Henrik katseli Sonjasta otettuja kuvia, joita oli myös laitettu seinälle. Harmaahiuksinen nainen kultaisine korvariipuksineen oli kadonnut viime torstaina keskustassa toimivan Folkuniversitetetin iltakurssin jälkeen. Sonjan auto oli seissyt edelleen kansanyliopiston pysäköintialueella, mutta mitään muita jälkiä kuusikymmentäkaksivuotiaasta eläkeläisestä ei ollut. Viime lauantaina, kaksi päivää Sonjan katoamisen jälkeen, koiraansa ulkoiluttanut henkilö oli löytänyt Sonjan ruumiin Bergsbron sillan luota.
Emelie Schepp: Jaakko kulta
Harper & Collins Nordic 2020
Alkuteos Broder Jacob 2019
Suomentanut Meri Ala-Tauriala
414 sivua
Äänikirjan lukija Jukka Pitkänen
kesto 12 t 42 min
Dekkariviikon päätteeksi kuuntelin Emelie Scheppin jännärin Jaakko kulta, joka on jatkoa Kadonneelle pojalle ja Jana Berzelius -sarjan viides osa. Tähän osaan olikin helppo hypätä mukaan, kun edellinen oli tuoreessa muistissa ja henkilöt jo pääosin tuttuja.
Jaakko kulta käynnistyy tuntemattoman minäkertojan osuudella. Henkilö kuvaa kauhistuttavaa rikostaan, jonka ympärille koko dekkari kietoutuu: surmaaja nappaa kiinni naisia, hukuttaa heidät ja ompelee heidän jalkansa yhteen. Jokainen uhri löytyy ennen pitkää Norrköpingin lävitse kulkevasta Motalanvirrasta pari päivää katoamisensa jälkeen.
Syyttäjä Jana Berzelius on rikossarjan tutkinnassa mukana. Samaan aikaan hänellä on menossa tuttu, henkilökohtainen ongelma, kun arkkivihollinen Danilo Peña on tuomittu oikeuspsykiatriseen sairaalaan ilman tietoa ulospääsystä – ja jos Janan isä saa päättää, Danilo istuu sairaalassa lopun ikäänsä. Janan intresseihin ratkaisu ei oikein istu, mutta isä pitelee lankoja tiukasti käsissään.
Melkoinen yllätys on, kun Danilo Peña on se, jonka puoleen poliisi kääntyy murhasarjan selvittämiseksi. Niinpä Jana joutuu vastentahtoisesti olemaan miehen yhteyshenkilö ja kohtaamaan linkin menneisyyteensä kerta toisensa jälkeen. Samaan aikaan häntä mietityttää entinen kollega Per, joka näyttää löytäneen elämäänsä uusia suuntia.
Kadonnut poika ei täysin saanut minua vakuuttumaan, mutta Jaakko kulta auttaa kyllä ymmärtämään, miksi Emilie Schepp on saanut paljon lukijoita ja myös palkintoja. Dekkari on vetävä, jopa koukuttava, ja tarjoaa paikoin hyytävääkin jännitystä. Loppua kohden jännitys tiivistyy niin, että tarinaa ei malta helposti jättää kesken.
Kiinnostavaa on se, että lukija on moneen otteeseen perillä asioiden oikeasta laidasta ennen poliisia. Itse arvasin kuvion hyvissä ajoin, mutta se ei jännitystä latistanut vaan yksityiskohdissa riitti yllätyksiä ja pureskeltavaa. Jana Berzelius on mielenkiintoisen ristiriitainen hahmo, jonka edesottamuksia taidan mielelläni seurata jatkossakin.
Hieman ristiriitaisin miettein jäin pohtimaan sitä, miten transsukupuolisuus Jaakko kullassa tuodaan esille. En ole aivan varma idean onnistuneisuudesta, vaikka siihen kiinnostavasti kietoutuukin yksinäisyyden ja perhesuhteiden tematiikkaa.
Tämä on kyllä koukuttava sarja!
VastaaPoistaKannattaa kuunnella ne ensimmäisetkin osat!
Pitääpä harkita, josko malttaisin sarjan alkuun peruuttaa, kun tuli tosiaan aloitettua neljännestä osasta. :)
Poista