Siirry pääsisältöön

Koko Hubara: Ruskeat Tytöt

Ruskea tarkoittaa minulle samaa kuin rodullistettu, ei siis välttämättä mitään tiettyä ihonsävyä tai etnisyyttä. Kun käytän sanaa Ruskeat Suomen kontekstissa, tarkoitan myös esimerkiksi Mustia ihmisiä, venäläisiä, virolaisia, itäeurooppalaisia, romaneja ja saamelaisia – kaikkia sellaisia ryhmiä, joille ei ymmärtääkseni suoda tilaa olla valkoisia tai suomalaisia tai normi. Minä en ole kuitenkaan kukaan määräämään sitä, miten sinä identifioit itsesi tai millä sanalla sinä haluat itseäsi kutsuttavan.
Koko Hubara: Ruskeat Tytöt
Like 2017
260 sivua
Äänikirjan lukija Susani Mahadura
Kesto 6 t 43 min
Koko Hubaran Ruskeat Tytöt esseekokoelma pysyi minusta loitolla pitkään, koska ajattelin, etten ole kirjan kohderyhmää. Toisaalta kirja jäi mieleni lukulistalle muistuttelemaan itsestään.

Hyvä, että jäi. Kirjan myötä minulle valaistui aivan uudella tavalla se, millaista on elää maailmassa, joka on ensisijaisesti valkoisten vallassa. Millaista on, kun ihmisestä nähdään ensimmäisenä ihonväri ja hänet määritellään yhä uudelleen suhteessa normiin eli valkoisuuteen? Millaista on tulla eksotisoiduksi, kun haluaisi tulla nähdyksi tavallisena ihmisenä, jolla on muiden tavoin oikeus tulla kohdelluksi tasavertaisena työnhakijana, asiakkaana, ihmisenä?

Olen valkoisen, etuoikeutetun valtaväestön edustaja ja elän vielä kaiken lisäksi maassa, jossa naisen asema on paljon parempi kuin monessa muussa maassa. Olen saanut kouluttautua ja saan tehdä töitä. Tiedän olevani asemassa, johon monella ei ole pääsyä.

Tästä asemasta Ruskeat Tytöt -kirjan lukeminen on paikoin hyvinkin epämukavaa. Samalla se on kuitenkin erittäin tärkeää. On tärkeää kuulla, millaista elämä valtaväestön varjossa voi olla myös Suomessa, jota tasa-arvon mallimaaksikin kutsutaan. Yksityisistä kokemuksista kasvaa yleisiä mutta väistämättä vastakkainasettelusta seuraa myös stereotypiaa. Tärkeää on nähdä sen taakse ja havaita, millaisia kokemuksia nykymaailmaan voi mahtua.

Ruskeat Tytöt on täynnä painavaa asiaa. Samalla se on hyvin kirjoitettu teos, älykäs ja ajateltu kokonaisuus.

Luettua elämää -blogista löytyy useita linkkejä muihin blogipostauksiin. Ajatuksia löytyy myös Kahvikissan kirjahyllystä.

Helmet 2019: 10. Rodullistetun kirjailijan kirjoittama kirja. Siitä huolimatta, että Hubara kirjoittaa:
Vihaan sanaa rodullistettu. Kuulin sen ensimmäisen kerran joitakin vuosia sitten, ja ajattelin, että siinäpä vasta karsea ja kalsea, väkivaltainen sana, kuin se rautainen pulpetinjalka, jonka yksi poika löi ikeniäni vasten ala-asteella, koska olen l*ski m-kuono.
Hubara kuitenkin toteaa myös:
– – on myönnettävä, että se (rodullistaminen) on hyödyllinen termi.
Rodullistamisella tarkoitetaan sitä, että vaikka jo moneen kertaan on tieteellisesti todistettu, ettei biologisia rotuja ole olemassa ja kaikki ihmiset ovat ihonväristään huolimatta aivan samanlaisia, on silti monenlaisia sosiaalisia rakennelmia ja prosesseja, joissa meidännäköisemme ihmiset tukevat yhä edelleen kohdelluksi/ulossuljetuksi ja nähdyksi/häivytetyksi historiallisten, kolonialististen, imperialististen, kapitalististen rotumääritelmien mukaisesti tietyin, väkivaltaisin tavoin. Kukaan ei halua olla rodullistettu, mutta me olemme.

Kommentit

  1. Tärkeä kirja jokaiselle. Avaa silmiä Koko Hubaran kokemuksille.

    VastaaPoista
  2. Kiitos kirjan esittelystä. Olen pyöritellyt tätä kirjaa kirjastossa, mutta jostakin syystä se on aina jäänyt sinne kirjaston hyllylle. Eli taidanpa ottaa sen ensi kerralla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin tämä jäi moneen kertaan muiden kirjojen jalkoihin. Nyt kuuntelin, ja ajatuksia Hubara kyllä herätti.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine.
Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?"


Kristin Hannahin romaani Satakieli tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti.

Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaakseen vallitsevaa yhteiskunnallista tilaa.

Tarina sijoittuu kahdelle aikatasolle. Liikkeelle lähdetään vuodesta 1995, kun Vi…

Alex Michaelides: Hiljainen potilas

"Alician asianajaja oli niin ikään paikalla, mutta Alicia pysyi vaiti koko tapaamisen ajan. Silloin tällöin hänen kalvakat huulensa värähtelivät, mutta ääntä ei kuulunut. Hän ei vastannut ainoaankaan kuulustelijan esittämään kysymykseen eikä sanonut mitään edes siinä vaiheessa, kun tämä syytti häntä Gabrielin murhasta ja määräsi hänet pidätettäväksi. Alicia ei suostunut sen enempää kiistämään kuin myöntämäänkään syyllisyyttään.
Hän ei puhunut enää koskaan."

Hiljainen potilas kertoo nimensä mukaisesti hiljaisesta potilaasta. Hän ei ole pelkästään hiljainen vaan lähes täysin eristäytynyt muista ja oikeastaan kaiken vuorovaikutuksen ulottumattomissa.

Hiljainen potilas on Alicia Berenson. Hän on taiteilija ja murhaaja, joka ampui raa'asti aviomiehensä ja vaikeni sen jälkeen. Yleisen mielipiteen tuomitsema nainen näyttäytyy tarinassa monenlaisessa valossa: jonkun mielestä hän on väkivaltainen ja arvaamaton, jonkun mielestä herkkä ja kykenemätön tappamaan ketään. Mikä on totuus?