Siirry pääsisältöön

Leena-Kaisa Laakso: Metsän ovi ja muita kertomuksia

Metsän ovia on monenlaisia. Yksi löytää sen muistoistaan, toinen kesämökin saunanhajuisesta pukuhuoneesta. Jollekin metsä on loputon, villi, toiselle rajattu, puistomainen. Metsä voi olla myös mielikuva: ajatus puusta tai kävystä tai havun tuoksusta sateen jälkeen. 

Leena-Kaisa Laakso: Metsän ovi ja muita kertomuksia
Avain 2021
Kansi: Timo Numminen
208 sivua

Leena-Kaisa Laakso on kirjoittanut moniulotteisen tekstikokoelman metsästä. Tavallinen, monen suomalaisen ulottuvilla oleva puusto saattaa näyttää äkkiä aivan toisenlaiselta ja aiempaa monimuotoisemmalta, kun Laakson kirjaan tarttuu. Metsä ei ehkä olekaan enää se tavallinen paikka, jonka ohi kuljetaan tai joka on marjastajan apaja. Laakson käsissä se saa monenlaisia merkityksiä.

Kirjan metaforinen nimi Metsän ovi vie ajatukset Risto Rasan runoihin ja erityisesti hänen esikoiskokoelmaansa Metsän seinä on vain vihreä ovi (1971). Metsän ovi saa kirjassa useita merkityksiä, ja metsistä sanansa sanovat monet haastatellut – esimerkiksi juuri Risto Rasa. Hän kertoo luontoyhteydestään ja metsäsuhteestaan. Metsä esiintyykin kirjassa taiteen ja taiteilijoiden inspiroijana: kansallisesti merkittävät maalarimme ovat ikuistaneet metsämaisemiamme, ja yhä edelleen metsä on taiteelle aarreaitta. Rasan lisäksi kirjassa metsistä puhuvat myös esimerkiksi kuvataiteilija Sanna Kananoja ja luontokirjailija Tiffany Francis-Baker.

Erillinen kokonaisuus kirjassa on varattu heille, jotka tarkastelevat metsää lohdun antajana, ja tämä osuus on minusta erityisen paljon ajatuksia herättävä. Lukijana pidän lohdullisena sitä ajatusta, että surun keskellä apua voi tuoda ulottuvilla oleva metsä valoineen ja varjoineen. Lohtuosassa ääneen pääsevät esimerkiksi kansanmuusikko ja musiikkiterapeutti Anna-Maria Toivonen sekä Annikki Hyytiäinen, joka on kokenut lyhyellä aikaa kaksi suurta menetystä.

Metsästä sanansa sanovat myös he, jotka tekevät työtään vihreän kullan parissa. Erityisesti innostun metsäterapiasta, josta kertoo tukholmalainen Petra Ellora Cau Wetterholm, mutta innostavaa on myös se, miten Luonnonperintösäätiö toimii suojelujohtaja Anneli Jussilan kertomana ja minkälainen on tutkija Tuulikki Hallan metsäsuhde. 

Kirjan viimeisessä osassa metsää katsellaan mielikuvituksen lähteenä, ja jotain nostalgista on siinä, kun Laakso vie takaisin Puolen hehtaarin metsään Nalle Puhin luokse. Vanhojen kirjallisuudesta tuttujen metsien rinnalle asettuu myös nykyaikaista näkökulmaa, kun kirjassa tarkastellaan Jhumpa Lahirin novellia ja Ruth Waren dekkaria.

Metsän ovi ja muita kertomuksia on viehättävä ja moninainen kierros metsissä. Se herättää paljon ajatuksia ja saa pohtimaan omaa metsäsuhdetta. Pidän lempeästä, rauhallisesta kerronnasta, joka sopii kokonaisuuteen erityisen hyvin. Tuntuu, että ei ole kiire, vaan saa rauhassa keskittyä olemaan puiden keskellä.

Jos metsä yhtään kiinnostaa, kannattaa antaa tälle teokselle mahdollisuus. Saatat löytää lähimetsästäsi aivan uusia polkuja.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!

Kommentit

  1. Kiitos kiintoisasta esittelystä, tälle kierrokselle houkuttelit minut oitis, varattu on!
    Metsä edustaa itselle Luontoäidin koskaan pettämätöntä syli, se lohduttaa, eheyttää ja tarjoaa runsaasti visuaalisia, tuoksullisia ja äänellisiä elementtejä eri vuodenaikoina nautittavaksemme:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Etätyöajan tärkeimpiä oivalluksiani on ollut se, miten kesken työpäivän metsäkävely voi rauhoittaa. Eikä metsä todellakaan ole talvellakaan "kuollut" vaan täynnä elämää!

      Poista
  2. Upea kansi tällä kirjalla! Olen henkeen ja vereen ja metsä- ja luontoihminen, mutta silti haluan asua ainakin toistaiseksi kaupungissa. Tosin aina varmistan asuvani sellaisella alueella, jossa on runsaasti luontoa. Tämän kirjan haluan lukea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kansi on tosiaan upea <3 Ja tätä kirjaa voi suositella kenelle tahansa. Luulen, että vannoutunut luontoihminenkin löytää tästä pohdittavaa.

      Poista
  3. Vaikuttaa todella hyvältä kirjalta! Metsät ovat ihania.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ovat, ja ihanasti tämä teos avaa monenlaisia ovia metsään. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on