Siirry pääsisältöön

Ian McEwan: Rannalla

He olivat nuoria, korkeasti koulutettuja ja hääyönään molemmat ensikertalaisia ja he elivät aikana, jolloin keskusteleminen seksuaalisista vaikeuksista oli peräti mahdotonta. Vaikka eihän se koskaan helppoa ole. He istuutuivat illallispöytään 1700-luvun tyylisen majatalon pikkuruisessa olohuoneessa. Viereisessä huoneessa, jonka ovi oli auki, näkyi kapeahko kahdenmaattava pylvässänky ja sen puhtaan valkoinen päiväpeite oli pingoitettu niin hämmästyttävän sileäksi, ettei olisi uskonut ihmiskäden moiseen kykenevän.
Ian McEwan: Rannalla
Otava 2007
Alkuteos On Chesil Beach
Suomentanut Juhani Lindholm
191 sivua
Äänikirjan lukija Jussi Puhakka
Kesto 4 t 9 min
Rannalla-romaanin päähenkilöt ovat Edward ja Florence, jotka ovat menevät naimisiin. On vuosi 1962, sodanjälkeinen aika ja uudenlaisen vapautumisen aika. Edwardille ja Florencelle vuosi 1962 merkitsee paitsi avioliittoon astumista, myös kokonaan uutta elämänvaihetta, lupausta parisuhteesta, yhteisestä kodista ja uudenlaisesta elämästä. Taakse ovat jäämässä lapsuudenperheet ja -kodit, tilalle astuvat aikuiselämän ilot ja surut.

Naimisiin meneminen sisältää valtavasti latausta. Seksuaalinen vapautuminen tekee tuloaan ja tiukoista säännöistä irtautuminen on jo näkyvissä. Nuoripari elää hetkessä, jossa traditiot ovat läsnä mutta jossa uusi, moderni maailma jo koputtelee ovella. He haluavat tietenkin olla nuoria ja moderneja, uuden ajan kasvatteja. Mutta mihin kaikkeen vapaus riittää? Miten paljon perinteistä voi irtautua?

Ajan säädyllisyyden vaatimukset ovat aiheuttaneet sen, että ennen avioliittoa Florence ja Edward ovat pidättäytyneet lähemmästä kanssakäymisestä ja tyytyneet suudelmiin ja koskettelemiseen. Ei ihme, että hääpäivän ilta on täynnä latausta. Edward on pidätellyt kiihkoaan ja odottanut hääyötä lähes epätoivoisesti. Florencen sisällä taas kuohuu päinvastaisesta syystä: hän pelkää ja suorastaan kammoaa sitä, mitä on tulossa. Ajatuskin seksistä saa naisen voimaan pahoin, eikä hän saa kerrottua tuoreelle miehelleen, mitä pidättyväisen ulkokuoren alla piilee. Paljon sanottavaa kyllä olisi.

Tapahtuma-aikaan kuuluu se, että intiimeistä asioista ei juuri puhuta. Puhumattomuus puolestaan aiheuttaa sen, että tilanne karkaa käsistä eivätkä Florence ja Edward enää hallitse tapahtumia. Keskeinen kysymys on: mitä olisi tapahtunut, jos aika olisi ollut toinen?

Rannalla on upea romaani, jonka intensiivisyys vie mukanaan. Kertoja sukeltaa henkilöidensä mielenmaisemiin sortumatta osoittelemaan tai alleviivaamaan. Kuvaus on herkkää ja kaunista, ja kaiken yllä soi surumielinen sävel. Syntyykö se Florencen herkissä käsissä? Joka tapauksessa tarina jättää jälkeensä kaihoa ja tunteen, että kirjaa lukiessa on ollut jonkin suuren äärellä.

Järjellä ja tunteella -blogista löytyy runsaasti linkkejä muihin blogeihin. Kirjasta kirjoittavat myös ainakin Leena Laurila, Mari, essielina ja MannilainenKirsin Book Clubissa arvioidaan kirjan pohjalta tehtyä elokuvaa.

Helmet 2019 -haasteessa Rannalla asettuu kohtaan 24: Sokkona hyllystä valittu kirja. Kirja valikoitui luettavakseni, kun silmät kiinni selasin Storytelin kirjahyllyä.

Kommentit

  1. Tämä on todella hieno kirja, jonka lukee kerta, kerran jälkeen uudestaan.

    ♥♥

    VastaaPoista
  2. Olenkohan joskus aloitellut lukea tätä, hmm. Alkaako tämä jotenkin niin, että pari on riidoissa? Vai mahdanko sekoittaa johonkin toiseen romaaniin. Kesken kirja ei minulla jäänyt siksi, etteikö olisi kiinnostanut, vaan muistaakseni tuli jokin äkkilähtö jonnekin.

    Joka tapauksessa tämä pitää lukea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei pari varsinaisesti riidoissa ole vaan tunnelma on ennemminkin jännittynyt. Tuo ylhäällä oleva sitaatti on muuten ihan alusta.

      Joka tapauksessa kannattaa lukea! :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine.
Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?"


Kristin Hannahin romaani Satakieli tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti.

Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaakseen vallitsevaa yhteiskunnallista tilaa.

Tarina sijoittuu kahdelle aikatasolle. Liikkeelle lähdetään vuodesta 1995, kun Vi…

Alex Michaelides: Hiljainen potilas

"Alician asianajaja oli niin ikään paikalla, mutta Alicia pysyi vaiti koko tapaamisen ajan. Silloin tällöin hänen kalvakat huulensa värähtelivät, mutta ääntä ei kuulunut. Hän ei vastannut ainoaankaan kuulustelijan esittämään kysymykseen eikä sanonut mitään edes siinä vaiheessa, kun tämä syytti häntä Gabrielin murhasta ja määräsi hänet pidätettäväksi. Alicia ei suostunut sen enempää kiistämään kuin myöntämäänkään syyllisyyttään.
Hän ei puhunut enää koskaan."

Hiljainen potilas kertoo nimensä mukaisesti hiljaisesta potilaasta. Hän ei ole pelkästään hiljainen vaan lähes täysin eristäytynyt muista ja oikeastaan kaiken vuorovaikutuksen ulottumattomissa.

Hiljainen potilas on Alicia Berenson. Hän on taiteilija ja murhaaja, joka ampui raa'asti aviomiehensä ja vaikeni sen jälkeen. Yleisen mielipiteen tuomitsema nainen näyttäytyy tarinassa monenlaisessa valossa: jonkun mielestä hän on väkivaltainen ja arvaamaton, jonkun mielestä herkkä ja kykenemätön tappamaan ketään. Mikä on totuus?