Siirry pääsisältöön

Terhi Kokkonen: Rajamaa

He halaavat ja miehen ruumis on lämmin paidan alla. Se voisi yhtä hyvin olla kylmä, Karo ajattelee. Karo olisi kävellyt ulos huoneesta eikä kukaan olisi ollut odottamassa. Olisi pitänyt kertoa Riston äidille: olimme onnettomuudessa, poikasi on kuollut. Soittaa seuraavaksi siskolle. Ehkä Karo olisi lähentynyt tämän kanssa, ehkä he olisivat tukeneet toisiaan. Hautajaisissa joku Riston lapsuudenystävä olisi romahtanut kaikkien järkytykseksi ja he olisivat yhdessä hoitaneet tilanteen ja korjanneet likaiset astiat pois.

Terhi Kokkonen: Rajamaa
Otava 2020
äänikirjan lukija Terhi Kokkonen
kesto 4 h 24 min

Terhi Kokkosen esikoisromaani Rajamaa sijoittuu erikoiselle seudulle. Paluumatkalla Lapin-lomalta Karo ja Risto joutuvat onnettomuuteen ja päätyvät pysähtyneeseen paikkaan pysähtyneeseen tilaan odottamaan ja ihmettelemään. Mutta mitä? Kummallinen lomakylä on omituinen ja siellä tapahtuu omituisia asioita. Vai tapahtuuko Karon elämässä muutenkin omituisia asioita?

Lomakylässä olon aikana ja asioiden selviämistä odotellessa palataan menneeseen ja keritään vähä vähältä auki Karon ja Riston elämäntilannetta ja menneisyyttä. Selviää, että kaikki ei ole sitä, miltä menestyvä pariskunta ulospäin näyttää. Selviää, että suhteessa on varjoja, jotka saavat Karon epäilemään mielenterveyttään. 

Lukijana mieleen jää kylmyys. Sitä on lumisessa maisemassa mutta myös henkilöissä – kiinnostavalla, mielikuvitusta kutkuttavalla tavalla. Mieleen jää myös hyvin kirjoitettu teksti; vakuuttava varmuus ilmaisussa; rohkeus jättää yksityiskohtia lukijan tulkittavaksi. Jotain hitusen syvempää kuitenkin jäin kaipaamaan: tuntuu, että paikoin tyydytään vain hipaisemaan jotain kiinnostavaa, josta haluaisin tietää enemmän. 

Kyllä tämä onnistunut esikoinen silti on. Kutkuttava ja ajatuksia herättävä ilman muuta.

Terhi Kokkosen esikoisesta kirjoittavat myös ainakin Tuija Takala, Mai Laakso ja Helmi Kekkonen.

Kommentit

  1. Henkilöt olivat suorastaan epämiellyttäviä, mutta olihan siellä taustallakin kaikenlaista sattunut. Tykkäsin Kokkosen kiukkuisesta tyylistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanasti määritelty: Kokkosen kiukkuinen tyyli. :) Henkilöt eivät tosiaan ole maailman miellyttävimpiä. Hyvä niin.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on