Siirry pääsisältöön

Karoliina Niskanen: Tilhi

Tilhi tuli osaksi perheemme elämää, kun se oli vasta heiveröinen ja hauras, vähän omituinen seitsenvuotias linnunpoikanen, jolla oli oranssi irokeesi ja luiset siivet. Sen liekehtivät silmät huusivat: täältä jumalauta tullaan! Vaikka Tilhin sisällä rämisi lujaa, oli se meillä asuessaan kuitenkin näkymätön ja hiljainen poika, kuin mykkä aave. Tilhi ei aluksi puhunut mitään, ainakaan muille kuin minulle. Niin minä sen muistan.

Karoliina Niskanen: Tilhi
Bazar 2020
304 sivua
äänikirjan lukija Karoliina Niskanen
kesto 8 h 7 min

Suomisen perheessä on kaikki hyvin. Inkeri ja Iiro ovat standardin mukaisen kaksilapsisen perheen lapset, äiti ja isä ovat kiireisiä mutta tyytyväisiä töissään. Suomisen perheellä menee niin hyvin, että he voivat avata ovensa uudelle perheenjäsenelle, Tilhille, joka tarvitsee kodin, on heiveröinen ja vähän erikoinen, hauraan pinnan alla täynnä tappuraa.

Kun perheen esikoinen Inkeri saa oman lapsen, hän ymmärtää, että hänen on pakko löytää kadonnut pikkuveli Tilhi. Ja hänen on pakko kirjoittaa: ehkä hän kirjoittamalla voi päästä kuningaskotkaksi halunneen pikkulintumaisen veljensä jäljille. Kirjoittaessaan Inkeri avaa tien menneisyyteen ja hyväosaisen perheen kauniin ulko-oven taakse.

Jos kirjoitan kaikki muistot eläviksi, ehkä hän lentää takaisin luokseni, ja saamme olla yhdessä jälleen. Jos minä kerron kaiken sinulle ja sinä kerrot kaiken minulle, löydämme hänet varmasti. Sinun on autettava minua.

Tilhi on perhetarina, johon kytkeytyy lastensuojelun näkökulma. Vahvana piirtyy esiin hyväosaisuus suhteessa syrjäytymiseen – ja kysymykseksi muotoutuu se, missä hyvä- ja huono-osaisuuden raja kulkee. Vaikka Suomisen perheesssä näyttää päällisin puolin kaikki hyvältä, on pinnan alla rosoja, jotka eivät siedä lähempää tarkastelua. Taitavasti Niskanen piirtää lukijan eteen nuo häilyvät rajat sortumatta osoittamaan sormella. Suomisen perhe voisi olla mikä tahansa perhe, joka pyrkii ilmeisesti hyvään mutta jonka keinot päästä päämäärään ovat kuitenkin rajalliset.

Perhe-elämän lisäksi Tilhi käsittelee elämän mittaisia unelmia. Romaani kysyy, mihin on mahdollista päästä ja miksi unelmat eivät toteudu, vaikka lähtökohdat niille olisivat otolliset. Jotain surumielistä tarinassa on, ja ajatuksia se eittämättä herättää.

Kerronta rakentuu vahvasti lintumetaforan varaan, ja se saattaa jakaa mielipiteitä. Jossain kohtaa se hämmensi minua mutta vei viimein mukanaan: tarinassa on kauneutta sopivassa määrin suhteessa elämän raadollisuuteen.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mauri Kunnas: Hui kauhistus!

"- Äiti, minkä tähden me oikein kummittelemme? kysyy Hemppa.
- Jaa-a, luulenpa, että ihmisten elämä olisi aika tylsää ilman jännittäviä kummitusjuttuja."
Meillä on ollut tapana, että yritämme hankkia omaan kirjahyllyyn kirjat, joiden pohjalta tehdyt teatteri- tai muut esitykset olemme lasten kanssa nähneet. Esimerkiksi Fedja-setä, kissa ja koira sekä Ronja, ryövärintytär on nähty teatterissa. Tämän nyt esittelyssä olevan Hui Kauhistuksen! näimme lastenoopperana Savonlinnan oopperajuhlilla vuonna 2006. Hankin kirjan omaksi jo tuolloin, mutta koska se katosi, ostin tilalle uudemman painoksen pari vuotta sitten.

Hui Kauhistus! koostuu pienistä tarinoista, joissa käsitellään pelkoja sympaattisella tavalla. Esimerkiksi ensimmäisessä tarinassa, joka on nimeltään Kummitusten yö, esillä ovat Pippendorfin kartanon kummitukset, jotka valmistautuvat yötä varten. Äiti komentaa perhettään pukemaan ylle puhtaat lakanat, ja kummitteleminen on kuin mitä tahansa tavallista työtä.
Vaari vingutt…

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min
Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen. Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää.
Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jäänyt kaksin tyttär…