Siirry pääsisältöön

Eeva Joenpelto: Tuomari Müller, hieno mies

Puutarhuri vaikeni. Jos hän olisi tässä huoneessa, rouva Müller olisi nähnyt pois kääntyneen katseen. Hän muisti sen viimeisiltä kerroilta kun he olivat tavanneet. Hän katui, että oli soittanut, takertunut tällä tavoin. Gösta oli joskus sanonut, että puutarhuri oli ainoa hänen tuntemansa rehellinen ihminen. Sekin tuntui vain pahalta, oli ollut aika jolloin se oli pelottanut, kauhistuttanut. Hän oli laskemassa kuuloketta kun mies alkoi puhua.

Eeva Joenpelto: Tuomari Müller, hieno mies
WSOY 1994
441 sivua

Eeva Joenpellon syntymästä tulee huomenna 17.6.2021 kuluneeksi sata vuotta. Merkkipäivän kunniaksi Tuija julkisti Eeva Joenpelto 100 -haasteen, jonka mottona on kirjailijan teoksen nimi Jottei varjos haalistu ja ideana luonnollisesti lukea Joenpellon laajaa tuotantoa.

Omasta kirjahyllystäni löytyy Joenpellon romaani Elämän rouva, rouva Glad (1982), josta en enää paljon muista mutta josta muistan pitäneeni. Nimen vuoksi mainioksi pariksi sille sopii tämä kymmenisen vuotta  myöhemmin julkaistu Tuomari Müller, hieno mies, joka palkittiin Finlandia-palkinnolla vuonna 1994.

Kun tarina alkaa, on teoksen nimihenkilö, tuomari Gösta Müller, kuollut. Leskirouva Meeri Müller suree ja saa postia kaupungista, jossa hän miehensä kanssa asui ennen tämän kuolemaa. Kun rouva ei vastaa kirjeisiin, alkaa puhelin soida. Kaikkien yhteydenottojen takana on sama tavoite: saada leskirouva myymään maa-alueen, jonka varalle kunnan väellä on suuria suunnitelmia.

Vaan sen verran Meeri Müller tuntee kaltoin kohdelluksi tulleensa, että hän ei halua myydä. Sympatiaa entistä kotikaupunkia kohtaan ei löydy.

Yhteydenotot ovat suorastaan painostavia, mutta se ei ole uutta. Myös tuomari Müllerin eläessä painostusyrityksiä riitti. Olisi pitänyt lähteä politiikkaan, olisi pitänyt tukea yltiöpäisiä hankkeita. Ja kun mies ei sellaisiin taipunut, oli hänen siirryttävä syrjään pankinjohtajan paikalta.

Takaumin kerrotaan Gösta Müllerin pankinjohtaja-ajasta, kuten myös lapsuudesta. Yksinäisen, äidittömän ja suurilta osin myös isättömän pojan tarina koskettaa. Ainoa pysyvä aikuinen elämässä on hoitajaksi palkattu Hertta, eikä hänkään pysy läsnä loputtomiin. Onneksi vierelle löytyy kuitenkin naapurista Martti, josta tulee myöhemmin puutarhuri ja ainoa, johon Gösta luottaa elämänsä loppuun saakka. Herrasmiehen elämään sattuu kuitenkin useita vastoinkäymisiä, eikä hyvyys tunnu löytävän rinnalleen onnea. Ensimmäinen vaimo Iiris olisi ehkä voinut olla onnen sanansaattaja, mutta keskenmenojen uuvuttamana hän jättää puolisonsa. Rinnalle löytyy Meeri, joka on eräänlainen oman aikansa boss lady ja tahtoo saada oikeutta hautaan päätyneelle miehelleen. Meeri onkin lopulta kirjan varsinainen päähenkilö, joka on toisaalta hyvin oikeudentuntoinen mutta toisaalta ahne ja vehkeilyyn taipuvainen.

Tuomari Müller, hieno mies kritisoi kunnan päätöksentekoon liittyvää vehkeilyä, joka talloo alleen ihmiset yksilöistä piittaamatta. Kritiikin kohteeksi joutuu myös kaksinaismoralismi, jota näkyvimmin edustaa Meeri: naiselle on kauhistus kuulla, että puolison omaisuus on karttunut tämän isän menestyksekkäästä pirtukaupasta, mutta raha kyllä kelpaa pitämään yllä varsin mukavaa elintasoa. Henkilögalleriasta löytyy selkeää kahtiajakoa: hyvää edustavat Gösta Müller ja Martti Tulus, pahan puolelle asettuvat kunnan ihmiset ja uusi, pyrkyrimäinen pankinjohtaja. Vaikka henkilöt ovat jossain määrin kiinnostavia, jäävät useimmat heistä myös yksiulotteisiksi.

Joenpellon romaanilla on hetkensä, mutta ajoittain huomasin uupuvani laveaan kerrontaan ja jonkinlaiseen pysähtyneisyyteen. Kun alkupuolella tarinassa on jonkinlainen jännite, jossain kohtaa se tuntuu katoavan. Ehkä jonkinlainen monentasoinen kylmyys aiheuttaa sen, että kokonaisuutena Tuomari Müller, hieno mies jää loppujen lopuksi etäiseksi.


Airi kirjoitti viisi vuotta sitten tästä samaisesta kirjasta haasteeseen, jolla kunnioitettiin Eeva Joenpellon 95-vuotissyntymäpäivää. Kaisa puolestaan luki teoksen osana taivaltaan Finlandia-voittajien parissa. Jokke määrittelee kerrontaa tahmeaksi – samaa mieltä – ja Suketus pitää kerrontaa toteavana.

Keski-kirjastojen lukuhaaste: 10. 1990-luvulla ilmestynyt kirja.

Kommentit

  1. Olen lukemassa tätä parhaillaan. En valitettavasti ennätä ajoissa tähän haasteeseen, kun kirjan lukeminen vähän takkuaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle oli tulla kiire, koska lukeminen ei minullakaan ollut ihan niin sujuvaa kuin etukäteen kuvittelin.

      Poista
  2. Johtuukohan jähmeys siitä, että Joenpelto suivaantui Lohjan kunnallispolitiikkaan ja lähti tuntemuksiaan muovaamaan romaaniin? Tai aina ei muuten tyyli natsaa. Minuun osuivat aiemman tuotannon kirjat.

    Kiitos osallistumisesta haasteeseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä muistan pitäneeni kovasti romaanista Elämän rouva, rouva Glad, joten siihen nähden tämä oli pienoinen pettymys. Kiinnostaa kyllä tutustua jossain vaiheessa Joenpellon muuhun tuotantoon.

      Kiitos haasteen luotsaamisesta!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Venla Kuoppamäki: "Sun poika kävi täällä"

Tuntui, että vihdoin kaikkein pahin puristus rinnassani alkoi hellittää, vaikka sairaalassa käynnit olivat edelleen kokonaisuutena raskaita. En silti edes miettinyt vaihtoehtoa, etten olisi siellä käynyt, sillä vielä paljon raskaampaa olisi ollut olla käymättä. Oma pieni rakas poikani. Venla Kuoppamäki: "Sun poika kävi täällä" Teos 2022 ulkoasu Dog Design 224 sivua äänikirjan lukija Vilma Melasniemi kesto 9 t 18 min Venla Kuoppamäen teos "Sun poika kävi täällä"  kertoo äidin näkökulmasta, minkälaista elämä mielenterveysongelmaisen nuoren kanssa on. Kuoppamäen poika Oskari sairastuu alle kaksikymppisenä tyypin 1 kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Ajoittain poika on hyvin alakuloinen, ajoittain maaninen ja lopulta myös psykoottinen. "Sun poika kävi täällä"  on päiväkirjamainen kuvaus syksystä 2014 vuoden 2018 lopulle. Kuoppamäki käy töissä, joogaa ja matkustaa, mutta kaiken keskellä on Oskari, joka ei pärjää ilman äitinsä tukea. Äiti tekee kaikkensa saadakse

Laura Malmivaara: Vaiti

Tämä talon puolikas on vain minun. Kaikesta muusta olen luopunut, mutta en tästä. Täällä olen turvassa. Kukaan ei odota minun sanovan yhtään mitään. En ota puhelinta esiin laukusta. Ikkunasta siivilöityvä valo on pehmeää, harmonia näennäisen täydellinen. Vain mahassa vellova möykky etoo.  Laura Malmivaara: Vaiti Otava 2021 kansi Elina Warsta 243 sivua äänikirjan kesto 6 t 46 min lukijat Laura Malmivaara ja Marja Packalén Laura Malmivaaran esikoisteos Vaiti  vie minäkertojan mielenmaisemaan. Autofiktiivisen romaanin päähenkilö muistuttaa kirjailijaa itseään, hänen ex-puolisonsa Atte taas tuo mieleen Malmivaaran entisen puolison, työtavoistaan syntyneessä kohussa ryvettyneen Aku Louhimiehen. Tyttäriä pariskunnalla on kaksi, kuten oikeassakin elämässä. Vaiti  ei kerro kuitenkaan yksinomaan siitä, miten Atte – Aku – kärsii kohun keskellä tai miten ryöpytys vaikuttaa perheeseen. Se on yksi sivujuonne, mutta ennemminkin romaanissa on kysymys minäkertojasta, hänen suhteestaan läheisiinsä ja e

Anthony Doerr: Taivaanrannan taa

Kun Anna lakaisee ompelimon työhuoneen lattiaa, kun hän raahaa taas kangaspakkaa tai hiilisankoa, kun hän istuu ompelimossa Marian vieressä sormet turtina ja hengitys silkin yllä huuruten, hän harjoittelee kirjaintensa piirtämistä mielensä tuhannelle tyhjälle sivulle. Joka merkki edustaa äännettä ja äänteitä yhdistelemällä muodostetaan sanoja ja sanoja yhdistelemällä rakennetaan maailmoja. Anthony Doerr: Taivaanrannan taa WSOY 2022 alkuteos Cloud Cuckoo Land suomentaja Seppo Raudaskoski kansi Martti Ruokonen 554 sivua äänikirjan lukija Jukka Pitkänen kesto 16 t 38 min Kolme eri aikakautta, kolme eri paikkaa, kolme päähenkilöä: keskiaika, nykypäivä ja tulevaisuus; Konstantinopoli, Idaho ja avaruus; Anna, Zeno ja Konstance. Anna on orpotyttö, joka oppii lukemaan. Keskiajalla se ei todellakaan ole mikään itsestäänselvyys varsinkaan, kun Anna sattuu olemaan tyttö. Annan rinnalle asettuu toinen keskiajan tärkeä hahmo, Omeir, joka on joutunut jo pienenä jättämään kotiseutunsa. Kotinsa hän jä