Vaikka olen vielä nuori, olen miettinyt kirjan kirjoittamista jo useasti elämäni aikana. Minut tunnetaan parhaiten maastohiihtäjänä, mutta julkisen kuvan takana on paljon muutakin, mistä en ole koskaan yleisölle puhunut. Erilaisia käänteitä on ehtinyt olla elämän varrella enemmän kuin itsekään välillä uskon. Nyt kun aika meinaa loppua kesken, toivon, että jotain jää minusta muistiinkin. (Kirjan esipuhe, Mona-Liisa Nousiainen)
Kyynelittä on vaikea lukea tai kuunnella Laura Arffmanin kirjoittamaa elämäkertaa Mona-Liisa. Mona-Liisa Nousiainen (o.s. Malvalehto) oli huipputason hiihtäjä, muusikko ja äiti, jonka elämä päättyi kohtuuttoman nuorena, vain 36-vuotiaana. Tieto tästä varjostaa elämäkerran lukemista, ja viimeistään siinä vaiheessa, kun kirjassa kerrotaan Mona-Liisan sairastumisesta ja kuolemasta, ovat tunteet pinnassa.
Mona-Liisa ei kuitenkaan ole missään nimessä vain sairauskertomus. Ennen kaikkea kirja on monilahjakkaan naisen elämäkerta, jossa tärkeässä osassa on kuitenkin hiihto, Mona-Liisa Nousiaisen urheilulaji. Hiihdon parissa nainen viettää vuosia, hätyyttelee maailman kärkeä ja saa maailman nopeimman naisen tittelin. Monella tapaa aika vain on väärä, tähdet epäsuotuisia ja epäonni kantapäillä, ja monet suuret tavoitteet jäävät saavuttamatta. Elämä kuitenkin on täyttä ja antoisaa, sillä hiihdon parista löytyy puoliso, ja perheen tyttären syntymän jälkeen tuore äiti tekee paluun hiihtoladuille.
Ja vaikka Mona-Liisa Nousiainen elää vaativaa huippu-urheilijan arkea, toteuttaa hän myös toista unelmaansa. Muusikon ura on ajatuksissa sitten, kun urheilu-ura päättyy.
Toista uraansa Nousiainen vain ei ehdi toteuttaa, kun tieto vakavasta sairaudesta kääntää elämän päälaelleen pian urheilu-uran päätyttyä. Hiihtäjästä, muusikosta, äidistä ja vaimosta tulee syöpäpotilas, jolle ei uskalleta ennustaa hyvää. Eikä hyville ennusteille ole katettakaan, sillä Mona-Liisa menehtyy sairauteen vain reilun vuoden kuluttua diagnoosin selviämisestä.
Mona-Liisa on kirja elämästä, joka päättyi liian aikaisin, ja naisesta, jonka päämäärätietoisuus vei kohti unelmia. Ystävä Laura Arffman on tuonut kansien väliin tarinan, joka on elämänmakuinen ja koskettava.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.