Metsän ovia on monenlaisia. Yksi löytää sen muistoistaan, toinen kesämökin saunanhajuisesta pukuhuoneesta. Jollekin metsä on loputon, villi, toiselle rajattu, puistomainen. Metsä voi olla myös mielikuva: ajatus puusta tai kävystä tai havun tuoksusta sateen jälkeen.
Leena-Kaisa Laakso on kirjoittanut moniulotteisen tekstikokoelman metsästä. Tavallinen, monen suomalaisen ulottuvilla oleva puusto saattaa näyttää äkkiä aivan toisenlaiselta ja aiempaa monimuotoisemmalta, kun Laakson kirjaan tarttuu. Metsä ei ehkä olekaan enää se tavallinen paikka, jonka ohi kuljetaan tai joka on marjastajan apaja. Laakson käsissä se saa monenlaisia merkityksiä.
Kirjan metaforinen nimi Metsän ovi vie ajatukset Risto Rasan runoihin ja erityisesti hänen esikoiskokoelmaansa Metsän seinä on vain vihreä ovi (1971). Metsän ovi saa kirjassa useita merkityksiä, ja metsistä sanansa sanovat monet haastatellut – esimerkiksi juuri Risto Rasa. Hän kertoo luontoyhteydestään ja metsäsuhteestaan. Metsä esiintyykin kirjassa taiteen ja taiteilijoiden inspiroijana: kansallisesti merkittävät maalarimme ovat ikuistaneet metsämaisemiamme, ja yhä edelleen metsä on taiteelle aarreaitta. Rasan lisäksi kirjassa metsistä puhuvat myös esimerkiksi kuvataiteilija Sanna Kananoja ja luontokirjailija Tiffany Francis-Baker.
Erillinen kokonaisuus kirjassa on varattu heille, jotka tarkastelevat metsää lohdun antajana, ja tämä osuus on minusta erityisen paljon ajatuksia herättävä. Lukijana pidän lohdullisena sitä ajatusta, että surun keskellä apua voi tuoda ulottuvilla oleva metsä valoineen ja varjoineen. Lohtuosassa ääneen pääsevät esimerkiksi kansanmuusikko ja musiikkiterapeutti Anna-Maria Toivonen sekä Annikki Hyytiäinen, joka on kokenut lyhyellä aikaa kaksi suurta menetystä.
Metsästä sanansa sanovat myös he, jotka tekevät työtään vihreän kullan parissa. Erityisesti innostun metsäterapiasta, josta kertoo tukholmalainen Petra Ellora Cau Wetterholm, mutta innostavaa on myös se, miten Luonnonperintösäätiö toimii suojelujohtaja Anneli Jussilan kertomana ja minkälainen on tutkija Tuulikki Hallan metsäsuhde.
Kirjan viimeisessä osassa metsää katsellaan mielikuvituksen lähteenä, ja jotain nostalgista on siinä, kun Laakso vie takaisin Puolen hehtaarin metsään Nalle Puhin luokse. Vanhojen kirjallisuudesta tuttujen metsien rinnalle asettuu myös nykyaikaista näkökulmaa, kun kirjassa tarkastellaan Jhumpa Lahirin novellia ja Ruth Waren dekkaria.
Metsän ovi ja muita kertomuksia on viehättävä ja moninainen kierros metsissä. Se herättää paljon ajatuksia ja saa pohtimaan omaa metsäsuhdetta. Pidän lempeästä, rauhallisesta kerronnasta, joka sopii kokonaisuuteen erityisen hyvin. Tuntuu, että ei ole kiire, vaan saa rauhassa keskittyä olemaan puiden keskellä.
Jos metsä yhtään kiinnostaa, kannattaa antaa tälle teokselle mahdollisuus. Saatat löytää lähimetsästäsi aivan uusia polkuja.
Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!
Kiitos kiintoisasta esittelystä, tälle kierrokselle houkuttelit minut oitis, varattu on!
VastaaPoistaMetsä edustaa itselle Luontoäidin koskaan pettämätöntä syli, se lohduttaa, eheyttää ja tarjoaa runsaasti visuaalisia, tuoksullisia ja äänellisiä elementtejä eri vuodenaikoina nautittavaksemme:)
Etätyöajan tärkeimpiä oivalluksiani on ollut se, miten kesken työpäivän metsäkävely voi rauhoittaa. Eikä metsä todellakaan ole talvellakaan "kuollut" vaan täynnä elämää!
PoistaUpea kansi tällä kirjalla! Olen henkeen ja vereen ja metsä- ja luontoihminen, mutta silti haluan asua ainakin toistaiseksi kaupungissa. Tosin aina varmistan asuvani sellaisella alueella, jossa on runsaasti luontoa. Tämän kirjan haluan lukea!
VastaaPoistaKansi on tosiaan upea <3 Ja tätä kirjaa voi suositella kenelle tahansa. Luulen, että vannoutunut luontoihminenkin löytää tästä pohdittavaa.
PoistaVaikuttaa todella hyvältä kirjalta! Metsät ovat ihania.
VastaaPoistaNiin ovat, ja ihanasti tämä teos avaa monenlaisia ovia metsään. :)
Poista