Siirry pääsisältöön

Akwaeke Emezi: Vivek Ojin kuolema

Kuvassa on toinenkin poika. Hänen nimensä on Osita. Hän on yhtä pitkä kuin Vivek mutta leveäharteisempi, ja hänen ihonsa on syvältä kaivetun saven värinen. Hän on Maryn ja Ekenen lapsi, ja hänen silmänsä ovat kapeat viirut ja huulensa uskomattoman täyteläiset. Tässä kuvassa hänen kasvonsa ovat jäykistyneet synkkään ja säikähtäneeseen ilmeeseen. Hän odottaa kädet puuskassa ja leukaperät kireinä jotain, mitä ei pysty ennakoimaan.

Akwaeke Emezi:
Vivek Ojin kuolema
Kosmos 2021
alkuteos The Death of Vivek Oji 2020
suomentanut Sari Karhulahti
236 sivua

Nigerialaisessa kylässä elää nuorukainen nimeltä Vivek Oji. Tai oikeammin pitäisi puhua imperfektissä: eli. Sillä jo tarinan alussa tiedetään, että hän on kuollut. Samana päivänä, kun Vivek kuoli, poltettiin tori, ja samana päivänä Vivekin vanhempien maailma suistui raiteiltaan.

Romaani kerii takaumien kautta esille sitä, mistä oli kysymys. Miksi Vivekin äiti löysi poikansa omalta pihaltaan ja miksi Vivek oli ennen kuolemaansa allapäin? Erityisesti äitiä pojan kohtalo kalvaa lakkaamatta. Kysymyksiä on paljon, vastauksia vähän tai ei lainkaan. Pahinta on, että joku tuntuu tietävän jotain mutta ei halua kertoa, ja äidin on pakko saada tietää, mitä tapahtui.

Tarinan päähenkilö on Vivek, mutta hänen olemustaan on vaikea tavoittaa. Hän piirtyy esiin pääasiassa muiden kautta, ja se käsitys, mikä muilla Vivekistä on, on vain varjo todellisuudesta. Olennainen kysymys onkin, kuka Vivekin lopulta tuntee. Entä kuka on valmis todella näkemään hänet sellaisena kuin hän on? Vivek esittää hyvin olennaisen kysymyksen:

Onko ihminen ylipäätään olemassa, ellei kukaan näe häntä?

Vivek Ojin kuolema käsittelee suuria kysymyksiä, jotka kietoutuvat muun muassa seksuaalisuuteen, identiteettiin, erilaisuuteen, vanhemmuuteen ja syyllisyyteen. Isoja teemoja käsitellään taitavasti, ja romaani on paitsi ehyt, myös ällistyttävän voimakkaasti mukanaan vievä. Yksittäisen ihmisen kohtalo laajenee koskettamaan laajempia joukkoja: voisiko olla joskus niin, että erilaisuus olisi hyväksyttävää eikä sitä tarvitsisi väkivallan pelossa peittää?

Akwaeke Emezin romaani on vaikuttava lukuelämys. Nigerialainen miljöö herää romaanin sivuilla eloon ja taitavasti Emezi kuvaa myös sitä jännitteistä yhteiskuntaa, jossa henkilöt elävät. Hieno, ajatuksia herättävä romaani.

Vivekin tarinasta muualla: Mummo matkalla, Helmi KekkonenKartanon kruunaamaton lukija ja Kirjavinkit.

Keski-kirjastojen lukuhaaste: 1. Vuonna 2021 julkaistu kirja.

Kommentit

  1. Tämä oli piristävä ja positiivisesti massasta poikkeava, erilainen ja koskettava teos, joten Emezin jatkotuotantoa jää odottamaan suurella mielenkiinnolla:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä. Ihastelen sitä, miten taitavasti ja empaattisesti Emezi aihettaan käsittelee.

      Poista
  2. Tämän voisi lukea! Nigerialaista kirjallisuutta ei tule liiaksi luettua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tosiaan tule, pitäisikin enemmän perehtyä nigerialaiseen ja ylipäätään afrikkalaiseen kirjallisuuteen.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on