Siirry pääsisältöön

Jhumpa Lahiri: Missä milloinkin

Yleensä lounastan trattoriassa muutaman askeleen päässä kotoa. Ruokapaikka on pieni, sinne pitää tulla keskipäivään mennessä, muuten siellä ei ole enää tilaa ja joutuu odottamaan yli kahteen. Syön yksin muiden yksinäisten tuntemattomien ihmisten kanssa, mutta näen siellä usein tuttuja kasvoja.

Jhumpa Lahiri: Missä milloinkin
Tammi 2020
alkuteos Dove mi trovo 2018
suomentanut Helinä Kangas
148 sivua

Missä milloinkin -pienoisromaanin myötä Jhumpa Lahiri nousee niiden harvojen kirjailijoiden joukkoon, jotka ovat pystyneet luomaan kaunokirjallisuutta muillakin kielillä kuin äidinkielellään. Intialaistaustainen ja Yhdysvalloissa elänyt Lahiri muutti vuonna 2013 perheineen Roomaan oppiakseen italian kielen paremmin. Tavoite on mitä ilmeisemmin toteutunut, sillä Missä milloinkin on julkaistu alun perin italiaksi nimellä Dove mi trovo.

Kielen vaihtamisesta huolimatta ilmaisu romaanissa ei ole kömpelöä tai yksinkertaista. Ilmaisu on erilaista kuin Lahirin aiemmissa teoksissa: jossain määrin ehkä pelkistetympää, ytimekkäämpää. Kerronta toimii hyvin.

Romaanin päähenkilö on yksinäinen nainen, jonka nimeä ei kerrota. Hän elää italialaisessa kaupungissa melko tavanomaista, arkista elämää. Kovin paljon eivät päivät eroa toisistaan, mikä toisaalta antaa tilaa muistoille ja tarkoille havainnoille. Nainen katselee ympärilleen ja huomaa kenties enemmän kuin moni kiireesti ohitse kulkeva. Romaani koostuukin ohimenevistä hetkistä, välähdyksistä.

Noiden ohimenevien hetkien kautta hahmottuu mielikuva naisesta, joka on yksin ja ulkopuolinen. Hän on saapunut italialaiskaupunkiin muualta eikä tunne oloaan aivan niin kotoisaksi kuin paljasjalkaiset kaupunkilaiset ehkä tuntevat. Auttaako siirtyminen muualle vaan onko naisen kohtalona olla kaikkialla jossain määrin irrallaan, erillinen?

En pysy paikoillani vaan olen alituisessa liikkeessä, odottamassa perillepääsyä, palaamista, pois lähtemistä. Jalkojen juuressa pieni matkalaukku pakattavana, purettavana, sylissä kassi, jossa vähän rahaa ja kirja. Onko olemassa paikkaa, jossa emme olisi vain ohikulkumatkalla?

Missä milloinkin on kiehtova pienoisromaani, joka on nopeasti luettavissa. Kiehtovan romaanista tekee se, että pienestä koostaan huolimatta tarina herättää ajatuksia ja ajaa tutkimaan rivien välejä. 

Lahirin romaanista puhutaan myös esimerkiksi Kirjavinkeissä ja Kirjaluotsissa.

Kommentit

  1. Uudenlaista ja tuoretta Lahiria!
    Pohdiskelevaa, ilmavaa ja tilaa antavaa, melankolistakin vaan ei luovuttamaan taipuvaa sekä ytimekästä ilmaisua, jota ei voi eikä halua kuin ihailla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Takkutukka – tiivistät taas mainiosti tämänkin kirjan ydintä. Tosiaankin uudenlaista ja tuoretta Lahiria, minä pidin.

      Poista
  2. Todella aneemista tekstiä. Kirja ei herättänyt mitään intohimoja.

    VastaaPoista
  3. Minulle tämä jäi melko etäiseksi, jotenkin olen ihan toisenlaiseen Lahiriin ihastunut aiemmissa teoksissa. Mutta hattua on nostettava, kun kirjailija pystyy uudistamaan itseään näin suuresti!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on