Tilhi tuli osaksi perheemme elämää, kun se oli vasta heiveröinen ja hauras, vähän omituinen seitsenvuotias linnunpoikanen, jolla oli oranssi irokeesi ja luiset siivet. Sen liekehtivät silmät huusivat: täältä jumalauta tullaan! Vaikka Tilhin sisällä rämisi lujaa, oli se meillä asuessaan kuitenkin näkymätön ja hiljainen poika, kuin mykkä aave. Tilhi ei aluksi puhunut mitään, ainakaan muille kuin minulle. Niin minä sen muistan.
Suomisen perheessä on kaikki hyvin. Inkeri ja Iiro ovat standardin mukaisen kaksilapsisen perheen lapset, äiti ja isä ovat kiireisiä mutta tyytyväisiä töissään. Suomisen perheellä menee niin hyvin, että he voivat avata ovensa uudelle perheenjäsenelle, Tilhille, joka tarvitsee kodin, on heiveröinen ja vähän erikoinen, hauraan pinnan alla täynnä tappuraa.
Kun perheen esikoinen Inkeri saa oman lapsen, hän ymmärtää, että hänen on pakko löytää kadonnut pikkuveli Tilhi. Ja hänen on pakko kirjoittaa: ehkä hän kirjoittamalla voi päästä kuningaskotkaksi halunneen pikkulintumaisen veljensä jäljille. Kirjoittaessaan Inkeri avaa tien menneisyyteen ja hyväosaisen perheen kauniin ulko-oven taakse.
Jos kirjoitan kaikki muistot eläviksi, ehkä hän lentää takaisin luokseni, ja saamme olla yhdessä jälleen. Jos minä kerron kaiken sinulle ja sinä kerrot kaiken minulle, löydämme hänet varmasti. Sinun on autettava minua.
Tilhi on perhetarina, johon kytkeytyy lastensuojelun näkökulma. Vahvana piirtyy esiin hyväosaisuus suhteessa syrjäytymiseen – ja kysymykseksi muotoutuu se, missä hyvä- ja huono-osaisuuden raja kulkee. Vaikka Suomisen perheesssä näyttää päällisin puolin kaikki hyvältä, on pinnan alla rosoja, jotka eivät siedä lähempää tarkastelua. Taitavasti Niskanen piirtää lukijan eteen nuo häilyvät rajat sortumatta osoittamaan sormella. Suomisen perhe voisi olla mikä tahansa perhe, joka pyrkii ilmeisesti hyvään mutta jonka keinot päästä päämäärään ovat kuitenkin rajalliset.
Perhe-elämän lisäksi Tilhi käsittelee elämän mittaisia unelmia. Romaani kysyy, mihin on mahdollista päästä ja miksi unelmat eivät toteudu, vaikka lähtökohdat niille olisivat otolliset. Jotain surumielistä tarinassa on, ja ajatuksia se eittämättä herättää.
Kerronta rakentuu vahvasti lintumetaforan varaan, ja se saattaa jakaa mielipiteitä. Jossain kohtaa se hämmensi minua mutta vei viimein mukanaan: tarinassa on kauneutta sopivassa määrin suhteessa elämän raadollisuuteen.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.