Siirry pääsisältöön

Kate Atkinson: Elämä elämältä

"Kukaan ei tullut. Oli vain vettä. Vettä ja lisää vettä. Hänen avuton pikku sydämensä läpätti hurjasti, rintaan vangittu lintu. Tuhat mehiläistä surisi kipertyneessä helmikorvassa. Ei henkeä. Hukkuva lapsi, taivaalta pudotettu lintu.
Pimeys lankesi."
Kate Atkinson: Elämä elämältä
(Schildts & Söderströms 2014)
Alkuteos Life after life 2013
Suomentanut Kaisa Kattelus
597 sivua
Ajatus romaanista, joka alkaa aina uudelleen ja kertoo saman henkilön tarinaa yhä uudelleen, ei suoraan sanottuna kovin suuresti houkutellut. Ei, vaikka Kate Atkinsonin Elämä elämältä voitti kirjabloggaajien äänestämänä vuoden 2014 Blogistanian Globalia -palkinnon. Kuitenkin sattui niin, että Atkinsonin romaani oli saatavilla Keski-kirjastojen e-kirjavalikoimasta ja päätyi tabletilleni luettavaksi. Ehkä eniten valintaan vaikutti tuo bloggaajien palkinto: ajattelin, että täytyyhän minun selvittää, mistä kehutussa teoksessa oikein on kysymys.

Pian lukemisen aloitettuani totesinkin, että vastahankaisuuteni on vain osoitus mielikuvituksen puutteesta. Romaani sijoittuu kuohuvalle 1900-luvulle, joka totisesti antaa aihetta entäs jos -pohdintaan. Pienet valinnat voivat saada aikaan suuriakin muutoksia elämänkulussa, ja sattumalla on tapahtumissa - kuten elämässä yleensäkin - sijansa.

Romaanin päähenkilö on Ursula Todd, joka syntyy vuonna 1910 Englannissa vanhempiensa kolmanneksi lapseksi. Heti tarinan alussa Ursula syntyy kuolleena, koska lääkäri ei pääse ajoissa paikalle. Mutta sitten tarina alkaa uudelleen: lääkäri ehtii kuin ehtiikin ajoissa auttamaan synnytyksessä, ja Ursula jää henkiin. Ursulan elämänpolku on sarja valintoja ja tapahtumia, jotka johtavat asiasta toiseen - joskus jopa kuolemaan tai kokonaisen maanosan historian uudelleenkirjoittamiseen.

Elämä elämältä on hieno mielikuvituksen juhlaretki. Kukapa ei joskus miettisi omia elämänvalintojaan ja pohtisi, entäs jos... Atkinsonin romaani esittää lukuisia valintoja ja niistä seuraavia polkuja kutitellen kiehtovasti lukijan ajatuksia. Alkuun romaanin rakenne tuntui haastavalta, mutta loppujen lopuksi huomasin pitäväni siitä paljon. Koin, että rakenne jättää paljon lukijan varaan, enkä pidä edes loppuratkaisua lopullisena vaan näen sen unenomaisena mahdollisuutena, joka tarjoaa lukijan mielikuvitukselle useita reittejä.

Atkinsonin tyyli miellyttää minua tietynlaisessa kepeydessään ja nokkeluudessaan, ja se innostaa jatkossakin tarttumaan kirjailijan teoksiin.

Kirjankansibingossa Elämä elämältä
menee kohtaan Kasvi.

Kuten jo aiemmin mainitsin, Elämä elämältä voitti vuoden 2014 parhaan käännöskirjan palkinnon, Globalian. Voittajan julistus ja muutamia linkkejä löytyy Kirsin Book Clubin sivulta. Lisäksi romaanista ovat kirjoittaneet esimerkiksi Tuija, Kirjavinkkien Tuija, Maria, Laura, Sara, Annami ja Raija.

Kommentit

  1. Minäkään en ole vielä lukenut tätä. Ehkä kannattaisi. Sinäkin saat kirjan kuulostamaan mielenkiintoiselta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varsin paljon tästä on pidetty, minkä Blogistanian Globaliakin tietysti osoittaa. Kannattaa siis kokeilla. :)

      Poista
  2. En ole lukenut yhtään Atkinsonin kirjaa, mutta tämä on kyllä houkutellut jo hyvän aikaa... Ehkäpä joskus ennätän tämänkin äärelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti ennätät. Kuulen mielelläni sitten sinun ajatuksiasi kirjasta.

      Poista
  3. Ihan huippua, että lopulta kuitenkin luit tämän! <3 Minulle tämä romaani jäi mieleen lukuvuoteni 2014 parhaana käännöskirjana. Aivan huikea teos, ja ihan niin kuin sanot: todellista mielikuvituksen juhlaa. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen iloinen, että tulin kirjaan tarttuneeksi, vaikka epäilyksiä tosiaan alkuun oli. :)

      Poista
  4. Mulla on ollut tämä kirja pari kertaa lainattunakin, mutta silti jäänyt lukematta.. Nimenomaan tuo asetelma, josta itsekin mainitsit, että samaa tapahtumaa kerrotaan uudelleen ja uudelleen, mietityttää myös minua.. Noh, ehkä tarvii yrittää uudelleen kun tämä seuraavan kerran tulee kirjastossa vastaan..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jospa kirja houkuttelisi avaamaan kantensa seuraavalla kerralla!

      Poista
  5. Minulla on hyvin ristiriitainen suhde Atkinsonin teoksiin, jotkut niistä ovat viehättäneet kovastikin, toiset ovat suorastaan puuduttaneet minut.

    Elämä elämältä on minulla vielä lukematta, mutta toivon törmääväni siihen joskus. Niin innokkaasti ja ihaillen teoksesta on puhuttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en ole Atkinsonin muita teoksia lukenut, joten en osaa tätä niihin verrata. Suosittelen kuitenkin antamaan romaanille mahdollisuuden.

      Poista
  6. Minulla on edelleenkin tämä lukematta! Piti jo jouluna lukea mutta ei lähikirjakaupassa ollutkaan tätä. Josko nyt tämän vuoden aikana saisi luettua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jospa tämä vuosi olisi Atkinsonin romaanin suhteen suotuisa. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…