Ensitöikseen hän etsi käsiinsä kuolemantapausta koskevan raportin. Nuori nainen oli löydetty menehtyneenä pimeänä talviaamuna Reykjanesin niemimaalta, Vatnsleysinrannan kivikkoisesta rantavedestä. Siitä oli noin vuosi, ja koko juttu oli paljolti unohdettu. Edes tuoreeltaan kuolema ei ollut herättänyt median huomiota. Se oli tietysti tullut uutisoiduksi, mutta toimittajat olivat olleet kiireisiä muiden aiheiden paarissa eivätkä olleet jääneet seuraamaan asioiden kulkua.
Pimeys on poliisi Hulda Hermannsdóttirista kertovan sarjan avausosa. Kiintoisaa on, että Ragnar Jónassonin luoma sarja kulkee ajassa taaksepäin: Pimeydessä Hulda on kuusikymppinen ja sarjan toinen osa, Saari, sijoittuu kymmenen vuotta varhaisempaan aikaan. Kolmas osa Sumu sijoittuu aikaan, jolloin Hulda on nelikymppinen.
Tässä avausosassa Huldan työ Reykjavíkin poliisin palveluksessa on päättymässä. Eläkkeelle ei tarvitsisi vielä jäädä mutta nuoremmille on ilmeisesti tehtävä tilaa. Vastentahtoisesti Hulda lupaa jättäytyä töistä pois mutta vaatii saada viimeisenä tehtävänään tutkia kadonneen turvapaikanhakijan tapausta. Hulda epäilee, että Elenan kuolema tulkittiin liian pikaisesti itsemurhaksi ja että tapauksessa on jotain hämärää.
Pian Hulda saakin epäilyksilleen vahvistusta. Vaikuttaa siltä, että nuoremmilla kollegoilla on enemmän intoa saada tutkimuksia päätökseen kuin todella paneutua tapauksiin – ainakin, jos tutkittavana on maahanmuuttajaan liittyvä tapaus. Kritiikkiä poliisin toimia kohtaan ei katsota hyvällä, ja kaiken kaikkiaan Hulda jää työssään varsin yksin.
Jossain määrin siinä, miten yksin Hulda työssään jää, lienee kysymys selvästä ikärasismista. Naista ollaan työntämässä töistä pois, eikä hänen työskentelytapansa aina kohtaa hedelmällisesti nuoremman polven kanssa. Taustalla lienee myös sukupuolisyrjintää: miespomolla on jo valmiiksi mietittynä Huldan seuraaja, joka on luonnollisesti mies.
Toisaalta Hulda ei ehkä ole työtoverina hirvittävän helposti lähestyttävä. Siinä, miten Jónasson on rakentanut päähahmostaan moniulotteisen ja myös rosoisen, on jotain hyvin kiinnostavaa. Hulda on vahva nainen, joka tietää, mitä haluaa, eikä hänen hahmonsa todellakaan ole yhdellä kirjalla selväksi kaluttu. Niinpä mielenkiinnolla odotan, minkälaisia ulottuvuuksia sarjan seuraavat osat Huldan hahmoon tuovat.
Dekkarin kerronta on varsin suoraviivaista, vailla tarpeettomia rönsyjä. Tunnelma on tummasävyinen ja hyvin islantilaiseen maisemaansa sopiva. Juonenkulku toimii hyvin ja imaisee lopussa suorastaan järisyttävällä tavalla mukaansa. Kaiken kaikkiaan Hulda-sarjan avausosa on senlaatuinen, että jään innolla odottamaan sarjan jatkoa.
Helmet 2021: 36. Kirjassa liikutaan ajassa.
Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!
Kiitos kiinnostavasta kirjavinkistä. Jännä aikarakenne. I love Islanti.
VastaaPoistaOi, Islanti. <3 Sinne kun joskus pääsisi.
PoistaIslanti on kiehtova maa. Tämän voisi lukea. :)
VastaaPoistaSuosittelen. :)
Poista