Siirry pääsisältöön

Jenny Erpenbeck: Päivien loppu

Vain viisi minuuttia myöhemmin portaat alas ja silloin ei enää löydäkään manalan sisäänkäyntiä, joka on siirtynyt muualle ja pitää aukkoa avoinna jo jotain toista varten, astuu oikealla jalalla vasemman sijaan eikä sen vuoksi horjahdakaan, tai ei ajattele niitä näitä, vaan yhtä ja toista, ja näkee samalla portaat sen sijaan, ettei näkisi niitä. Jokin toinen kuolema on sitten varmaan aikoinaan se varsinainen kuolema. Ellei aiemmin, niin sitten myöhemmin.
Jenny Erpenbeck: Päivien loppu
Tammi 2020
Alkuteos Aller tage abend 2012
Suomentanut Jukka-Pekka Pajunen
314 sivua

Jenny Erpenbeckin Mennä, meni, mennyt (Tammi 2019) oli yksi viime vuoden parhaista lukemistani käännöskirjoista. Blogistanian Globaliassa romaani ylsi kolmanneksi: moni muukin kirjabloggaaja siis piti teoksesta, joka taisi kirjailijan Suomessa nostaa yleisön tietoisuuteen. Päivien loppu oli ehdottomasti lukulistallani, kun sen suomentamisesta kuulin. Alkujaan se on ilmestynyt aiemmin kuin Mennä, meni, mennyt, mutta suomennosjärjestys on siis toinen.

Päivien lopun idea on samankaltainen kuin Kate Atkinsonin Elämä elämältä -romaanissa: on henkilö, jonka elämä päättyy jo lapsena. Mutta entäs jos olisikin tapahtunut toisin ja elämä olisi saanut jatkua vauvaiän jälkeen? Nämä vaihtoehtoiset polut jatkuvat jatkumistaan: kuolema korjaa mutta tarina jatkuu tuomalla esille polun, joka on vaihtoehto kuolemalle. Romaani muodostuu viidestä eri kirjasta, joista jokainen päättyy kuolemaan. Kirjojen välissä on intermezzo, kiehtova jossittelun osuus, joka kääntääkin aiemmin sanotun suunnan.

Ja millainen elämäntarina syntyykään, kun vauva ei menehdykään ennen ensimmäistä syntymäpäiväänsä tai kun nuori nainen ei tulekaan surmatuksi. Tai kun nainen ei menehdykään vankileirillä vaan saa jatkaa elämäänsä. Minkälaisia tarinoita kuohuvan 1900-luvun elänyt nainen voikaan vanhuutensa päivinä kertoa lastenlapsilleen – jos vain pysyy hengissä?

Jenny Erpenbeck tarkastelee taitavasti ja tarkkanäköisesti yksilön kautta eurooppalaista historiaa maailmansotineen ja juutalaisvainoineen. Kiehtovasti hän osoittaa, miten pienestä kaikki voi olla kiinni ja kuinka pienet asiat voivat muuttaa koko elämän suunnan tai jopa päättää koko elämän.

Päivien loppu on kiinnostava, ja pidän kovasti Erpenbeckin tyylistä. Siinä on jonkinlaista raporttimaisuutta, ja kokonaisuudesta jää tumma, jopa synkkä vaikutelma. Hämmentävästi tarinassa on kuitenkin samalla kauneutta, joka vetoaa tunteisiin. Aivan koko aikaa en viehäty ja välillä vähän väsynkin, mutta silti Päivien lopussa on jotain erityistä, mieleen painuvaa.

Erpenbeckin romaanista kirjoittavat myös esimerkiksi Riitta, LeenaTuija ja Tiina.

Kommentit

  1. Minä pidin tästä paljon myös. Ei soveltunut hyvin kaikilta osiltaan äänikirjaksi, tipahtelin nimittäin kärryiltä. Mutta hieno teos siitä huolimatta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lukiessani mietinkin, että äänikirjana tämä voisi olla aika haastava seurattava. Painettuna kirjana toimii hyvin, kun siirtymät hahmottuvat selvemmin.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok