Siirry pääsisältöön

Nina Rousu: Joko ollaan perillä?

Kuviin tallentuu minun perheeni, minun ensimmäinen kotini. Ei osoite, eikä talo, vaan maatilkku. Vain miehen hymy ja lapsen maitoinen jokellus. Miten ihmeessä minä tänne päädyin? Miten kauas piti ihmislapsen matkustaa, jotta kohtalonsa löytäisi? Niin monta seikkailua ja puhdasta sattumaa kantoi meidät tähän huoneeseen. Silloin en tiennyt, kun tein matkaani ilman sinua kymmenen vieraan maan läpi, että minua vain koulutettiin kaikki ne vuodet. Kaikki ne matkat minun piti tehdä, jotta voisin olla sinun.

Nina Rousu: Joko ollaan perillä?
SAGA Egmont 2018
äänikirjan lukija Mona Kortelampi
kesto 10 t 4 min

Nina Rousun teos Joko ollaan perillä? on omaelämäkerrallinen kertomus siitä, miten torniolaistyttö päätyy kylmästä pohjoisesta Yhdysvaltoihin, Omaniin, Australiaan, Ugandaan ja moneen muuhun maahan. Oma paikka ei löydy aivan helposti, vaan levoton sielu etsii kotiaan eri maista ja eri mantereilta.

Välillä elämä vaikuttaa jo vakaalta, kun on työpaikka ja parisuhde, mutta silti jotain tuntuu puuttuvan. Eikä aikaakaan, kun Rousu karistaa pölyt jaloistaan ja astuu taas lentokoneeseen siirtyäkseen uuteen elämänvaiheeseen. Lentäminen edustaakin Rousulle siirtymää kohti uutta.

Merkittävä tapahtuma elämässä on se, kun Rousu tapaa Lontoossa Troyn. Mies on diplomaatti, ja Rousun sekalaiset työt vaihtuvat diplomaattielämään ja edustustehtäviin. Koti rakennetaan Ugandaan, sitten Keniaan, ja samalla perhe kasvaa kahdella pojalla. 

Joko ollaan perillä? on eloisasti ja vetävästi kerrottu tarina elämänvalinnoista, jotka vievät eri ilmansuuntiin ja erilaisiin tilanteisiin. Kerronta on humoristista, ja arkisista tilanteista kasvaa hupaisia anekdootteja, joita kelpaa myöhemminkin muistella. Paikoin huumori on jopa mustanpuhuvaa.

Toisaalta tarinoinnissa on paikoin pikakelauksen tuntua, sillä onhan kirjaan upotettu melkoisen pitkä ajanjakso Rousun elämästä – yli kaksi vuosikymmentä. Joka tapauksessa Rousun teos on värikäs kuvaus naisesta, joka sujahtelee kulttuurista toiseen ja on todellinen maailmankansalainen.  

Helmet 2021: 24. Kirjan nimessä on kysymysmerkki tai huutomerkki.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kirjabloggaajien klassikkohaaste, osa 13 – ilmoittaudu mukaan!

Klassikkohaasteen logo: Niina T. Kirjabloggaajien klassikkohaaste lähestyy taas! Haasteen kolmastoista osa on vuorossa heinäkuun viimeisenä päivänä, joten aikaa klassikon lukemiseen on kosolti – nyt siis valikoimaan, mikä kirja sopivasti kutkuttaa ja houkuttaa!  Klassikkohaasteen viralliset säännöt: 1. Valitse klassikko, jonka olet jo pitkään halunnut lukea, ja ilmoita valinnastasi tämän postauksen kommenttikenttään. (Voit myös vain ilmoittaa osallistumisestasi haasteeseen ja päättää klassikon myöhemmin.) 2. Lue valitsemasi klassikko. 3. Kirjoita postaus lukemastasi klassikosta ja julkaise postauksesi 31.7.2021. Linkitä postauksesi koontipostaukseen, jonka julkaisen blogissani edellisenä päivänä. 4. Kehu itseäsi: selätit klassikon - ja ehkä jopa nautit siitä! 5. Toista kohta neljä useasti! Voit osallistua myös ilman blogia. Jätä silloin tieto lukemastasi klassikosta haasteen koontipostaukseen ja kerro ajatuksesi kirjasta. Somessa käytetään tunnistetta  #klassikkohaaste . Haasteeseen vo

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Kirjabloggaajien klassikkohaaste: koonti

Logo: Niina T.   Kirjabloggaajien klassikkohaaste on edennyt kolmanteentoista toteutuskertaan, ja tällä kertaa mukaan ilmoittautui 26 kirjablogia.  Nyt pyydän teitä osallistujia kertomaan kommenteissa, mistä haastepostauksenne löytää. Postauksen voi mainiosti ajastaa heinäkuun viimeiselle päivälle ja linkin ilmoittaa tähän etukäteen. Kokoan kaikki linkit tähän postaukseen, jotta ne ovat myöhemminkin helposti löydettävissä. Somejulkaisuissa voi käyttää tunnistetta #klassikkohaaste. Seuraavaa klassikkohaastetta luotsaa Kartanon kruunaamaton lukija -blogin Elegia . Se onkin sitten järjestyksessään jo neljästoista klassikkohaaste. Toivottavasti haaste on tuonut mukanaan antoisia lukuelämyksiä! Kirjabloggaajien klassikkohaasteen 13. osaan osallistuneet: 1001 kirjaa ja yksi pieni elämä / Marile – Katherine Mansfield: Puutarhakutsut Amatöörihumanisti / Riina – Dhammapada Ankin kirjablogi / Anki – Leo Tolstoi: Anna Karenina Donna Mobilen kirjat / Leena Laurila – Albert Camus: Sivullinen Jotaki