Siirry pääsisältöön

Karoliina Niskanen: Tilhi

Tilhi tuli osaksi perheemme elämää, kun se oli vasta heiveröinen ja hauras, vähän omituinen seitsenvuotias linnunpoikanen, jolla oli oranssi irokeesi ja luiset siivet. Sen liekehtivät silmät huusivat: täältä jumalauta tullaan! Vaikka Tilhin sisällä rämisi lujaa, oli se meillä asuessaan kuitenkin näkymätön ja hiljainen poika, kuin mykkä aave. Tilhi ei aluksi puhunut mitään, ainakaan muille kuin minulle. Niin minä sen muistan.

Karoliina Niskanen: Tilhi
Bazar 2020
304 sivua
äänikirjan lukija Karoliina Niskanen
kesto 8 h 7 min

Suomisen perheessä on kaikki hyvin. Inkeri ja Iiro ovat standardin mukaisen kaksilapsisen perheen lapset, äiti ja isä ovat kiireisiä mutta tyytyväisiä töissään. Suomisen perheellä menee niin hyvin, että he voivat avata ovensa uudelle perheenjäsenelle, Tilhille, joka tarvitsee kodin, on heiveröinen ja vähän erikoinen, hauraan pinnan alla täynnä tappuraa.

Kun perheen esikoinen Inkeri saa oman lapsen, hän ymmärtää, että hänen on pakko löytää kadonnut pikkuveli Tilhi. Ja hänen on pakko kirjoittaa: ehkä hän kirjoittamalla voi päästä kuningaskotkaksi halunneen pikkulintumaisen veljensä jäljille. Kirjoittaessaan Inkeri avaa tien menneisyyteen ja hyväosaisen perheen kauniin ulko-oven taakse.

Jos kirjoitan kaikki muistot eläviksi, ehkä hän lentää takaisin luokseni, ja saamme olla yhdessä jälleen. Jos minä kerron kaiken sinulle ja sinä kerrot kaiken minulle, löydämme hänet varmasti. Sinun on autettava minua.

Tilhi on perhetarina, johon kytkeytyy lastensuojelun näkökulma. Vahvana piirtyy esiin hyväosaisuus suhteessa syrjäytymiseen – ja kysymykseksi muotoutuu se, missä hyvä- ja huono-osaisuuden raja kulkee. Vaikka Suomisen perheesssä näyttää päällisin puolin kaikki hyvältä, on pinnan alla rosoja, jotka eivät siedä lähempää tarkastelua. Taitavasti Niskanen piirtää lukijan eteen nuo häilyvät rajat sortumatta osoittamaan sormella. Suomisen perhe voisi olla mikä tahansa perhe, joka pyrkii ilmeisesti hyvään mutta jonka keinot päästä päämäärään ovat kuitenkin rajalliset.

Perhe-elämän lisäksi Tilhi käsittelee elämän mittaisia unelmia. Romaani kysyy, mihin on mahdollista päästä ja miksi unelmat eivät toteudu, vaikka lähtökohdat niille olisivat otolliset. Jotain surumielistä tarinassa on, ja ajatuksia se eittämättä herättää.

Kerronta rakentuu vahvasti lintumetaforan varaan, ja se saattaa jakaa mielipiteitä. Jossain kohtaa se hämmensi minua mutta vei viimein mukanaan: tarinassa on kauneutta sopivassa määrin suhteessa elämän raadollisuuteen.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok