Siirry pääsisältöön

Jennifer Niven: Yksi täydellinen päivä

Entä jos elämä voisi olla tällaista? Pelkkiä onnellisia palasia, ei yhtään kamalia eikä edes lievästi epämiellyttäviä. Entä jos voisimme leikata pahat palat jutut pois ja pitää vain hyvät? Niin minä tahtoisin tehdä Violetin kanssa – antaa hänelle vain hyvän ja pitää pahan poissa, niin että meillä olisi aina ympärillämme pelkkää hyvää.
Jennifer Niven: Yksi täydellinen päivä
Karisto 2017
Alkuteos All the Bright Places 2015
Suomentanut Leena Ojalatva
405 sivua

Jennifer Nivenin romaanin Yksi täydellinen päivä päähenkilöt ovat nuoret Violet ja Finch, joiden kautta tapahtumia nähdään ja koetaan. Romaani on suunnattu nuorille aikuisille mutta ajattelemisen aihetta se antaa kyllä monen ikäisille.

VIolet ja Finch tapaavat toisensa koulun kellotornin ulokkeella, missä molemmat ajattelevat kuolemaa. Kuolema on nuorten ihmisten elämässä epätavallisen vahvasti läsnä: Violet on menettänyt hiljattain sisarensa onnettomuudessa, ja Theodore Finch puolestaan kysyy itseltään aamulla: Onko tänään hyvä päivä kuolla?

Rikkinäiset opiskelijat päätyvät yhdessä tekemään maantiedon projektia. Sen myötä Finch saa autettua Violetia tarttumaan elämään uudelleen pitkän hiljaiselon jälkeen. Samalla nuorukainen salaa taitavasti monia oman elämänsä kipukohtia niin Violetilta kuin kaikilta muiltakin. Sanoilla voi piilottaa paljon, varsinkin heittäytymällä ironiseksi. Sanat ovatkin tärkeitä erityisesti Finchille, mutta myös Violetille.

Yksi täydellinen päivä on hyvin kirjoitettu ja vetävä romaani, jonka jännite syntyy kysymyksestä, mitä Violetille ja Finchille tapahtuu. Molemmilla on henkisesti vaikeaa, mutta siinä, miten lähiympäristö nuoriin suhtautuu, on eroja. Violetin vanhemmat ovat tiiviisti läsnä tyttärensä elämässä, kun taas Finchin on helppoa esittää kotonaankin, että kaikki on hyvin. Kotona on totuttu siihen, että poika on erikoinen, eikä edes siihen, että hän katoaa päiviksi, suhtauduta vakavasti.

Mielenterveyden ongelmia romaanissa kuvataan koskettavasti ja uskottavasti. Erityisesti Finchin kautta muotoutuu kuva nuoresta, joka tunnistaa ongelmiaan mutta on hyvin taitava piilottelemaan niitä. Kirjaa lukiessa tulee väistämättä pohtineeksi, mitä seuraisi, jos ihmiset kohtaisivat toisensa todemmin ja aidommin.

Romaani käsittelee tärkeitä teemoja, kuten mielenterveyttä ja kuolemaa. Jossain määrin ongelmallisena pidän sitä, että tarina ajautuu tietyssä mielessä luomaan romanttista kuvaa vakavasta aiheesta, enkä siksi varauksetta romaania suosittelisi ihan jokaiselle nuorelle. Toisaalta romaanista löytyy myös faktatietoa siitä, mihin voi ottaa yhteyttä, jos maailma muuttuu liian mustaksi.

Helmet 2019 -lukuhaasteesta kuittaan tämän romaanin myötä viimeisen puuttuvan kohdan, eli 9. Alle 18-vuotiaan suosittelema kirja. Veljeni tytär suositteli Nivenin teosta minulle. Koko haastelistani löytyy täältä.

Tästä romaanista ovat kirjoittaneet myös Heidi, Suketus, Evaria, Venla ja Hanna.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine . Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?" Kristin Hannah: Satakieli WSOY 2019 Alkuteos The Nightingale  2015 Suomentanut Kaisa Kattelus 450 sivua Kristin Hannahin romaani Satakieli  tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti. Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaaksee...

Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen

Hänen astuessaan lennonvalvontakeskukseen jokin siellä tuntui silti vetävän häntä puoleensa luita ja ytimiä myöten. Samalta oli tuntunut, kun hän oli katsonut kaukoputkellaan ja nähnyt Jupiterin vyöt ensimmäistä kertaa. Ja kun hän oli taivutellut vanhempansa viemään hänet Kuolemanlaaksoon kolmatta opiskeluvuotta edeltävänä kesänä ja nähnyt kahden ja puolen miljoonan valovuoden päässä siintävän Andromedan galaksin. Yhtä kirkasta taivasta hän ei ollut sen koommin nähnyt. Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen Gummerus 2025 alkuteos Atmosphere kansi Faceoff Studio, Tim Green suomentanut Jade Haapasalo 412 sivua Muistiini on jäänyt lapsuudestani vahva jälki Challenger-avaruussukkulan tuhosta pian sen taivaalle laukaiseminen jälkeen. Vuosi oli 1986, ja kuten tiedetään, sinä vuonna tapahtui paljon muutakin järisyttävää. Mutta jokin avaruusraketin kohtalossa mietitytti minua pitkään, ja sittemmin olen tullut siihen tulokseen, että avaruus kiehtoo minua kyllä mutta se myös pelottaa äärettömyydess...

Camilla Nissinen: Rihmasto

Muistoni ovat sumuisia. Ne sekoittuvat, muuttavat muotoaan ja sotkeutuvat keskenään. Välillä ne ovat minua lähellä. Ne sykkivät suonissa ja valahtavat äkkiarvaamatta käsiin. Joskus en saa niistä mitään otetta, en tunnista niistä itseäni enkä äitiä, ja aina toisinaan uskon, ettei mikään siitä koskaan tapahtunut, että minä olen vain keksinyt kaiken, täyttänyt tarinan puuttuvat palaset unikuvilla. Camilla Nissinen: Rihmasto Tammi 2025 kansi Tuomo Parikka 344 sivua Almalla on pieni vauva. Puoliso Johannes on läsnä ja kaiken pitäisi olla periaatteessa hyvin. Mutta uusi rooli, johon ei saa koulutusta , ei tunnukaan heti omalta vaan äitiys on vaikeaa. Turvaverkkoja pienellä perheellä ei juuri ole: Alman äiti on poissa kuvioista ja Ilmari-ukki kärsii pitkälle edenneestä muistisairaudesta. Samaan aikaan äitiys saa Alman pohtimaan menneisyyttään ja vaikeaa lapsuuttaan, johon jonkinlaista vakautta toi Ilmari. Vuosikymmeniä aiemmin Ilmari on jättänyt taakseen sotatantereet ja väkivaltaisen isän. H...