Siirry pääsisältöön

Jari Tervo: Loiri.

Loiri teki 17-vuotiaana läpimurron elokuvassa (Pojat), 21-vuotiaana teatterissa (Lapualaisooppera), 23-vuotiaana televisiossa (Jatkoaika) ja 33-vuotiaana musiikissa (Eino Leino). Saavutus on suomalaisessa kulttuurielämässä ainutlaatuinen.
Jari Tervo: Loiri.
Otava 2019
719 sivua

Jari Tervon elämäkerta Vesa-Matti Loirista herätti kohua syksyllä ilmestyessään ja pelkistyi mediassa aika pitkälti siihen, miten runsaasti teoksessa käsitellään Loiri naisasioita ja seksiä. Halusin lukea kirjan nähdäkseni, mistä muusta teoksessa on kysymys – oletin, että 700 sivussa on pakko olla muutakin kuin seksiä. Painavampi syy oli se, että olen pitkään ihaillut Loiria niin näyttelijänä kuin laulajana, vaikka Turhapuro-fani en koskaan olekaan varsinaisesti ollut.

Loiri. on kirja minun makuuni. Loiri. ei ole kirja minun makuuni. Se on siis sekä että: kiinnostava ja puuduttava; hyvä ja huono.

En häiriinny seksistä, ei sitä kuitenkaan niin paljon ole. Enemmän häiriinnyn varsinkin alkuun siitä, miten lyhyttä lausetta Tervo viljelee ja miten asiat eivät tunnu sidostuvan toisiinsa. Loppua kohden teksti muuttuu sulavammaksi – tai sitten totun ilmaisuun, tiedä häntä.

On selvää, että seitsemäänsataan sivuun mahtuu runsaasti asiaa. Niin runsaasti, että paikoin mietin, olisiko voinut tiivistää, onko kaikki todella tarpeen. Toisaalta Tervo onnistuu kyllä luomaan kohteestaan vaikuttavan monipuolisen kuvan, jollaisen Vesa-Matti Loiri ansaitseekin. Mies on tavattoman ja uskomattoman monitaitoinen ja osaava, ja olisi häpeäksi, jos elämäkerta typistyisi vain Turhapuro-elokuviin. Tai niihin naisseikkailuihin.
Nocturnesta ja Lapin kesästä tuli Loirin ylivoimaisesti suosituimmat Leino-tulkinnat. Jälkimmäinen kävi jopa henkilötodistuksesta.
Välillä lukiessani turhaudun runsauteen, mutta kirjan kansien sulkeuduttua päällimmäiseksi tunteeksi jää haikeus. Vesa-Matti Loiri (tai Matti tai Loiri, kuten kirjassa puhutellaan) on elänyt valtavan vaiherikkaan elämän kuuluisuuksineen, iloineen ja murheineen. Kansien väliin muotoutuu kuva miehestä, joka on elänyt kovaa mutta myös kärsinyt ja surrut. Voi vain arvailla, minkälainen prosessi on ollut katsoa taaksepäin, kun tietää, että edessä on joka tapauksessa paljon vähemmän kuin takana.

Anna-Kaari Hakkarainen kirjoittaa romaanissaan Dioraama (Tammi 2019) seuraavasti: "Miksi muistoissa riidellään tai rakastetaan poikkeuksellisen paljon? Rakastellaan?" Ehkäpä siksi, että ihmisten kohtaamiset ja läheiset ihmissuhteet ovat kuitenkin niitä, jotka jäävät mieleen ja joita muistellaan elämän kääntyessä iltaan. Ehkäpä ne ovat Loirillekin olleet kaiken menestyksen keskellä tärkeimpiä.

Loiri. on elämäkerta, joka paljastaa paljon. Se kertoo paljon sellaista, mitä en Vesa-Matti Loirista aiemmin tiennyt. Ihan kaikkea en välttämättä olisi halunnutkaan tietää, mutta ainakaan teosta ei voi syyttää sievistelemisestä ja siloittelusta.

Loirin ovat selättäneet (kai tällainen verbi sallitaan tässä yhteydessä) myös ainakin Mari, Edith ja Matkalla eteenpäin.

Kommentit

  1. Täällä tunnustautuu toinen Loiri-fani. Turhapurot on kaikki katsottu aikanaan ja olivat silloin tärkeitä elokuvia elämässä. Toivat iloa ja naurua. En tiedä olenko Loirin muita elovaesiintymisiä nähnytkään. Mutta hänen Leino-tulkintojaan suorastaan rakastan ja kuuntelen niitä Youtubesta halutessani saavuttaa tiettyjä fiiliksiä. Loirin tulkinnat ovat minulle inspiraatiota antavia!

    En tiedä uskallanko silti lukea tätä kirjaa. Mielikuvani Loirista on positiivinen ja oikeastaan pelkään, että se romuttuisi jos lukisin kirjan. En halua, että se romuttuu! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaaransa tässä kyllä on. :) Toisaalta pidin kyllä siitä, miten monipuolinen kuva Loirista kirjassa muotoutuu. Kirjan äärellä ymmärsin, että mielikuvani kirjan päähenkilöstä on ollut aika kapea.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Historiallista romantiikkaa 💓

Äänikirjakoosteessa on tarjolla historiallisia romaaneja: tämänkertaisessa kvartetissa kohdataan monenlaisia tunteita ja erilaisia ihmisiä erilaisissa ympäristöissä. 1700-luvun skotlantilaislinnasta siirrytään ensin parisataa vuotta ajassa eteenpäin mutta pysytään Skotlannissa. Sen jälkeen aika pysyy kuta kuinkin samana mutta maisema vaihtuu Petsamoon. Viimeisessä romaanissa taas liikutaan hieman pohjoiseen ja mennään ajassa hitusen verran taaksepäin. **********   Samassa ovi avautui koputtamatta. Tulija ei ollut palvelijatar eikä edes Charlotten äiti, vaan Fingal MacTorrian, joka marssi sisään naistenhuoneeseen kuin maailman luonnollisimpana asiana. – Täällä kaivataan kuulemma apua, mies sanoi. Kaisa Viitala: Klaanin vieraana Karisto 2024 kansi Timo Numminen äänikirjan lukija Emma Louhivuori kesto 15 t 32 min Kaisa Viitalan historiallinen romaani Klaanin vieraana  aloittaa Nummien kutsu -sarjan, joka sijoittuu 1700-luvulle. Päähenkilö on Agnes, lontoolaisperheen hellitty tytä...

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine . Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?" Kristin Hannah: Satakieli WSOY 2019 Alkuteos The Nightingale  2015 Suomentanut Kaisa Kattelus 450 sivua Kristin Hannahin romaani Satakieli  tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti. Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaaksee...

Susanna Ylinen: Lapsiperheen retkiopas – päiväretkistä pitkiin vaelluksiin

Hiihto järven jäällä sujui joutuisasti. Viisivuotias lykki edessä tasatyöntöä, ja minä hiihdin vauvan kanssa perässä. Pienimmän aurinkolasien takaa en nähnyt, nukahtiko hän, vai oliko hiljaa ihan vain tyytyväisyyttään. Suksi luisti, ja matka eteni. Illan hämärtyessä saavutimme määränpäämme, saaressa sijaitsevan laavupaikan. Isomman lapsen silmät loistivat päästyämme perille: ”Täälläkö me äiti saadaan nukkua?” Susanna Ylinen: Lapsiperheen retkiopas – Päiväretkistä pitkiin vaelluksiin Karttakeskus 2024 kansikuva Riikka Ruokolainen 192 sivua Susanna Ylinen on Instagram-profiilinsa mukaan superliikkuja, ja sitä hän todellakin vaikuttaa olevan. Erityisen upeaa on, että Ylinen on ottanut myös lapsensa mukaan liikunnalliseen elämäntapaansa, ja nyt hän tarjoaa tietämystään Lapsiperheen retkioppaassa , joka sisältää monenlaisia vinkkejä lähtien siitä, miten päiväretkiä voi toteuttaa lasten kanssa, ja päätyen siihen, miten myös pitkät vaellukset ovat pikkuväen kanssa mahdollisia. Opaskirja on hy...