Siirry pääsisältöön

Elizabeth Strout: Olive Kitteridge

Rouva Kitteridge. Voihan paska. Hän näytti täsmälleen samalta kuin seitsemännellä luokalla, sama mutkaton ilme, korkeat poskipäät, tukkakin oli vielä tumma. Kevin oli pitänyt hänestä, kaikki eivät. Nyt hänen teki mieli huiskia hänet pois tai käynnistää auto, mutta kunnioituksen muisto esti häntä. Nainen koputti ikkunaa ja hetken epäröityään Kevin kiersi loputkin ruudusta auki.
Elizabeth Strout: Olive Kitteridge
Tammi 2020
Alkuteos Olive Kitteridge 2008
Suomentanut Kristiina Rikman
380 sivua

Elizabeth Stroutilla on omanlaisensa kirjoittamisen tyyli, ja se näkyy myös romaanissa Olive Kitteridge. Tässä episodiromaanissa on jotain hyvin samankaltaista kuin novellikokoelmissa Nimeni on Lucy Barton ja Kaikki on mahdollista, mutta tämä on ehkäpä vielä intensiivisempi – jos vain mahdollista.

Romaanin nimihenkilö Olive Kitteridge on nainen, jolla on enemmän elämää takana kuin edessä, se on varmaa. Eläköitynyt opettaja asuu pienessä rannikkokaupungissa ja arki pitkäaikaisen puolison kanssa on vakiintunutta, tavallista ja turvallista. Huolta ja suruakin aiheuttaa ainoa poika, jonka puolisovalinta ei ole äidille aivan mieleinen, asuinpaikasta puhumattakaan. Ja sitten turvallinen arki mullistuu.

Romaanin rakenne on hyvin kiinnostava ja ilahduttava. Vaikka Olive Kitteridge on päähenkilö, ei hän suinkaan ole koko ajan se, jonka kautta tapahtumat nähdään ja kuvataan. Päinvastoin: useassa luvussa katse kohdistuu johonkuhun toiseen Crosbyn kaupungin henkilöön, ja Olive Kitteridge – miehensä kanssa tai yksin – häivähtää vain taustalla, joskus pelkästään puheissa. Kiehtovaa on se, minkälaiseen ristivaloon Olive asettuu.

Olive ei ole ihmisenä täydellinen, ei suinkaan. Hän ei ole täynnä lempeää auringonpaistetta vaan usein kärttyinen, kärkäs ja yksioikoinen. Aina hän ei itse huomaa, minkälaisen vaikutelman itsestään antaa – kukapa huomaisi! – mutta kärsii ymmärtäessään, että on toimillaan vahingoittanut suhteitaan muihin. Kulmikkuuden alle piiloutuu ihminen, joka kaipaa rakkautta ja kosketusta.

Niinpä Olive on kaikessa moninaisuudessaan lopulta varsin rakastettava hahmo. Hänessä on jotain hyvin tunnistettavaa ja ennen kaikkea inhimillistä. Epätäydellisyys tekee hänestä kiehtovan ja kiinnostavan.

Romaanissa on kysymys paitsi päähenkilöstä, myös elämästä itsessään, ihmissuhteista ja yhteisöstä. Jotain hyvin viehättävää on siinä, miten Olive Kitteridge elämää kokemustensa kautta tarkastelee. Stroutin inhimillinen katse on psykologisesti tarkkanäköinen ja pikkukaupungin ihmisistä muodostuu kiehtovia henkilökuvia, joiden äärelle pysähtyy mielellään. Viehätyn myös siitä lämpimästä huumorista, jota romaanissa pilkahtelee: ei elämää pidä ottaa liian vakavasti.

Kommentit

  1. Aivan ihana kirja :) Huumoria ja viehättäviä henkilöhahmoja, tosin Olive itse oli välillä aika hankala.

    Hyvää juhannusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, niin on :) Olive on hankala mutta jotenkin niin riemastuttava myös.
      Hyvää kesäkuun jatkoa!

      Poista
  2. Tämä oli kerrassaan mainio! Katsoin myös HBO:n minisarjan kirjan jälkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minisarjaa en ole vielä katsonut, mutta jospa jossain vaiheessa pääsisin sen äärelle.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok