Siirry pääsisältöön

Jenna Kostet: Linnunluisia

Eräänä päivänä saaren päällä leijailee paksu sumu. Pilvi on nielaissut koko maailman. Majakka on päällä koko päivän, ja sen valo haparoi pitkin maisemaa, joka on pehmeä kuin pumpuli. Isä murjottaa, koska huonon sään takia hotellissa yöpyvien lintututkijoiden kanssa sovittu veneretki peruuntuu. Minä olen kiitollinen sumusta, koska se antaa kulkea suojassa katseilta. Saan olla piilossa niin, että voin olla kuka tahansa ja mikä tahansa, eikä minun tarvitse pelätä.

Jenna Kostet: Linnunluisia
Aula & Co 2020
357 sivua

Linnunluisia-romaanin miljöönä on saari. Se sijaitsee Turun ulkosaaristossa, on eristyksissä, säiden armoilla ja aivan omanlaisensa. Omanlaisiaan ovat myös saaren ja romaanin ihmiset, ja omanlaisensa on romaanin tunnelma. Jännitteitä on ilmassa, henkilöiden välillä, kaikessa, ja jännitettä Jenna Kostet taitavasti romaaniinsa rakentaa.

Tarinan keskiössä on perhe, joka on stereotyyppisen perheen kuva: isä, äiti ja kaksi lasta. Lapset ovat jo aikuistuneet, ja toinen heistä, Mikael, on tarinan toinen kertoja. Kertojana toimii myös perheen isä Jouko. Jännitettä romaaniin luo kysymys siitä, mitä saaressa tapahtui vuosia sitten. Miksi saarella asunut nainen menehtyi? Mikael ei tiedä juuri mitään, Jouko tietää jotain. Mitä isä salaa pojaltaan? Entä mitä Mikaelin äiti ja sisar tietävät?

Jo romaanin alku paljastaa tilanteen, jonka ympärille tarina kietoutuu: Rebekka on vedessä, ja elävästä tulee ruumis. Tästä tilanteesta siirrytään nykyaikaan, josta palataan aika ajoin muistamaan mennyttä ja pohtimaan, minkälaista polkua päädyttiin nykyhetkeen, jossa eittämättä on jotain erikoista. Tietyllä tapaa kaikki on kuten aina: kesä tulee, saari odottaa. Kesästä muodostuu kuitenkin elämää mullistava ajanjakso erityisesti Mikaelille, joka tutustuu Matildaan, kuolleen naisen tyttäreen. 

Matildassa on jotain kummallista. Saarelaiset vieroksuvat häntä, eikä Mikaelin perhekään varsinaisesti ilahdu nuorten ystävyydestä. Vierestä tilannetta tarkkailee Jouko-isä, joka palaa mielessään muistamaan Matildan äitiä ja avaa vähä vähältä sitä, mitä aiemmin tapahtui, miksi perheessä kytee oudosti ja miksi Eija-vaimon on niin vaikea olla. Lukijana ei voi olla kysymättä, miksi Jouko ja Eija edelleen kannattelevat avioliittoaan, joka ei tunnu olevan kummankaan näkökulmasta järin onnellinen.

Linnut tuovat romaaniin voimakasta symboliikkaa, joka kiehtoo. Jouko on lintututkija, Matilda lukee lintuja tavallaan ja Eija ennemminkin inhoaa kuin ihailee. Miljöö on tietenkin senlaatuinen, että linnut ovat välttämätön osa sitä. Linnut ja saaristo muodostavatkin maiseman, joka tulee voimakkaan visuaalisesti mieleen romaanin sivuilta.

Jenna Kostetin kieli on viehättävää. Romaanin rakenne on kiehtova ja kiinnostusta ylläpitävä, jos kohta pieni tiivistäminen ei olisi tarinalle haitaksi ollut. Jännite aivan koko aikaa kantanut siinä määrin kuin odotin. Kaiken kaikkiaan Linnunluisia on persoonallinen ja mieleenjäävä tarina eräästä perheestä salaisuuksineen.

Linnunluisia sopii oivasti Kirjoja ulapalta -lukuhaasteeseen.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on