Siirry pääsisältöön

Astrid Swan: Viimeinen kirjani – kirjoituksia elämästä

Mutta arki ei enää koskaan palaa taaksepäin, siihen huolettomaan aikaan, jolloin minulla oli pitkät hiukset tai masennusdiagnoosi tai siihen aikaan, kun meillä ei ollut kotona lasta kuin viikonloppuisin tai kun meillä oli vastasyntynyt vauva. Emme enää koskaan palaa asetelmaan, jossa kuolema oli abstrakti asia kaukaisuudessa. Elämä on lopullisesti toista.
Astrid Swan: Viimeinen kirjani – kirjoituksia elämästä
Nemo 2019
288 sivua
Äänikirjan lukija Astrid Swan
Kesto 9 t 24 min

Astrid Swan määrittelee teoksessaan Viimeinen kirjani – kirjoituksia elämästä itseään monin tavoin. Hän on alkoholistin tytär, äiti, puoliso, yksirintainen nainen ja syöpään sairastunut muusikko. Kirjassaan hän voisi olla pelkästään viimeksi mainittua mutta kuitenkin hän on kaikkea edellä mainittua ja paljon enemmänkin. Viimeinen kirjani on elämäntarina, jonka ylle asettuu syövän varjo. Ennen kaikkea Swanin teos kertoo kuitenkin elämästä, ei niinkään sairastamisesta tai lähestyvästä kuolemasta.

Ehkäpä se, että teoksessa ei alati puhutakaan sairaudesta ja kuolemasta, alkuun pääsee jopa yllättämään. Astrid Swan avaa arkailematta elämäänsä ja sen kipukohtia, lapsuutta alkoholismin ja mielenterveysongelmien sekä väkivallan katveessa, osana sukupolvien ketjua, josta löytyy samankaltaisia toistumia. Muusikko kuvaa koskettavasti myös häpeää ja sitä, miten vaikeaa on kelvata itselle, miten jo nuoruudessa syntyy käsitys siitä, että on vääränlainen.

Viimeinen kirjani on tajunnanvirtamainen ja liikehtivä. Huomaan kaipaavani jäntevämpää otetta ja varsinkin alkuun minulla on vaikeuksia saada teoksesta otetta. Jossain kohtaa kuitenkin uppoudun Swanin kerrontaan ja tarinan moniin kerroksiin. Haikean kauniisti Swan kuvaa elämäänsä lapsuudesta aikuisuuteen, sairastumista, elämää kroonisen sairauden kanssa äitinä, puolisona ja muusikkona, ja erityisesti kirjan loppuosa vetoaa tunteisiin ja jättää vahvoja jälkiä. Teos antaa ajattelemisen aihetta ja sen kuunneltuani huomaan asettavani elämäni pieniä asioita vähän oikeampiin mittasuhteisiin. Ainakin vähän aikaa, niin kuin elämään kuuluu.

Astrid Swanin kirjasta kirjoittavat myös Anne Lindfors ja Tiia Leponiemi.

Keski-kirjastojen lukuhaaste: 38. Kirjan nimessä esiintyy sana "kirja".

Kommentit

  1. Astrid oli aamulla Ylen haastattelussa tästä kirjasta, elossa ja hyvinvoivan oloinen. Minua pelotti alkaa lukea tätä kirjaa, sillä lähipiirissä on ollut syöpäsairaita ja on tälläkin hetkellä. Vakava sairaus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahaa, pitääkin katsoa, löytyykö haastattelu Areenasta. Pelottava tämä minullekin oli, mutta kauniisti valoa tarinasta kuitenkin löytyy.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Haaste: kirjankansibingo

Haasteeseen osallistuvat saavat käyttää bingokuvaa omissa postauksissaan. Kesän ajalle on varmasti taas luvassa monenmoista haastetta, ja päätin minäkin - ensimmäistä kertaa muuten - kyhätä kokoon lukuhaasteen. Viime kesänä Le Masque Rouge -blogin Emilie emännöi kirjabingoa , ja siitä kehittelin edelleen kirjankansibingon. Bingorivejä täytetään lukemalla kirja, jonka kansikuva vastaa kutakin bingoruutua. Eli jos luetun kirjan kansikuvassa on lapsi, saa ruksata kyseisen lokeron. Bingo muodostuu vaakasuorasta, pystysuorasta tai vinottaisesta, kulmasta kulmaan ulottuvasta rivistä, jossa on viisi lokeroa. Samaa kirjaa ei voi käyttää useampaan lokeroon. Lokeroiden täyttämisessä saa käyttää omaa tulkintaa, kunhan ei vihreää lue punaiseksi. Haaste alkaa huomenna 15.5. ja päättyy 15.8. Elokuun loppuun mennessä toivon jonkinlaista bingokoontia, joka tulisi linkittää tämän postauksen kommentteihin. Bingoajien kesken arvotaan syyskuun alussa jonkinlainen kirjallinen palkinto. Koska tä...

100. postaus ja kirja-arvonta (päättynyt!)

Blogini on vielä lapsen kengissä ja ensi askeleiden tiellä, mutta sadannen postauksen aika tuli yllättävän äkkiä: tässä se nyt on! Ensimmäisen blogitekstini julkaisin 3.11.2013, ja nyt, noin neljän kuukauden iässä, on tämän sadan tekstin merkkipaalun aika. Vauvani on pari viikkoa blogiani vanhempi, ja juuri vauva selittää sitä, miksi olen ehtinyt lukea ja postata niin paljon. Hän on hyvin tyytyväinen ja rauhallinen, eli äidin lukuharrastusta ajatellen (ja toki muutenkin) unelmavauva. Olen ehtinyt viime kuukausina lukea enemmän kuin pitkään aikaan tätä ennen, joten kulunut talvi on ollut hyvin antoisa. Aloitin blogin, koska minua on jo pitkään häirinnyt se, että unohdan niin paljon lukemiani kirjoja. Kysymys ei ole kirjojen huonoudesta vaan onnettomasta muististani, ja ajattelin, että blogin avulla voin palata muistuttamaan mieleeni, mitä kirjoja olen lukenut ja millaisia ajatuksia ne ovat herättäneet. Bloggaaminen on kuitenkin ollut myös paljon muuta kuin lukukokemusten muistiin ki...

Blogistanian Tieto - äänestä täällä!

Logo: Marja-Leena Liipo Blogistanian kirjaäänestykset lähestyvät! Tarkat äänestysohjeet löytyvät täältä . Tänä vuonna tietokirjallisuuteen keskittyvää  Blogistanian Tieto  -kilpailua emännöidään tässä Kirjakaapin kummitus -blogissa. Jos haluat äänestää tietokirjallisuutta, julkaise perjantaina 27.1. kello 10.00 omassa blogissasi postaus, jossa kerrot, mitä kirjoja haluat äänestää. Linkitä postauksesi tämän postauksen kommenttikenttään, josta minä käyn linkatut postaukset lukemassa ja laskemassa äänet yhteen. Muistathan merkitä postaukseesi, montako pistettä kullekin kirjalle annat, jos äänestät useampia kirjoja! Myöhästyneitä listoja ei huomioida, eikä listaa myöskään saa julkaista etukäteen. Listan voi toki ajastaa ilmestymään etukäteen, ja linkin voi tuoda tähän postaukseen kommenttina jo ennen ensi perjantaita. Äänestystulokset julkaistaan emäntäblogeissa lauantaina 28.1. kello 10. Blogistanian muut emäntäblogit löytyvät seuraavista linkeistä: Blogistanian Finlan...