Siirry pääsisältöön

Sofi Oksanen: Koirapuisto

Minun olisi myös pitänyt jakaa kanssasi uutinen pojastamme Oležkosta ja minun olisi pitänyt tehdä se viipymättä, kun tajusin odottavani lastamme. Minä aioin tehdä niin. Ajattelin, että uskoisit lapsesi äitiä ennemmin kuin muita, mikäli kaikki menisi pieleen. Ja ellet uskoisi, auttaisit kuitenkin, jo poikasi vuoksi.
Sofi Oksanen: Koirapuisto
Like 2019
405 sivua
Koirapuiston päähenkilön ja minäkertojan Olenkan juuret ovat Virossa ja Ukrainassa, Neuvostoliiton varjon alla ja maailmoissa, joissa läsnä on jatkuvasti jotain hämmentävää, pelottavaakin. Tarinan nykyhetkessä eletään vuotta 2016 Helsingissä, mihin nainen on päätynyt karkumatkallaan. Sielläkään varjot eivät jätä rauhaan vaan pelko on olemassa, niin kuin on olemassa myös varmuus siitä, että jonain päivänä pakomatka päättyy.

Tarina lähtee heti ensi sanoista viemään tavalla, jota on mahdotonta vastustaa. Helsinkiläiseen koirapuistoon asettuneen Olenkan lähelle asettuu tuntematon nainen, jonka liikkeissä oli ihmisenkipeyttä ennakoivaa hitautta ja joka pysyy odotuksista huolimatta vaiti. Koirapuistosta tarina laajenee kohti Viroa ja Ukrainaa, kohti menneisyyden ankeutta ja loistoa, menetyksiä ja menestyksen hetkiä.

Mitä Olenkalle on tapahtunut? Miksi loisto on vaihtunut yksinäisyyteen ja ankeaan lähiöasuntoon? Kuka on sinä, jota nainen puhuttelee? Mitä tapahtui lapselle, jota hän odotti? Millaisia ovat menneisyydestä nykyhetkeen ulottuvat teot, joiden muisto ei jätä rauhaan?

Yksityiskohdat selviävät vähitellen. Niin taiten, että tarina pitää tiukasti pihdeissään viedessään lukijan naisen pään sisälle ja muistoihin. Ne kuvaavat Viron ja Ukrainan lähihistoriaa tarkkuudella, jossa on jotain hätkähdyttävää ja samalla hyvin avartavaa. Menneisyyden Viro ja Unkari siintää silmissä kuvina, joita synnyttää ansiokas kuvailu.

Olenkan lähtökohdat ovat tukalat. Jo varhain hän ymmärtää, että eteenpäin pääsee vain, jos on itse valmis ponnistelemaan tavoitteidensa eteen. Mallin ura Pariisissa latistuu kastanjasosemainokseen ja nuori nainen palaa maitojunalla kotiin, missä läsnä on rahattomuutta, kurjuutta ja epämääräisiä ansaintakeinoja. Taustaa vasten on ymmärrettävää naisen ajautuminen eettisesti arveluttavaan toimintaan, Ukrainassa hyvinkin kannattavaan munasolubisnekseen, joka tarjoaa monelle nuorelle naiselle väylän kivuta ryysyistä rikkauksiin. Samalla riskit ovat suuret ja keinot kovat. Moni on valmis melkein mihin tahansa saadakseen kaivatun lapsen, ja moni on rahan ja ison bisneksen vuoksi valmis uhraamaan melkein mitä tahansa, jopa ihmishenkiä.

Ja kaikki tuo – itsekkyys, riisto, antaminen ja saaminen – ovat ajaneet Olenkan tarinan nykyhetkeen, jossa hän on menettänyt lähestulkoon kaiken. Siltä se lukijasta helposti vaikuttaa. Tärkeä asema munasolubisneksen koordinaattorina on vaihtunut alipalkatun siivoajan työhön. Mitä naiselle on tapahtunut, se on kantava kysymys, jonka varaan jännite rakentuu. Tarinan kertoo Olenka, ja arvailtavaksi jää, kuinka paljon hänen kertomaansa voi luottaa. Selvää lienee ainakin se, että kertomuksen sinä herättää vahvoja tunteita – suurta kaipausta siinä, missä myös pelkoa.

Jännitettä romaanissa riittää. Sofi Oksanen kirjoittaa vahvasti, harkituin ja taidokkain lausein tarinaa, josta iso osa tulee ahmittua. Niin kiire on tietää. Vastauksia tipahtelee vähitellen, mutta ei kaikkeen – ja hyvä niin.

Koirapuiston aihe on raskas enkä lukijana voi olla ahdistumatta siitä, miten raadollinen romaanin maailma on. Vaikka henkilöt jäävät melko etäisiksi, on tarinassa intensiivisyyttä, joka imee mukaansa. Kaiken kaikkiaan Sofi Oksasen uutuus on vakuuttava ja tunnelmaltaan trillerimäinen romaani, joka ei jätä kylmäksi.

Koirapuistosta muualla: Kirja vieköön!, Annelin kirjoissa, Kirjoihin kadonnut, Luettua ja maistettuaKirjavinkit ja Kulttuuri kukoistaa.

Kommentit

  1. Koirapuisto on vakuuttava ja se voisi olla totta. Olen katsonut dokumentteja kohdun vuokrauksista ja luovuttajien ulkonäkö jne. valinnoista, joten aihepiiri on todellakin nykyaikaa. Niissä liikkuu isot rahat, joista suurimman osan vievät rikollisjärjestöt. Ja ne järjestöt eivät tunnetusti kaihda mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle tämä aihepiiri oli kovin vieras, mutta hyvin vakuuttavasti sitä romaanissa kuvataan. Rikollisjärjestöjen mukanaolo kuulostaa kyllä pelottavalta.

      Poista
  2. Ehkä vähän kolea ja etäinen, mutta tämä maailmakin oli jäätävä. Voi naisparat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikka henkilöt jäivät vähän etäälle, oli tässä hyvää imua, joka vei kyllä mukanaan.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on