Siirry pääsisältöön

Nina Rousu: Joko ollaan perillä?

Kuviin tallentuu minun perheeni, minun ensimmäinen kotini. Ei osoite, eikä talo, vaan maatilkku. Vain miehen hymy ja lapsen maitoinen jokellus. Miten ihmeessä minä tänne päädyin? Miten kauas piti ihmislapsen matkustaa, jotta kohtalonsa löytäisi? Niin monta seikkailua ja puhdasta sattumaa kantoi meidät tähän huoneeseen. Silloin en tiennyt, kun tein matkaani ilman sinua kymmenen vieraan maan läpi, että minua vain koulutettiin kaikki ne vuodet. Kaikki ne matkat minun piti tehdä, jotta voisin olla sinun.

Nina Rousu: Joko ollaan perillä?
SAGA Egmont 2018
äänikirjan lukija Mona Kortelampi
kesto 10 t 4 min

Nina Rousun teos Joko ollaan perillä? on omaelämäkerrallinen kertomus siitä, miten torniolaistyttö päätyy kylmästä pohjoisesta Yhdysvaltoihin, Omaniin, Australiaan, Ugandaan ja moneen muuhun maahan. Oma paikka ei löydy aivan helposti, vaan levoton sielu etsii kotiaan eri maista ja eri mantereilta.

Välillä elämä vaikuttaa jo vakaalta, kun on työpaikka ja parisuhde, mutta silti jotain tuntuu puuttuvan. Eikä aikaakaan, kun Rousu karistaa pölyt jaloistaan ja astuu taas lentokoneeseen siirtyäkseen uuteen elämänvaiheeseen. Lentäminen edustaakin Rousulle siirtymää kohti uutta.

Merkittävä tapahtuma elämässä on se, kun Rousu tapaa Lontoossa Troyn. Mies on diplomaatti, ja Rousun sekalaiset työt vaihtuvat diplomaattielämään ja edustustehtäviin. Koti rakennetaan Ugandaan, sitten Keniaan, ja samalla perhe kasvaa kahdella pojalla. 

Joko ollaan perillä? on eloisasti ja vetävästi kerrottu tarina elämänvalinnoista, jotka vievät eri ilmansuuntiin ja erilaisiin tilanteisiin. Kerronta on humoristista, ja arkisista tilanteista kasvaa hupaisia anekdootteja, joita kelpaa myöhemminkin muistella. Paikoin huumori on jopa mustanpuhuvaa.

Toisaalta tarinoinnissa on paikoin pikakelauksen tuntua, sillä onhan kirjaan upotettu melkoisen pitkä ajanjakso Rousun elämästä – yli kaksi vuosikymmentä. Joka tapauksessa Rousun teos on värikäs kuvaus naisesta, joka sujahtelee kulttuurista toiseen ja on todellinen maailmankansalainen.  

Helmet 2021: 24. Kirjan nimessä on kysymysmerkki tai huutomerkki.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine . Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?" Kristin Hannah: Satakieli WSOY 2019 Alkuteos The Nightingale  2015 Suomentanut Kaisa Kattelus 450 sivua Kristin Hannahin romaani Satakieli  tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti. Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaaksee...

Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen

Hänen astuessaan lennonvalvontakeskukseen jokin siellä tuntui silti vetävän häntä puoleensa luita ja ytimiä myöten. Samalta oli tuntunut, kun hän oli katsonut kaukoputkellaan ja nähnyt Jupiterin vyöt ensimmäistä kertaa. Ja kun hän oli taivutellut vanhempansa viemään hänet Kuolemanlaaksoon kolmatta opiskeluvuotta edeltävänä kesänä ja nähnyt kahden ja puolen miljoonan valovuoden päässä siintävän Andromedan galaksin. Yhtä kirkasta taivasta hän ei ollut sen koommin nähnyt. Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen Gummerus 2025 alkuteos Atmosphere kansi Faceoff Studio, Tim Green suomentanut Jade Haapasalo 412 sivua Muistiini on jäänyt lapsuudestani vahva jälki Challenger-avaruussukkulan tuhosta pian sen taivaalle laukaiseminen jälkeen. Vuosi oli 1986, ja kuten tiedetään, sinä vuonna tapahtui paljon muutakin järisyttävää. Mutta jokin avaruusraketin kohtalossa mietitytti minua pitkään, ja sittemmin olen tullut siihen tulokseen, että avaruus kiehtoo minua kyllä mutta se myös pelottaa äärettömyydess...

Camilla Nissinen: Rihmasto

Muistoni ovat sumuisia. Ne sekoittuvat, muuttavat muotoaan ja sotkeutuvat keskenään. Välillä ne ovat minua lähellä. Ne sykkivät suonissa ja valahtavat äkkiarvaamatta käsiin. Joskus en saa niistä mitään otetta, en tunnista niistä itseäni enkä äitiä, ja aina toisinaan uskon, ettei mikään siitä koskaan tapahtunut, että minä olen vain keksinyt kaiken, täyttänyt tarinan puuttuvat palaset unikuvilla. Camilla Nissinen: Rihmasto Tammi 2025 kansi Tuomo Parikka 344 sivua Almalla on pieni vauva. Puoliso Johannes on läsnä ja kaiken pitäisi olla periaatteessa hyvin. Mutta uusi rooli, johon ei saa koulutusta , ei tunnukaan heti omalta vaan äitiys on vaikeaa. Turvaverkkoja pienellä perheellä ei juuri ole: Alman äiti on poissa kuvioista ja Ilmari-ukki kärsii pitkälle edenneestä muistisairaudesta. Samaan aikaan äitiys saa Alman pohtimaan menneisyyttään ja vaikeaa lapsuuttaan, johon jonkinlaista vakautta toi Ilmari. Vuosikymmeniä aiemmin Ilmari on jättänyt taakseen sotatantereet ja väkivaltaisen isän. H...