Siirry pääsisältöön

Dekkariviikko – Camilla Sten: Kadonnut kylä

Kirkko kohoaa korkeuksiin pikku talojen ylitse kylän itälaidalla, sen korkea, ylväs torni huipentuu sirotekoiseen ristiin. Se kimaltelee laskevan auringon valossa käsittämättömän kirkkaana. Talot näyttävät kasvaneen kirkon luota kuin pikku sienet, luhistuneet ja lahonneet pelkiksi seiniksi ja varjokuviksi jokea kohti.

Dekkariviikko jatkuu Camilla Stenin kauhujännärillä Kadonnut kylä. Tarina sijoittuu Ruotsiin, missä dokumenttiohjaajaksi opiskeleva Alice aikoo tarttua unelmaprojektiinsa: hän haluaa selvittää, mitä Silvertjärnin kylässä tapahtui vuonna 1959. Silloin poliispartio löysi kylästä kuoliaaksi kivitetyn ruumiin, mutta muuten kylä oli tyhjä – pienoista poikkeusta lukuun ottamatta. Mikä autioitti pienen kaivoskylän kuusikymmentä vuotta sitten? Mitä tapahtui Alicen isoäidin vanhemmille ja sisarelle?


Camilla Sten: Kadonnut kylä
Bazar 2020
Alkuteos Staden 2019
Suomentaneet Jänis Louhivuori ja Risto K. Träff
447 sivua

Kadonnut kylä sijoittuu kahdelle aikatasolle. Vuonna 2019 kertoja on Alice, joka matkaa autioituneeseen Silvertjärnin kylään neljän muun kanssa. Tone, Emmy, Max ja Robert ovat mukana toteuttamassa Alicen unelmaa tietämättä, mitä vaaroja matkalla piilee: pian kylään saavuttuaan viisikko alkaa epäillä, että kaikki ei ole kunnossa.

Vuodelta 1959 kuullaan Elsan, Alicen isoäidin äidin, ääntä. Lisäksi tallessa on kirjeitä, joita Aina on kirjoittanut sisarelleen Margarethalle, Alicen isoäidille, joka on muuttanut kylästä Tukholmaan. Eristäytyneeseen kylään ei pääse helposti, ja raskaana oleva Margaretha saa kirjeiden kautta kuulla, miten elämä kylässä muuttuu karismaattisen pastorin ilmestyttyä maisemiin.

Camilla Sten luo tarinaan onnistuneesti kauhun tunnelmaa ja onnistuu koukuttamaan lukijansa. Nykyajan Silvertjärnin tunnelma on jännitteinen ja vinksahtanut, eikä paljon paremmin mene menneisyydessäkään. Se, mitä 1950-luvulla tapahtuu, kutkuttaa mielikuvitusta ja on mielestäni hyvä idea dekkarille.

Kokonaisuus ei kuitenkaan aivan kanna loppuun saakka. Tarinassa on liikaa epäuskottavuuksia, jotta jaksaisin pitää sitä kovin onnistuneena. Henkilöhahmotkin jäävät melko ohuiksi, vaikka kiinnostavaa jännitettä heidän väliltään löytyykin. Hyvin Sten kuitenkin tunnelmaa luo, joten kyllä tätäkin voi jännittävää kesälukemista etsivälle suositella.

Kiitos kustantajalle ennakkolukukappaleesta!


Helmet 2020: 47. Kaksi kirjaa, joilla on hyvin samankaltaiset nimet.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok