Siirry pääsisältöön

Koko Hubara: Ruskeat Tytöt

Ruskea tarkoittaa minulle samaa kuin rodullistettu, ei siis välttämättä mitään tiettyä ihonsävyä tai etnisyyttä. Kun käytän sanaa Ruskeat Suomen kontekstissa, tarkoitan myös esimerkiksi Mustia ihmisiä, venäläisiä, virolaisia, itäeurooppalaisia, romaneja ja saamelaisia – kaikkia sellaisia ryhmiä, joille ei ymmärtääkseni suoda tilaa olla valkoisia tai suomalaisia tai normi. Minä en ole kuitenkaan kukaan määräämään sitä, miten sinä identifioit itsesi tai millä sanalla sinä haluat itseäsi kutsuttavan.
Koko Hubara: Ruskeat Tytöt
Like 2017
260 sivua
Äänikirjan lukija Susani Mahadura
Kesto 6 t 43 min
Koko Hubaran Ruskeat Tytöt esseekokoelma pysyi minusta loitolla pitkään, koska ajattelin, etten ole kirjan kohderyhmää. Toisaalta kirja jäi mieleni lukulistalle muistuttelemaan itsestään.

Hyvä, että jäi. Kirjan myötä minulle valaistui aivan uudella tavalla se, millaista on elää maailmassa, joka on ensisijaisesti valkoisten vallassa. Millaista on, kun ihmisestä nähdään ensimmäisenä ihonväri ja hänet määritellään yhä uudelleen suhteessa normiin eli valkoisuuteen? Millaista on tulla eksotisoiduksi, kun haluaisi tulla nähdyksi tavallisena ihmisenä, jolla on muiden tavoin oikeus tulla kohdelluksi tasavertaisena työnhakijana, asiakkaana, ihmisenä?

Olen valkoisen, etuoikeutetun valtaväestön edustaja ja elän vielä kaiken lisäksi maassa, jossa naisen asema on paljon parempi kuin monessa muussa maassa. Olen saanut kouluttautua ja saan tehdä töitä. Tiedän olevani asemassa, johon monella ei ole pääsyä.

Tästä asemasta Ruskeat Tytöt -kirjan lukeminen on paikoin hyvinkin epämukavaa. Samalla se on kuitenkin erittäin tärkeää. On tärkeää kuulla, millaista elämä valtaväestön varjossa voi olla myös Suomessa, jota tasa-arvon mallimaaksikin kutsutaan. Yksityisistä kokemuksista kasvaa yleisiä mutta väistämättä vastakkainasettelusta seuraa myös stereotypiaa. Tärkeää on nähdä sen taakse ja havaita, millaisia kokemuksia nykymaailmaan voi mahtua.

Ruskeat Tytöt on täynnä painavaa asiaa. Samalla se on hyvin kirjoitettu teos, älykäs ja ajateltu kokonaisuus.

Luettua elämää -blogista löytyy useita linkkejä muihin blogipostauksiin. Ajatuksia löytyy myös Kahvikissan kirjahyllystä.

Helmet 2019: 10. Rodullistetun kirjailijan kirjoittama kirja. Siitä huolimatta, että Hubara kirjoittaa:
Vihaan sanaa rodullistettu. Kuulin sen ensimmäisen kerran joitakin vuosia sitten, ja ajattelin, että siinäpä vasta karsea ja kalsea, väkivaltainen sana, kuin se rautainen pulpetinjalka, jonka yksi poika löi ikeniäni vasten ala-asteella, koska olen l*ski m-kuono.
Hubara kuitenkin toteaa myös:
– – on myönnettävä, että se (rodullistaminen) on hyödyllinen termi.
Rodullistamisella tarkoitetaan sitä, että vaikka jo moneen kertaan on tieteellisesti todistettu, ettei biologisia rotuja ole olemassa ja kaikki ihmiset ovat ihonväristään huolimatta aivan samanlaisia, on silti monenlaisia sosiaalisia rakennelmia ja prosesseja, joissa meidännäköisemme ihmiset tukevat yhä edelleen kohdelluksi/ulossuljetuksi ja nähdyksi/häivytetyksi historiallisten, kolonialististen, imperialististen, kapitalististen rotumääritelmien mukaisesti tietyin, väkivaltaisin tavoin. Kukaan ei halua olla rodullistettu, mutta me olemme.

Kommentit

  1. Tärkeä kirja jokaiselle. Avaa silmiä Koko Hubaran kokemuksille.

    VastaaPoista
  2. Kiitos kirjan esittelystä. Olen pyöritellyt tätä kirjaa kirjastossa, mutta jostakin syystä se on aina jäänyt sinne kirjaston hyllylle. Eli taidanpa ottaa sen ensi kerralla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin tämä jäi moneen kertaan muiden kirjojen jalkoihin. Nyt kuuntelin, ja ajatuksia Hubara kyllä herätti.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok