Siirry pääsisältöön

Leena-Kaisa Laakso: Metsän ovi ja muita kertomuksia

Metsän ovia on monenlaisia. Yksi löytää sen muistoistaan, toinen kesämökin saunanhajuisesta pukuhuoneesta. Jollekin metsä on loputon, villi, toiselle rajattu, puistomainen. Metsä voi olla myös mielikuva: ajatus puusta tai kävystä tai havun tuoksusta sateen jälkeen. 

Leena-Kaisa Laakso: Metsän ovi ja muita kertomuksia
Avain 2021
Kansi: Timo Numminen
208 sivua

Leena-Kaisa Laakso on kirjoittanut moniulotteisen tekstikokoelman metsästä. Tavallinen, monen suomalaisen ulottuvilla oleva puusto saattaa näyttää äkkiä aivan toisenlaiselta ja aiempaa monimuotoisemmalta, kun Laakson kirjaan tarttuu. Metsä ei ehkä olekaan enää se tavallinen paikka, jonka ohi kuljetaan tai joka on marjastajan apaja. Laakson käsissä se saa monenlaisia merkityksiä.

Kirjan metaforinen nimi Metsän ovi vie ajatukset Risto Rasan runoihin ja erityisesti hänen esikoiskokoelmaansa Metsän seinä on vain vihreä ovi (1971). Metsän ovi saa kirjassa useita merkityksiä, ja metsistä sanansa sanovat monet haastatellut – esimerkiksi juuri Risto Rasa. Hän kertoo luontoyhteydestään ja metsäsuhteestaan. Metsä esiintyykin kirjassa taiteen ja taiteilijoiden inspiroijana: kansallisesti merkittävät maalarimme ovat ikuistaneet metsämaisemiamme, ja yhä edelleen metsä on taiteelle aarreaitta. Rasan lisäksi kirjassa metsistä puhuvat myös esimerkiksi kuvataiteilija Sanna Kananoja ja luontokirjailija Tiffany Francis-Baker.

Erillinen kokonaisuus kirjassa on varattu heille, jotka tarkastelevat metsää lohdun antajana, ja tämä osuus on minusta erityisen paljon ajatuksia herättävä. Lukijana pidän lohdullisena sitä ajatusta, että surun keskellä apua voi tuoda ulottuvilla oleva metsä valoineen ja varjoineen. Lohtuosassa ääneen pääsevät esimerkiksi kansanmuusikko ja musiikkiterapeutti Anna-Maria Toivonen sekä Annikki Hyytiäinen, joka on kokenut lyhyellä aikaa kaksi suurta menetystä.

Metsästä sanansa sanovat myös he, jotka tekevät työtään vihreän kullan parissa. Erityisesti innostun metsäterapiasta, josta kertoo tukholmalainen Petra Ellora Cau Wetterholm, mutta innostavaa on myös se, miten Luonnonperintösäätiö toimii suojelujohtaja Anneli Jussilan kertomana ja minkälainen on tutkija Tuulikki Hallan metsäsuhde. 

Kirjan viimeisessä osassa metsää katsellaan mielikuvituksen lähteenä, ja jotain nostalgista on siinä, kun Laakso vie takaisin Puolen hehtaarin metsään Nalle Puhin luokse. Vanhojen kirjallisuudesta tuttujen metsien rinnalle asettuu myös nykyaikaista näkökulmaa, kun kirjassa tarkastellaan Jhumpa Lahirin novellia ja Ruth Waren dekkaria.

Metsän ovi ja muita kertomuksia on viehättävä ja moninainen kierros metsissä. Se herättää paljon ajatuksia ja saa pohtimaan omaa metsäsuhdetta. Pidän lempeästä, rauhallisesta kerronnasta, joka sopii kokonaisuuteen erityisen hyvin. Tuntuu, että ei ole kiire, vaan saa rauhassa keskittyä olemaan puiden keskellä.

Jos metsä yhtään kiinnostaa, kannattaa antaa tälle teokselle mahdollisuus. Saatat löytää lähimetsästäsi aivan uusia polkuja.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!

Kommentit

  1. Kiitos kiintoisasta esittelystä, tälle kierrokselle houkuttelit minut oitis, varattu on!
    Metsä edustaa itselle Luontoäidin koskaan pettämätöntä syli, se lohduttaa, eheyttää ja tarjoaa runsaasti visuaalisia, tuoksullisia ja äänellisiä elementtejä eri vuodenaikoina nautittavaksemme:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Etätyöajan tärkeimpiä oivalluksiani on ollut se, miten kesken työpäivän metsäkävely voi rauhoittaa. Eikä metsä todellakaan ole talvellakaan "kuollut" vaan täynnä elämää!

      Poista
  2. Upea kansi tällä kirjalla! Olen henkeen ja vereen ja metsä- ja luontoihminen, mutta silti haluan asua ainakin toistaiseksi kaupungissa. Tosin aina varmistan asuvani sellaisella alueella, jossa on runsaasti luontoa. Tämän kirjan haluan lukea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kansi on tosiaan upea <3 Ja tätä kirjaa voi suositella kenelle tahansa. Luulen, että vannoutunut luontoihminenkin löytää tästä pohdittavaa.

      Poista
  3. Vaikuttaa todella hyvältä kirjalta! Metsät ovat ihania.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ovat, ja ihanasti tämä teos avaa monenlaisia ovia metsään. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kirjabloggaajien klassikkohaaste, osa 13 – ilmoittaudu mukaan!

Klassikkohaasteen logo: Niina T. Kirjabloggaajien klassikkohaaste lähestyy taas! Haasteen kolmastoista osa on vuorossa heinäkuun viimeisenä päivänä, joten aikaa klassikon lukemiseen on kosolti – nyt siis valikoimaan, mikä kirja sopivasti kutkuttaa ja houkuttaa!  Klassikkohaasteen viralliset säännöt: 1. Valitse klassikko, jonka olet jo pitkään halunnut lukea, ja ilmoita valinnastasi tämän postauksen kommenttikenttään. (Voit myös vain ilmoittaa osallistumisestasi haasteeseen ja päättää klassikon myöhemmin.) 2. Lue valitsemasi klassikko. 3. Kirjoita postaus lukemastasi klassikosta ja julkaise postauksesi 31.7.2021. Linkitä postauksesi koontipostaukseen, jonka julkaisen blogissani edellisenä päivänä. 4. Kehu itseäsi: selätit klassikon - ja ehkä jopa nautit siitä! 5. Toista kohta neljä useasti! Voit osallistua myös ilman blogia. Jätä silloin tieto lukemastasi klassikosta haasteen koontipostaukseen ja kerro ajatuksesi kirjasta. Somessa käytetään tunnistetta  #klassikkohaaste . Haasteeseen vo

Laura Malmivaara: Vaiti

Tämä talon puolikas on vain minun. Kaikesta muusta olen luopunut, mutta en tästä. Täällä olen turvassa. Kukaan ei odota minun sanovan yhtään mitään. En ota puhelinta esiin laukusta. Ikkunasta siivilöityvä valo on pehmeää, harmonia näennäisen täydellinen. Vain mahassa vellova möykky etoo.  Laura Malmivaara: Vaiti Otava 2021 kansi Elina Warsta 243 sivua äänikirjan kesto 6 t 46 min lukijat Laura Malmivaara ja Marja Packalén Laura Malmivaaran esikoisteos Vaiti  vie minäkertojan mielenmaisemaan. Autofiktiivisen romaanin päähenkilö muistuttaa kirjailijaa itseään, hänen ex-puolisonsa Atte taas tuo mieleen Malmivaaran entisen puolison, työtavoistaan syntyneessä kohussa ryvettyneen Aku Louhimiehen. Tyttäriä pariskunnalla on kaksi, kuten oikeassakin elämässä. Vaiti  ei kerro kuitenkaan yksinomaan siitä, miten Atte – Aku – kärsii kohun keskellä tai miten ryöpytys vaikuttaa perheeseen. Se on yksi sivujuonne, mutta ennemminkin romaanissa on kysymys minäkertojasta, hänen suhteestaan läheisiinsä ja e

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy