Siirry pääsisältöön

Elly Griffiths: Maan alla

Tunnelin lattialla on siisti maakeko, epäilemättä poran nostama. Liitusoran seasta erottuu jotain, mikä kiiltelee pimeydessä liituakin valkeampana. Ruth kumartuu katsomaan. Hän erottaa luut heti ihmisluiksi. Yksi näyttää sääriluun varrelta, toinen reisiluulta. Hän ottaa valokuvan ja ryhtyy luonnostelemaan kuvaa vihkoon. Hän on melkein unohtanut olevansa maan alla.

Elly Griffiths: Maan alla
Tammi 2021
kansi Markko Taina
alkuteos The Chalk Pit
suomentanut Anna Kangasmaa
äänikirjan lukija Krista Putkonen-Örn
kesto 11 t 11 min

Maan alla on Elly Griffithsin Ruth Galloway -dekkarisarjan yhdeksäs osa. Kymmeneskin osa, Musta enkeli, tekee suomennettuna tuloaan: se julkaistaan syyskuussa 2021. Sarjan aiemmista dekkareista olen lukenut kahdeksatta lukuun ottamatta kaikki – Siniviittainen nainen on epähuomiossa jäänyt lukematta. Eipä yhden osan jääminen väliin isommin kuitenkaan vaivannut, vaan hyvin juonta pystyi seuraamaan ilmankin.

Maan alla vie nimensä mukaisesti maan alle, kun Norwichin alla risteilevistä kaivoskäytävistä löydetään luita. Ensimmäinen johtopäätös on, että luut ovat päätyneet löytöpaikkaansa aikoja sitten, mutta sitten selviää, että näin ei olekaan. Löydös onkin varsin tuoretta alkuperää ja niinpä Ruth päätyy jälleen yhteistyöhön komisario Nelsonin kanssa. Kaksikon täytyy selvittää, mistä luut ovat peräisin ja miten asunnottomat, jotka majailevat kaivoskäytävissä, liittyvät löytöön.

Yksi asunnoton katoaa, ja kaksi taivasalla majailevaa menettää henkensä. Ennen kuolemaansa molemmat ovat halunneet selvittää, mihin heidän ystävänsä on päätynyt, joten ei tarvita erikoisia hoksottimia tajuamaan, että asioiden välillä on oltava yhteys. Ja kun katoamisia tapahtuu lisää yllättävän lähellä, alkaa poliisilla olla kiire. Siinä sivussa Ruthilla tietysti myös.

Aiemmin muistan välillä vähän ärsyyntyneeni Ruth Galloway -sarjan äärellä, mutta nyt tuntuu, että isompia karikoita ei ole tarjolla. Ei ärsyttävää vaikeaan tilanteeseen hankkiutumista eikä muutakaan sellaista, mikä hermostuttaisi. Tosin Ruthin ja muiden naisten määrittely kerta toisensa jälkeen akselilla hoikka–pyöreä on vähän tympeää, kuten myös Ruthin jatkuvat laihdutusyritykset. 

Juoni kuitenkin toimii tällä kertaa oikein hyvin ja siihen tapaan, että äänikirjamuodossakin käänteissä on mahdollista pysyä perillä. Pidän myös siitä, että Ruthin ja komisario Nelsonin vähän jämähtäneisiin väleihin löytyi tällä kertaa uutta ruutia. Jonkinlaista raikastumista on tainnut Galloway-sarjassa tapahtua, ja hyvä niin.

Maan alla -dekkaria käsitellään ainakin seuraavissa blogeissa: Kirjarouvan elämääKirjasähkökäyrä, Kirjamuuri ja Luetut.net.

Kommentit

  1. Minä tykkään kovasti tästä sarjasta! Juuri eilen tuli ahmaistua Käärmeen kirous ja seuraava osa on jo aloitettu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavan leppoisaa rikostutkintaa sarja kyllä tarjoaa. Ja kyllähän Ruthin ja Nelsonin välit kiinnostavat. :)

      Poista
  2. Ensimmäisen Griffithsin dekkarin luettuani, huomasin että minä tykästyin juonen verkkaiseen etenemiseen ja Ruthiin. Olin tosi "täpinöissäni" saatuani yhtä aikaa muistaakseni viisi ensimmäistä osaa tästä sarjasta luettavakseni. Ihana, että näitä on vielä muutama suomentamatta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sarjassa on kyllä mukavan leppoisa meininki. En ihan viehäty mistään verta ja suolenpätkiä -menosta, joten Ruthin edesottamukset sopivat hyvin jännityksen kaipuuseen.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok