Siirry pääsisältöön

Elly Griffiths: Maan alla

Tunnelin lattialla on siisti maakeko, epäilemättä poran nostama. Liitusoran seasta erottuu jotain, mikä kiiltelee pimeydessä liituakin valkeampana. Ruth kumartuu katsomaan. Hän erottaa luut heti ihmisluiksi. Yksi näyttää sääriluun varrelta, toinen reisiluulta. Hän ottaa valokuvan ja ryhtyy luonnostelemaan kuvaa vihkoon. Hän on melkein unohtanut olevansa maan alla.

Elly Griffiths: Maan alla
Tammi 2021
kansi Markko Taina
alkuteos The Chalk Pit
suomentanut Anna Kangasmaa
äänikirjan lukija Krista Putkonen-Örn
kesto 11 t 11 min

Maan alla on Elly Griffithsin Ruth Galloway -dekkarisarjan yhdeksäs osa. Kymmeneskin osa, Musta enkeli, tekee suomennettuna tuloaan: se julkaistaan syyskuussa 2021. Sarjan aiemmista dekkareista olen lukenut kahdeksatta lukuun ottamatta kaikki – Siniviittainen nainen on epähuomiossa jäänyt lukematta. Eipä yhden osan jääminen väliin isommin kuitenkaan vaivannut, vaan hyvin juonta pystyi seuraamaan ilmankin.

Maan alla vie nimensä mukaisesti maan alle, kun Norwichin alla risteilevistä kaivoskäytävistä löydetään luita. Ensimmäinen johtopäätös on, että luut ovat päätyneet löytöpaikkaansa aikoja sitten, mutta sitten selviää, että näin ei olekaan. Löydös onkin varsin tuoretta alkuperää ja niinpä Ruth päätyy jälleen yhteistyöhön komisario Nelsonin kanssa. Kaksikon täytyy selvittää, mistä luut ovat peräisin ja miten asunnottomat, jotka majailevat kaivoskäytävissä, liittyvät löytöön.

Yksi asunnoton katoaa, ja kaksi taivasalla majailevaa menettää henkensä. Ennen kuolemaansa molemmat ovat halunneet selvittää, mihin heidän ystävänsä on päätynyt, joten ei tarvita erikoisia hoksottimia tajuamaan, että asioiden välillä on oltava yhteys. Ja kun katoamisia tapahtuu lisää yllättävän lähellä, alkaa poliisilla olla kiire. Siinä sivussa Ruthilla tietysti myös.

Aiemmin muistan välillä vähän ärsyyntyneeni Ruth Galloway -sarjan äärellä, mutta nyt tuntuu, että isompia karikoita ei ole tarjolla. Ei ärsyttävää vaikeaan tilanteeseen hankkiutumista eikä muutakaan sellaista, mikä hermostuttaisi. Tosin Ruthin ja muiden naisten määrittely kerta toisensa jälkeen akselilla hoikka–pyöreä on vähän tympeää, kuten myös Ruthin jatkuvat laihdutusyritykset. 

Juoni kuitenkin toimii tällä kertaa oikein hyvin ja siihen tapaan, että äänikirjamuodossakin käänteissä on mahdollista pysyä perillä. Pidän myös siitä, että Ruthin ja komisario Nelsonin vähän jämähtäneisiin väleihin löytyi tällä kertaa uutta ruutia. Jonkinlaista raikastumista on tainnut Galloway-sarjassa tapahtua, ja hyvä niin.

Maan alla -dekkaria käsitellään ainakin seuraavissa blogeissa: Kirjarouvan elämääKirjasähkökäyrä, Kirjamuuri ja Luetut.net.

Kommentit

  1. Minä tykkään kovasti tästä sarjasta! Juuri eilen tuli ahmaistua Käärmeen kirous ja seuraava osa on jo aloitettu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavan leppoisaa rikostutkintaa sarja kyllä tarjoaa. Ja kyllähän Ruthin ja Nelsonin välit kiinnostavat. :)

      Poista
  2. Ensimmäisen Griffithsin dekkarin luettuani, huomasin että minä tykästyin juonen verkkaiseen etenemiseen ja Ruthiin. Olin tosi "täpinöissäni" saatuani yhtä aikaa muistaakseni viisi ensimmäistä osaa tästä sarjasta luettavakseni. Ihana, että näitä on vielä muutama suomentamatta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sarjassa on kyllä mukavan leppoisa meininki. En ihan viehäty mistään verta ja suolenpätkiä -menosta, joten Ruthin edesottamukset sopivat hyvin jännityksen kaipuuseen.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Venla Kuoppamäki: "Sun poika kävi täällä"

Tuntui, että vihdoin kaikkein pahin puristus rinnassani alkoi hellittää, vaikka sairaalassa käynnit olivat edelleen kokonaisuutena raskaita. En silti edes miettinyt vaihtoehtoa, etten olisi siellä käynyt, sillä vielä paljon raskaampaa olisi ollut olla käymättä. Oma pieni rakas poikani. Venla Kuoppamäki: "Sun poika kävi täällä" Teos 2022 ulkoasu Dog Design 224 sivua äänikirjan lukija Vilma Melasniemi kesto 9 t 18 min Venla Kuoppamäen teos "Sun poika kävi täällä"  kertoo äidin näkökulmasta, minkälaista elämä mielenterveysongelmaisen nuoren kanssa on. Kuoppamäen poika Oskari sairastuu alle kaksikymppisenä tyypin 1 kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Ajoittain poika on hyvin alakuloinen, ajoittain maaninen ja lopulta myös psykoottinen. "Sun poika kävi täällä"  on päiväkirjamainen kuvaus syksystä 2014 vuoden 2018 lopulle. Kuoppamäki käy töissä, joogaa ja matkustaa, mutta kaiken keskellä on Oskari, joka ei pärjää ilman äitinsä tukea. Äiti tekee kaikkensa saadakse

Anthony Doerr: Taivaanrannan taa

Kun Anna lakaisee ompelimon työhuoneen lattiaa, kun hän raahaa taas kangaspakkaa tai hiilisankoa, kun hän istuu ompelimossa Marian vieressä sormet turtina ja hengitys silkin yllä huuruten, hän harjoittelee kirjaintensa piirtämistä mielensä tuhannelle tyhjälle sivulle. Joka merkki edustaa äännettä ja äänteitä yhdistelemällä muodostetaan sanoja ja sanoja yhdistelemällä rakennetaan maailmoja. Anthony Doerr: Taivaanrannan taa WSOY 2022 alkuteos Cloud Cuckoo Land suomentaja Seppo Raudaskoski kansi Martti Ruokonen 554 sivua äänikirjan lukija Jukka Pitkänen kesto 16 t 38 min Kolme eri aikakautta, kolme eri paikkaa, kolme päähenkilöä: keskiaika, nykypäivä ja tulevaisuus; Konstantinopoli, Idaho ja avaruus; Anna, Zeno ja Konstance. Anna on orpotyttö, joka oppii lukemaan. Keskiajalla se ei todellakaan ole mikään itsestäänselvyys varsinkaan, kun Anna sattuu olemaan tyttö. Annan rinnalle asettuu toinen keskiajan tärkeä hahmo, Omeir, joka on joutunut jo pienenä jättämään kotiseutunsa. Kotinsa hän jä

Laura Malmivaara: Vaiti

Tämä talon puolikas on vain minun. Kaikesta muusta olen luopunut, mutta en tästä. Täällä olen turvassa. Kukaan ei odota minun sanovan yhtään mitään. En ota puhelinta esiin laukusta. Ikkunasta siivilöityvä valo on pehmeää, harmonia näennäisen täydellinen. Vain mahassa vellova möykky etoo.  Laura Malmivaara: Vaiti Otava 2021 kansi Elina Warsta 243 sivua äänikirjan kesto 6 t 46 min lukijat Laura Malmivaara ja Marja Packalén Laura Malmivaaran esikoisteos Vaiti  vie minäkertojan mielenmaisemaan. Autofiktiivisen romaanin päähenkilö muistuttaa kirjailijaa itseään, hänen ex-puolisonsa Atte taas tuo mieleen Malmivaaran entisen puolison, työtavoistaan syntyneessä kohussa ryvettyneen Aku Louhimiehen. Tyttäriä pariskunnalla on kaksi, kuten oikeassakin elämässä. Vaiti  ei kerro kuitenkaan yksinomaan siitä, miten Atte – Aku – kärsii kohun keskellä tai miten ryöpytys vaikuttaa perheeseen. Se on yksi sivujuonne, mutta ennemminkin romaanissa on kysymys minäkertojasta, hänen suhteestaan läheisiinsä ja e