Normaaleja ihmisiä tv-sarjana

Normaaleja ihmisiä -tv-sarja on BBC:n ja Hulun -tuotanto. Kuvan lähde: Yle Kuvapalvelu.

Ihastuin kovin Sally Rooneyn romaaniin Normaaleja ihmisiä, joka kertoo Mariannen ja Connellin ailahtelevaisesta suhteesta lukioajoilta yliopisto-opintoihin. Pidin romaanin psykologisesta silmästä ja siitä, miten koskettavasti nuorten ihmisten haasteita onnistutaan tarinassa kuvaamaan.

Ihastuin lisää, kun kuulin, että romaanin tv-sovitus oli tulossa Ylelle. Sarja, jonka ovat tuottaneet BBC ja Hulu, on kokonaisuudessaan nähtävissä Yle Areenassa vuoden 2021 syksyyn saakka. Aikaa katselemiseen siis on vielä hyvin.

Kaunokirjallisuuden filmatisoinnin kohdalla ikuisuusongelma on se, että toteutus ei yleensä vastaa odotuksia. Kirjaa lukiessa ehtii muodostaa aika vakaat mielikuvat henkilöistä ja miljööstä, ja jos filmatisoinnin näkemykset ovat kovin erilaiset, ollaan ongelmissa. Tässä kohtaa en onneksi koe, että romaanille olisi tehty suurta vääryyttä. Sarja seuraa varsin uskollisesti romaanin tarinaa eikä sorru kosiskelemaan yleisöä helpoilla ratkaisuilla.

Mariannen roolissa on Daisy Edgar-Jones. Lähde: Yle Kuvapalvelu.

Myönnän kuitenkin , että alkuun kakistelen Connellia. Hän ei ole juuri odotusteni kaltainen. Mutta sitten taivun, otan tv-sarjan Connellin omakseni samoin kuin aiemmin romaanin Connellin. Paul Mescal tekee Connellina hienoa työtä, kuvastaa upealla tavalla tunteiden myllerrystä ja sanomisen vaikeutta. 

Connellin roolissa on Paul Mescal. Kuvan lähde: Yle Kuvapalvelu.

Ja myös Mariannea näyttelevä Daisy Edgar-Jones tekee hienoa työtä. Hän kuvastaa kokonaisuudessaan nuoren ihmisen herkkyyttä ja haavoittuvuutta tavalla, jota ei voi muuta kuin ihailla. Pääpari on kertakaikkisen vastustamaton. Ylipäätään henkilögalleria on kiinnostava, aivan kuin kirjassakin.

Normaaleja ihmisiä -sarjan pääpari: Marianne ja Connell. Kuvan lähde: Yle Kuvapalvelu.

Normaaleja ihmisiä -sarja on erittäin onnistunut. Se vetoaa tunteisiin ja tuntuu todelta. Ihastelen sitä herkkyyttä, joka sarjasta välittyy. Hämmästelen sitä, miten osuvasti romaanin vivahteita on visualisoitu – vaikka toki jotakin on jouduttu jättämään pois. Esimerkiksi Mariannen ja hänen veljensä suhteesta on jätetty fyysisiä elementtejä pois, mutta silti tv-sarja onnistuu hyvin välittämään Mariannen rikkaan kodin painostavan tunnelman.

Erityisesti ihastelen televisiosarjan äärellä sitä, että tapahtumille ja tuntemiselle annetaan aikaa: ei kiirehditä kuvasta toiseen vaan pysähdytään tärkeisiin hetkiin, annetaan kuvien kertoa. Sarja on kaunis ja mieleenpainuva, todellista laatudraamaa. Suosittelen lämpimästi!

Televisiosovituksen ovat katsoneet myös Heidi ja Tuija.