. He pakenivat kodin sääntöjä, uhkailua ja väkivaltaa karkaamalla, ja minä lähdin heidän mukaansa. Kun lähdimme, meillä ei enää ollut kotia. Olimme yhteiskunnalle näkymättömiä ja yhteisön silmissä hylkiöitä, mutta meillä oli toisemme. Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin WSOY 2022 kansi Anna Makkonen 226 sivua Ujuni Ahmed on 3-vuotiaana Somaliasta Suomeen muuttanut musliminainen, joka avaa Elina Hirvosen kanssa kokemuksiaan ja elämäntarinaansa kirjassa Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin . Teos on tarkoitettu ensisijaisesti Ujuni Ahmedin kaltaisille, jotka kokevat olevansa vääränlaisia ja erilaisia

Tuuve Aro: Lihanleikkaaja

"Hän kosketti nenäänsä ja ajatteli että se oli hänet pettänyt. Hän kumartui ja asetti päänsä pölkylle. Kirvestä oli hankala pidellä mutta se osui kohteeseen nirhaisten nenänpäästä palan joka jäi ihosta roikkumaan." (Novellista Haju ) Tuuve Aro: Lihanleikkaaja (WSOY 2017) 153 sivua Tuuve Aron novellikokoelma Lihanleikkaaja  on tuttua Aroa: Vinksahtaneisuutta ja absurdiutta tarjoillaan lukijalle tiiviissä paketeissa. Arkisiin tilanteisiin sekoittuu mystisyyttä, joka jää paikoin mietityttämään pitkäksi aikaa. Kahdentoista novellin joukosta löytyy monenlaisia lukukokemuksia. Aloitusnovelli Suojatie  etenee varsin ennalta arvattavasti mutta päättyy kauniisti: Hetken verran kurjet pysyivät tiukasti muodossaan kuin yhteisen mielen liikuttamana, sitten aura jo hajosi ja muutti suuntaa. Kokoelman päättävä Kahdet kasvot  puolestaan on ilahduttava tarina Tomista, jonka elämän lähtökohdat eivät ole loistokkaat ja jolle arkea ovat asiat, joista nykytodellisuudessa nostettaisii