Niinä aikoina, kun maan ja auringon nuoret Ilman haltia, Tuulen haltia ja Veden haltia kohtasivat elämäntoverinsa, maailma alkoi muuttua melkoisesti. Kesken sulhastoiveidenssa Veden haltia kohtasi muinoin Kentänpään eukon Jäämereen saapuessaan. Mutta Guvron ei vihjannut Rávdnálle mitenkään, että oli taas nuuskimassa toisten välisiä asioita.
Valon airut on kertomusromaani, joka avaa saamelaiskulttuuria ja kansanperinnettä kiehtovalla tavalla. Romaanissa toimivat ihmisten rinnalla saamelaisjumalat ja -haltiat, ja kaikki tapahtuva on kiinteästi yhteydessä ympäröivään maailmaan ja luontoon.
Koska luonto ja yliluonnolliset voimat ovat niin suuri osa kokonaisuutta, on teos mystinen ja tunnelmallinen. Jotain viehättävää on siinä, kuinka kiinteä yhteys ihmisellä ja luonnolla on, kuinka ihminen on osa luontoa eikä jokin irrallinen osa. Selvää myös on, että ihminen ei voi hallita luontoa vaan voimasuhteet ovat pikemminkin toisinpäin. Niinpä ihmisen tulee kunnioittaa luontoa ja elää yhteistyössä sen kanssa.
Rakenteeltaan kertomusromaani on fragmentaarinen, eikä varsinaista juonta rakennu. Viehättävän alkuosan ja maailman syntytarinan jälkeen siirrytään jakamaan elämänohjeita ja opastusta. Romaaniin muodostuu kertomus siitä, miten saamelaisperhe elää lapsineen yhteydessä ympäröivään maailmaan ja haltioihin. Perheen kautta avautuu saamelaiseen arkeen liittyvää elämänmenoa, kun lapset oppivat vanhemmiltaan ja erilaisista tarinoista jatkuvasti uutta.
Valon airuen alku lupaa paljon mutta kokonaisuus ei aivan kanna loppuun saakka rakenteen rikkonaisuuden vuoksi. Kuitenkin tämä kertomusromaani on hieno saamelaisperinteen kuvaus ja siten tärkeä kulttuuriteko.
Kirjasta muualla: Paljon melua kirjoista ja Maailman kirjat.
Helmet 2020: 5. Saamelaisen kirjailijan kirjoittama kirja.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.