Siirry pääsisältöön

Nina Rousu: Joko ollaan perillä?

Kuviin tallentuu minun perheeni, minun ensimmäinen kotini. Ei osoite, eikä talo, vaan maatilkku. Vain miehen hymy ja lapsen maitoinen jokellus. Miten ihmeessä minä tänne päädyin? Miten kauas piti ihmislapsen matkustaa, jotta kohtalonsa löytäisi? Niin monta seikkailua ja puhdasta sattumaa kantoi meidät tähän huoneeseen. Silloin en tiennyt, kun tein matkaani ilman sinua kymmenen vieraan maan läpi, että minua vain koulutettiin kaikki ne vuodet. Kaikki ne matkat minun piti tehdä, jotta voisin olla sinun.

Nina Rousu: Joko ollaan perillä?
SAGA Egmont 2018
äänikirjan lukija Mona Kortelampi
kesto 10 t 4 min

Nina Rousun teos Joko ollaan perillä? on omaelämäkerrallinen kertomus siitä, miten torniolaistyttö päätyy kylmästä pohjoisesta Yhdysvaltoihin, Omaniin, Australiaan, Ugandaan ja moneen muuhun maahan. Oma paikka ei löydy aivan helposti, vaan levoton sielu etsii kotiaan eri maista ja eri mantereilta.

Välillä elämä vaikuttaa jo vakaalta, kun on työpaikka ja parisuhde, mutta silti jotain tuntuu puuttuvan. Eikä aikaakaan, kun Rousu karistaa pölyt jaloistaan ja astuu taas lentokoneeseen siirtyäkseen uuteen elämänvaiheeseen. Lentäminen edustaakin Rousulle siirtymää kohti uutta.

Merkittävä tapahtuma elämässä on se, kun Rousu tapaa Lontoossa Troyn. Mies on diplomaatti, ja Rousun sekalaiset työt vaihtuvat diplomaattielämään ja edustustehtäviin. Koti rakennetaan Ugandaan, sitten Keniaan, ja samalla perhe kasvaa kahdella pojalla. 

Joko ollaan perillä? on eloisasti ja vetävästi kerrottu tarina elämänvalinnoista, jotka vievät eri ilmansuuntiin ja erilaisiin tilanteisiin. Kerronta on humoristista, ja arkisista tilanteista kasvaa hupaisia anekdootteja, joita kelpaa myöhemminkin muistella. Paikoin huumori on jopa mustanpuhuvaa.

Toisaalta tarinoinnissa on paikoin pikakelauksen tuntua, sillä onhan kirjaan upotettu melkoisen pitkä ajanjakso Rousun elämästä – yli kaksi vuosikymmentä. Joka tapauksessa Rousun teos on värikäs kuvaus naisesta, joka sujahtelee kulttuurista toiseen ja on todellinen maailmankansalainen.  

Helmet 2021: 24. Kirjan nimessä on kysymysmerkki tai huutomerkki.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin

Kaikki mitä tarvitsin tai halusin oli kodin ja yhteisön näkökulmasta väärin. Siksi se kaikki oli pidettävä salassa. Olin lapsesta asti tottunut kätkemää omat tarpeeni, ja siihen oli aina liittynyt ahdistus, häpeä ja kylmä yksinäisyyden tunne. Noina vuosina ristiriita kasvoi niin valtavaksi, että halusin vain olla rauhassa. Samaa halusivat ystäväni. He pakenivat kodin sääntöjä, uhkailua ja väkivaltaa karkaamalla, ja minä lähdin heidän mukaansa. Kun lähdimme, meillä ei enää ollut kotia. Olimme yhteiskunnalle näkymättömiä ja yhteisön silmissä hylkiöitä, mutta meillä oli toisemme. Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin WSOY 2022 kansi Anna Makkonen 226 sivua Ujuni Ahmed on 3-vuotiaana Somaliasta Suomeen muuttanut musliminainen, joka avaa Elina Hirvosen kanssa kokemuksiaan ja elämäntarinaansa kirjassa Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin . Teos on tarkoitettu ensisijaisesti Ujuni Ahmedin kaltaisille, jotka kokevat olevansa vääränlaisia ja erilaisia

Tuuve Aro: Lihanleikkaaja

"Hän kosketti nenäänsä ja ajatteli että se oli hänet pettänyt. Hän kumartui ja asetti päänsä pölkylle. Kirvestä oli hankala pidellä mutta se osui kohteeseen nirhaisten nenänpäästä palan joka jäi ihosta roikkumaan." (Novellista Haju ) Tuuve Aro: Lihanleikkaaja (WSOY 2017) 153 sivua Tuuve Aron novellikokoelma Lihanleikkaaja  on tuttua Aroa: Vinksahtaneisuutta ja absurdiutta tarjoillaan lukijalle tiiviissä paketeissa. Arkisiin tilanteisiin sekoittuu mystisyyttä, joka jää paikoin mietityttämään pitkäksi aikaa. Kahdentoista novellin joukosta löytyy monenlaisia lukukokemuksia. Aloitusnovelli Suojatie  etenee varsin ennalta arvattavasti mutta päättyy kauniisti: Hetken verran kurjet pysyivät tiukasti muodossaan kuin yhteisen mielen liikuttamana, sitten aura jo hajosi ja muutti suuntaa. Kokoelman päättävä Kahdet kasvot  puolestaan on ilahduttava tarina Tomista, jonka elämän lähtökohdat eivät ole loistokkaat ja jolle arkea ovat asiat, joista nykytodellisuudessa nostettaisii