Siirry pääsisältöön

Aino Huilaja: Pakumatkalla

Vihdoin horisonttiin ilmestyy pieni piste, joka kasvaa hiljalleen tulivuorten peittämäksi saareksi. Ja kun hyppäämme sisään autokannella nököttävään Ranssiin, olo on helpottunut. – Tuntuupa hyvältä olla taas kotona, sanoo Jerry ja ohjaa auton ulos laivasta.

Aino Huilaja: Pakumatkalla
Otava 2021
Kuvat: Jerry Ylkänen
191 sivua

Uutisankkurina tutuksi tulleen Aino Huilajan esikoisteos Pakumatkalla on kiinnostava, innostava ja inspiroiva. Se on ajankuva ja kuvaus siitä, miten korona muutti pakettiautomatkalle lähteneen pariskunnan matkasuunnitelmia ja sulki samalla ovet Euroopassa. Teos on ajassa kiinni ja vetävä.

Lokakuussa 2019 Huilaja pakkasi miehensä Jerry Ylkäsen kanssa elämänsä oranssiin pakettiautoon ja lähti maailmalle. Tarkoituksena oli kiertää pakulla määrittelemättömän ajan verran Euroopan halki ja karistaa samalla kannoilta elämä oravanpyörässä. Hyvästi kulkukortit ja aikataulut, tervetuloa vapaus!

Tätä matkaa lukija pääsee seuraamaan Aino Huilajan kuvauksen kautta. Pian selviää, että ruusuista ei lupaava vapauskaan ole, vaan päätöksentekoon ja lähtöön liittyy kipuilua ja hankaluuksia. Mutta kun matka alkaa, ei ole tarvetta perääntyä.

Ja miten kiinnostavan tarinan Huilaja oranssinsävyisten kansien väliin onkaan rakentanut. Jotain resonoivaa on siinä, miten väsymys työelämän kasvaviin vaatimuksiin valtaa mielen ja miten mieli halajaa muualle. Jotain inspiroivaa on siinä, miten Huilaja ja Ylkänen löytävät ratkaisun ja päätyvät pakettiautomatkalleen. Matkaan tulee kuitenkin historiankirjoihin jäävä mutka, kun koronapandemia sulkee Euroopan ja pakottaa pariskunnan kotiin aiemmin kuin oli suunniteltu.

Aino Huilaja kirjoittaa elävästi ja kiinnostavasti sillä tavoin, että kirjan tuli lukeneeksi varsin rivakalla tahdilla alusta loppuun saakka. Jopa raadollisen realistiseen kuvaukseen nivoutuu lämmintä huumoria ja teräviä havaintoja maailmanmenosta. Pakumatkalla on matka Eurooppaan mutta samalla se on matka mielenmaisemaan ja isoihin kysymyksiin siitä, minkälaisessa maailmassa elämme.

Selväksi varmaan jo tuli, mutta sanottakoon se vielä: Pidin pakumatkasta Aino Huilajan mukana valtavasti. Jos kutsu uudelle matkalle tulee, olen heti valmis.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!

Helmet 2021: 16. Kirjassa eletään ilman sähköä.

Kommentit

  1. Niin se vain elämä voi yllättää ja suunnitelmat muuttuvat. Olen seurannut kirjoittajan elämää netissä. En ehkä itse olisi valmis pakettiautoelämään, mutta voisin kyllä lukea tämän roadtripkirjan ihan mielenkiinnosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen seurannut Aino Huilajaa Instagramissa. Ajatus pakettiautoelämästä tuntuu vähän vieraalta mutta paljon tunnistettavaa teoksessa on. Antoisa lukuelämys!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok