Siirry pääsisältöön

Dekkariviikko – Camilla Sten: Kadonnut kylä

Kirkko kohoaa korkeuksiin pikku talojen ylitse kylän itälaidalla, sen korkea, ylväs torni huipentuu sirotekoiseen ristiin. Se kimaltelee laskevan auringon valossa käsittämättömän kirkkaana. Talot näyttävät kasvaneen kirkon luota kuin pikku sienet, luhistuneet ja lahonneet pelkiksi seiniksi ja varjokuviksi jokea kohti.

Dekkariviikko jatkuu Camilla Stenin kauhujännärillä Kadonnut kylä. Tarina sijoittuu Ruotsiin, missä dokumenttiohjaajaksi opiskeleva Alice aikoo tarttua unelmaprojektiinsa: hän haluaa selvittää, mitä Silvertjärnin kylässä tapahtui vuonna 1959. Silloin poliispartio löysi kylästä kuoliaaksi kivitetyn ruumiin, mutta muuten kylä oli tyhjä – pienoista poikkeusta lukuun ottamatta. Mikä autioitti pienen kaivoskylän kuusikymmentä vuotta sitten? Mitä tapahtui Alicen isoäidin vanhemmille ja sisarelle?


Camilla Sten: Kadonnut kylä
Bazar 2020
Alkuteos Staden 2019
Suomentaneet Jänis Louhivuori ja Risto K. Träff
447 sivua

Kadonnut kylä sijoittuu kahdelle aikatasolle. Vuonna 2019 kertoja on Alice, joka matkaa autioituneeseen Silvertjärnin kylään neljän muun kanssa. Tone, Emmy, Max ja Robert ovat mukana toteuttamassa Alicen unelmaa tietämättä, mitä vaaroja matkalla piilee: pian kylään saavuttuaan viisikko alkaa epäillä, että kaikki ei ole kunnossa.

Vuodelta 1959 kuullaan Elsan, Alicen isoäidin äidin, ääntä. Lisäksi tallessa on kirjeitä, joita Aina on kirjoittanut sisarelleen Margarethalle, Alicen isoäidille, joka on muuttanut kylästä Tukholmaan. Eristäytyneeseen kylään ei pääse helposti, ja raskaana oleva Margaretha saa kirjeiden kautta kuulla, miten elämä kylässä muuttuu karismaattisen pastorin ilmestyttyä maisemiin.

Camilla Sten luo tarinaan onnistuneesti kauhun tunnelmaa ja onnistuu koukuttamaan lukijansa. Nykyajan Silvertjärnin tunnelma on jännitteinen ja vinksahtanut, eikä paljon paremmin mene menneisyydessäkään. Se, mitä 1950-luvulla tapahtuu, kutkuttaa mielikuvitusta ja on mielestäni hyvä idea dekkarille.

Kokonaisuus ei kuitenkaan aivan kanna loppuun saakka. Tarinassa on liikaa epäuskottavuuksia, jotta jaksaisin pitää sitä kovin onnistuneena. Henkilöhahmotkin jäävät melko ohuiksi, vaikka kiinnostavaa jännitettä heidän väliltään löytyykin. Hyvin Sten kuitenkin tunnelmaa luo, joten kyllä tätäkin voi jännittävää kesälukemista etsivälle suositella.

Kiitos kustantajalle ennakkolukukappaleesta!


Helmet 2020: 47. Kaksi kirjaa, joilla on hyvin samankaltaiset nimet.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kirjabloggaajien klassikkohaaste, osa 13 – ilmoittaudu mukaan!

Klassikkohaasteen logo: Niina T. Kirjabloggaajien klassikkohaaste lähestyy taas! Haasteen kolmastoista osa on vuorossa heinäkuun viimeisenä päivänä, joten aikaa klassikon lukemiseen on kosolti – nyt siis valikoimaan, mikä kirja sopivasti kutkuttaa ja houkuttaa!  Klassikkohaasteen viralliset säännöt: 1. Valitse klassikko, jonka olet jo pitkään halunnut lukea, ja ilmoita valinnastasi tämän postauksen kommenttikenttään. (Voit myös vain ilmoittaa osallistumisestasi haasteeseen ja päättää klassikon myöhemmin.) 2. Lue valitsemasi klassikko. 3. Kirjoita postaus lukemastasi klassikosta ja julkaise postauksesi 31.7.2021. Linkitä postauksesi koontipostaukseen, jonka julkaisen blogissani edellisenä päivänä. 4. Kehu itseäsi: selätit klassikon - ja ehkä jopa nautit siitä! 5. Toista kohta neljä useasti! Voit osallistua myös ilman blogia. Jätä silloin tieto lukemastasi klassikosta haasteen koontipostaukseen ja kerro ajatuksesi kirjasta. Somessa käytetään tunnistetta  #klassikkohaaste . Haasteeseen vo

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Kirjabloggaajien klassikkohaaste: koonti

Logo: Niina T.   Kirjabloggaajien klassikkohaaste on edennyt kolmanteentoista toteutuskertaan, ja tällä kertaa mukaan ilmoittautui 26 kirjablogia.  Nyt pyydän teitä osallistujia kertomaan kommenteissa, mistä haastepostauksenne löytää. Postauksen voi mainiosti ajastaa heinäkuun viimeiselle päivälle ja linkin ilmoittaa tähän etukäteen. Kokoan kaikki linkit tähän postaukseen, jotta ne ovat myöhemminkin helposti löydettävissä. Somejulkaisuissa voi käyttää tunnistetta #klassikkohaaste. Seuraavaa klassikkohaastetta luotsaa Kartanon kruunaamaton lukija -blogin Elegia . Se onkin sitten järjestyksessään jo neljästoista klassikkohaaste. Toivottavasti haaste on tuonut mukanaan antoisia lukuelämyksiä! Kirjabloggaajien klassikkohaasteen 13. osaan osallistuneet: 1001 kirjaa ja yksi pieni elämä / Marile – Katherine Mansfield: Puutarhakutsut Amatöörihumanisti / Riina – Dhammapada Ankin kirjablogi / Anki – Leo Tolstoi: Anna Karenina Donna Mobilen kirjat / Leena Laurila – Albert Camus: Sivullinen Jotaki