Siirry pääsisältöön

Leena-Kaisa Laakso: Metsän ovi ja muita kertomuksia

Metsän ovia on monenlaisia. Yksi löytää sen muistoistaan, toinen kesämökin saunanhajuisesta pukuhuoneesta. Jollekin metsä on loputon, villi, toiselle rajattu, puistomainen. Metsä voi olla myös mielikuva: ajatus puusta tai kävystä tai havun tuoksusta sateen jälkeen. 

Leena-Kaisa Laakso: Metsän ovi ja muita kertomuksia
Avain 2021
Kansi: Timo Numminen
208 sivua

Leena-Kaisa Laakso on kirjoittanut moniulotteisen tekstikokoelman metsästä. Tavallinen, monen suomalaisen ulottuvilla oleva puusto saattaa näyttää äkkiä aivan toisenlaiselta ja aiempaa monimuotoisemmalta, kun Laakson kirjaan tarttuu. Metsä ei ehkä olekaan enää se tavallinen paikka, jonka ohi kuljetaan tai joka on marjastajan apaja. Laakson käsissä se saa monenlaisia merkityksiä.

Kirjan metaforinen nimi Metsän ovi vie ajatukset Risto Rasan runoihin ja erityisesti hänen esikoiskokoelmaansa Metsän seinä on vain vihreä ovi (1971). Metsän ovi saa kirjassa useita merkityksiä, ja metsistä sanansa sanovat monet haastatellut – esimerkiksi juuri Risto Rasa. Hän kertoo luontoyhteydestään ja metsäsuhteestaan. Metsä esiintyykin kirjassa taiteen ja taiteilijoiden inspiroijana: kansallisesti merkittävät maalarimme ovat ikuistaneet metsämaisemiamme, ja yhä edelleen metsä on taiteelle aarreaitta. Rasan lisäksi kirjassa metsistä puhuvat myös esimerkiksi kuvataiteilija Sanna Kananoja ja luontokirjailija Tiffany Francis-Baker.

Erillinen kokonaisuus kirjassa on varattu heille, jotka tarkastelevat metsää lohdun antajana, ja tämä osuus on minusta erityisen paljon ajatuksia herättävä. Lukijana pidän lohdullisena sitä ajatusta, että surun keskellä apua voi tuoda ulottuvilla oleva metsä valoineen ja varjoineen. Lohtuosassa ääneen pääsevät esimerkiksi kansanmuusikko ja musiikkiterapeutti Anna-Maria Toivonen sekä Annikki Hyytiäinen, joka on kokenut lyhyellä aikaa kaksi suurta menetystä.

Metsästä sanansa sanovat myös he, jotka tekevät työtään vihreän kullan parissa. Erityisesti innostun metsäterapiasta, josta kertoo tukholmalainen Petra Ellora Cau Wetterholm, mutta innostavaa on myös se, miten Luonnonperintösäätiö toimii suojelujohtaja Anneli Jussilan kertomana ja minkälainen on tutkija Tuulikki Hallan metsäsuhde. 

Kirjan viimeisessä osassa metsää katsellaan mielikuvituksen lähteenä, ja jotain nostalgista on siinä, kun Laakso vie takaisin Puolen hehtaarin metsään Nalle Puhin luokse. Vanhojen kirjallisuudesta tuttujen metsien rinnalle asettuu myös nykyaikaista näkökulmaa, kun kirjassa tarkastellaan Jhumpa Lahirin novellia ja Ruth Waren dekkaria.

Metsän ovi ja muita kertomuksia on viehättävä ja moninainen kierros metsissä. Se herättää paljon ajatuksia ja saa pohtimaan omaa metsäsuhdetta. Pidän lempeästä, rauhallisesta kerronnasta, joka sopii kokonaisuuteen erityisen hyvin. Tuntuu, että ei ole kiire, vaan saa rauhassa keskittyä olemaan puiden keskellä.

Jos metsä yhtään kiinnostaa, kannattaa antaa tälle teokselle mahdollisuus. Saatat löytää lähimetsästäsi aivan uusia polkuja.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!

Kommentit

  1. Kiitos kiintoisasta esittelystä, tälle kierrokselle houkuttelit minut oitis, varattu on!
    Metsä edustaa itselle Luontoäidin koskaan pettämätöntä syli, se lohduttaa, eheyttää ja tarjoaa runsaasti visuaalisia, tuoksullisia ja äänellisiä elementtejä eri vuodenaikoina nautittavaksemme:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Etätyöajan tärkeimpiä oivalluksiani on ollut se, miten kesken työpäivän metsäkävely voi rauhoittaa. Eikä metsä todellakaan ole talvellakaan "kuollut" vaan täynnä elämää!

      Poista
  2. Upea kansi tällä kirjalla! Olen henkeen ja vereen ja metsä- ja luontoihminen, mutta silti haluan asua ainakin toistaiseksi kaupungissa. Tosin aina varmistan asuvani sellaisella alueella, jossa on runsaasti luontoa. Tämän kirjan haluan lukea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kansi on tosiaan upea <3 Ja tätä kirjaa voi suositella kenelle tahansa. Luulen, että vannoutunut luontoihminenkin löytää tästä pohdittavaa.

      Poista
  3. Vaikuttaa todella hyvältä kirjalta! Metsät ovat ihania.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ovat, ja ihanasti tämä teos avaa monenlaisia ovia metsään. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin

Kaikki mitä tarvitsin tai halusin oli kodin ja yhteisön näkökulmasta väärin. Siksi se kaikki oli pidettävä salassa. Olin lapsesta asti tottunut kätkemää omat tarpeeni, ja siihen oli aina liittynyt ahdistus, häpeä ja kylmä yksinäisyyden tunne. Noina vuosina ristiriita kasvoi niin valtavaksi, että halusin vain olla rauhassa. Samaa halusivat ystäväni. He pakenivat kodin sääntöjä, uhkailua ja väkivaltaa karkaamalla, ja minä lähdin heidän mukaansa. Kun lähdimme, meillä ei enää ollut kotia. Olimme yhteiskunnalle näkymättömiä ja yhteisön silmissä hylkiöitä, mutta meillä oli toisemme. Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin WSOY 2022 kansi Anna Makkonen 226 sivua Ujuni Ahmed on 3-vuotiaana Somaliasta Suomeen muuttanut musliminainen, joka avaa Elina Hirvosen kanssa kokemuksiaan ja elämäntarinaansa kirjassa Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin . Teos on tarkoitettu ensisijaisesti Ujuni Ahmedin kaltaisille, jotka kokevat olevansa vääränlaisia ja erilaisia

Tuuve Aro: Lihanleikkaaja

"Hän kosketti nenäänsä ja ajatteli että se oli hänet pettänyt. Hän kumartui ja asetti päänsä pölkylle. Kirvestä oli hankala pidellä mutta se osui kohteeseen nirhaisten nenänpäästä palan joka jäi ihosta roikkumaan." (Novellista Haju ) Tuuve Aro: Lihanleikkaaja (WSOY 2017) 153 sivua Tuuve Aron novellikokoelma Lihanleikkaaja  on tuttua Aroa: Vinksahtaneisuutta ja absurdiutta tarjoillaan lukijalle tiiviissä paketeissa. Arkisiin tilanteisiin sekoittuu mystisyyttä, joka jää paikoin mietityttämään pitkäksi aikaa. Kahdentoista novellin joukosta löytyy monenlaisia lukukokemuksia. Aloitusnovelli Suojatie  etenee varsin ennalta arvattavasti mutta päättyy kauniisti: Hetken verran kurjet pysyivät tiukasti muodossaan kuin yhteisen mielen liikuttamana, sitten aura jo hajosi ja muutti suuntaa. Kokoelman päättävä Kahdet kasvot  puolestaan on ilahduttava tarina Tomista, jonka elämän lähtökohdat eivät ole loistokkaat ja jolle arkea ovat asiat, joista nykytodellisuudessa nostettaisii