Kun oksa napsahtaa tytön takana, hän tuntee mahansa muljahtavan ja tietää tehneensä virheen.
Evie Wyld jäi vahvasti mieleeni Kaikki laulavat linnut -romaanin myötä: EU:n kirjallisuuspalkinnon voittanut romaani oli lukuelämys, joka onnistui yllättämään. Vaalin romaania mielessäni pitkään lukemisen jälkeen ja ylistin sitä aina, kun mahdollisuus tarjoutui. Niinpä oli itsestäänselvyys, että Wyld asettui kertaheitolla ihailemieni kirjailijoiden joukkoon.
Me olemme susia on rakenteeltaan edellistä suomennosta sirpaleisempi. Kun Kaikki laulavat linnut sijoittui kutakuinkin samaan aikaan, liikutaan Me olemme susia -romaanissa kolmella aikatasolla: 1700-luvulla Sarahia syytetään noituudesta, 1800-luvulla Ruth etsii paikkaansa kotirouvana ja nykyajassa Viviane toimii talonvahtina ja yrittää löytää itsensä. Ja näiden kolmen naisen tarinoiden välissä on aika ajoin suorastaan pelottavia välähdyksiä, joiden ylitse tekee mieli harppoa.
Kaikki laulavat linnut hurmasi painostavalla tunnelmallaan, synkällä kauneudellaan, ja vaikka Me olemme susia on erilainen, on tunnelman virittämisessä jotain yhtä kiehtovaa ja eittämättä taitavaa. Eri aikatasoilla liikkumisesta huolimatta romaani imaisee mukaansa ja pysyy koossa – vaikka tietenkin käy niin, että kaikki tarinalinjat eivät vedä puoleensa samalla tavalla. Tarina ei kaihda epäkohtia vaan tuo esille rumuuden vaikuttavalla tavalla, ilman tarpeetonta alleviivaamista.
Jotain murheellista tässä romaanissa on. Se näyttää, miten ajat muuttuvat mutta tietyt ongelmat pohjimmiltaan pysyvät. Vaikka 1700-luvulta tähän päivään naisen asema on parantunut monin tavoin, riittää korjattavaa edelleen.
Me olemme susia on niin vaikuttava ja hieno, että Evie Wyld vankistaa asemaansa kirjailijalistallani edelleen. Miten taitavaa, miten upeaa kaunokirjallisuutta Wyld lukijoilleen tarjoaakaan.
Muualla: Mitä luimme kerran, Kirjaluotsi ja Kirjavinkit. Viimeksi mainitun blogin Mikko nostaa esille tärkeän havainnon:
Miesten pitäisi ehdottomasti lukea tämä kirja, niin hyvin tämä tuo näkyviin myrkyllisiä valtarakenteita ja niitä moninaisia tapoja, miten miehet naisia valtaansa alistavat ja koulivat poikia toistamaan samoja rakenteita. Pahoin vain pelkään, että ne miehet, jotka tämän lukevat, eivät ole niitä, joiden kirja eniten tarvitsisi lukea.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.