Elizabeth Strout: Olive Kitteridge

Rouva Kitteridge. Voihan paska. Hän näytti täsmälleen samalta kuin seitsemännellä luokalla, sama mutkaton ilme, korkeat poskipäät, tukkakin oli vielä tumma. Kevin oli pitänyt hänestä, kaikki eivät. Nyt hänen teki mieli huiskia hänet pois tai käynnistää auto, mutta kunnioituksen muisto esti häntä. Nainen koputti ikkunaa ja hetken epäröityään Kevin kiersi loputkin ruudusta auki.

Elizabeth Strout: Olive Kitteridge

Tammi 2020

Alkuteos Olive Kitteridge 2008

Suomentanut Kristiina Rikman

380 sivua

Elizabeth Stroutilla on omanlaisensa kirjoittamisen tyyli, ja se näkyy myös romaanissa Olive Kitteridge. Tässä episodiromaanissa on jotain hyvin samankaltaista kuin novellikokoelmissa Nimeni on Lucy Barton ja Kaikki on mahdollista, mutta tämä on ehkäpä vielä intensiivisempi – jos vain mahdollista.

Romaanin nimihenkilö Olive Kitteridge on nainen, jolla on enemmän elämää takana kuin edessä, se on varmaa. Eläköitynyt opettaja asuu pienessä rannikkokaupungissa ja arki pitkäaikaisen puolison kanssa on vakiintunutta, tavallista ja turvallista. Huolta ja suruakin aiheuttaa ainoa poika, jonka puolisovalinta ei ole äidille aivan mieleinen, asuinpaikasta puhumattakaan. Ja sitten turvallinen arki mullistuu.

Romaanin rakenne on hyvin kiinnostava ja ilahduttava. Vaikka Olive Kitteridge on päähenkilö, ei hän suinkaan ole koko ajan se, jonka kautta tapahtumat nähdään ja kuvataan. Päinvastoin: useassa luvussa katse kohdistuu johonkuhun toiseen Crosbyn kaupungin henkilöön, ja Olive Kitteridge – miehensä kanssa tai yksin – häivähtää vain taustalla, joskus pelkästään puheissa. Kiehtovaa on se, minkälaiseen ristivaloon Olive asettuu.

Olive ei ole ihmisenä täydellinen, ei suinkaan. Hän ei ole täynnä lempeää auringonpaistetta vaan usein kärttyinen, kärkäs ja yksioikoinen. Aina hän ei itse huomaa, minkälaisen vaikutelman itsestään antaa – kukapa huomaisi! – mutta kärsii ymmärtäessään, että on toimillaan vahingoittanut suhteitaan muihin. Kulmikkuuden alle piiloutuu ihminen, joka kaipaa rakkautta ja kosketusta.

Niinpä Olive on kaikessa moninaisuudessaan lopulta varsin rakastettava hahmo. Hänessä on jotain hyvin tunnistettavaa ja ennen kaikkea inhimillistä. Epätäydellisyys tekee hänestä kiehtovan ja kiinnostavan.

Romaanissa on kysymys paitsi päähenkilöstä, myös elämästä itsessään, ihmissuhteista ja yhteisöstä. Jotain hyvin viehättävää on siinä, miten Olive Kitteridge elämää kokemustensa kautta tarkastelee. Stroutin inhimillinen katse on psykologisesti tarkkanäköinen ja pikkukaupungin ihmisistä muodostuu kiehtovia henkilökuvia, joiden äärelle pysähtyy mielellään. Viehätyn myös siitä lämpimästä huumorista, jota romaanissa pilkahtelee: ei elämää pidä ottaa liian vakavasti.

Romaanista muualla: Kirjaluotsi, Kirjasta kirjaan, Lumiomena, Kirja vieköön!, Lukuisa ja Kulttuuri kukoistaa.