Siirry pääsisältöön

Juha Itkonen: Ihmettä kaikki ja Clare Mackintosh: Lopun jälkeen

Kukaan meistä ei tiedä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Siinä epävarmuudessa meidän on elettävä, ja koska ajatus on sietämätön, unohdamme sen. Emme kokonaan mutta enimmäkseen – jotta voisimme jatkaa elämäämme, meidän on pakko. (Juha Itkonen: Ihmettä kaikki)
Juha Itkonen: Ihmettä kaikki
Otava 2018
294 sivua
Äänikirjan lukija Jussi Puhakka
kesto 8 t 27 min

Clare Mackintosh: Lopun jälkeen
Gummerus 2019
426 sivua
Alkuteos After the End
Suomentaja Päivi Pouttu-Delière
Äänikirjan lukija Krista Putkonen-Örn
kesto 14 t 23 min

Kuuntelin hiljattain kaksi äänikirjaa, jotka käsittelevät samaa aihepiiriä: molemmissa vanhemmat joutuvat päättämään oman lapsensa kohtalosta. Se on tilanne, johon kenenkään vanhemman ei pitäisi joutua ja jossa yleispätevät ja musta-valkoiset neuvot lienevät täysin tarpeettomia. Niin ainutlaatuisia nuo tilanteet ovat – ihan niin kuin elämäkin.

Juha Itkosen romaanin Ihmettä kaikki keskiössä on nelihenkinen perhe, johon odotetaan kolmatta lasta. Raskauden ensimmäisellä puoliskolla kuitenkin selviää, että vauvalla ei ole kaikki hyvin. Lapsivesi ei pysy kohdussa tai ainakaan sitä ei ole riittävästi, eikä lapsella ole mahdollisuuksia kehittyä ilman elämäneliksiiriä. Vanhempien on päätettävä hoitohenkilökunnan tietojen varassa mutta kuitenkin itsenäisesti, keskeytetäänkö raskaus vai yritetäänkö jatkaa.

Clare Mackintoshin romaanissa Lopun jälkeen Maxin ja Pipin ainoa poika on vakavasti sairas. Kaksivuotias Dylan kärsii aivokasvaimesta ja tulevaisuus näyttää lohduttomalta. Vanhemmat joutuvat päättämään, yritetäänkö poikaa vielä hoitaa vai lopetetaanko hoitotoimenpiteet, ja kun Max ja Pip eivät pääse asiasta yhteisymmärrykseen, päädytään oikeuteen.

Molempia teoksia leimaavat suru ja kipu. Tuntuu tavattoman murheelliselta, että vanhempien ilo lapsen saamisesta kääntyy suunnattomaksi suruksi ja vieläpä raskaaksi päätökseksi, jonka äärellä kaikki vaihtoehdot tuntuvat mahdottomilta. Surua teosten äärellä lisää se, että molempien taustalla ovat aidot kokemukset: Itkosen perheen tytär menehtyi ennen syntymäänsä ja Mackintoshinkin teos pohjautuu kirjailijan omaan perhehistoriaan.

Kirjojen äärellä vastaanottaja ajautuu eettisen pohdinnan äärelle: mikä on oikein? Helppoa on sanoa sivusta sitä ja tätä, mutta erityisesti Itkosen romaania lukiessa ymmärtää hieman syvemmin, kuinka valtavien kysymysten äärellä ollaan. Ihmettä kaikki käsittelee aihettaan kauniin viisaasti pohdiskellen ja kutsuu lukijansa mukaan pohdintaan.

Molemmissa romaaneissa kuvataan mielestäni todentuntuisesti sitä, mitä kriisitilanne tekee parisuhteelle. Ihmettä kaikki -romaanissa näkökulma on perheenisän, joka tuntee auttamatta jäävänsä sivuun siinä, missä vaimo Rose kantaa vauvaa sisällään ja tuntee vauvan läsnäolon miestään konkreettisemmin. Lopun jälkeen jakaa näkökulmia muillekin mutta Pip on se, joka huomaa ensimmäisenä jonkin olevan vialla ja viettää lähes kaiken aikansa sairaalassa. Mies jää tässäkin osin sivuun mutta ottaa toisaalta vahvan roolin pojan kohtalon ratkaisijana. Tärkeää on kuitenkin se, miten parisuhde ja tunteet muuttuvat, kun kuolema astuu kaiken keskelle. Itkosen romaanissa surun keskellä on toivo, jota tuo mukanaan erityisesti uusi odotus mutta myös se, miten pariskunta katsoo kohti yhteistä tulevaisuutta. Mackintoshin romaanissa lopputulema ei ole sama mutta valoa siinäkin on nähtävissä.
Lastenosastolla kukaan ei säpsähdellyt. Dylan oli yksi kymmenistä lapsista, jotka kantoivat haavoja sodasta jota ei ollut vielä voitettu. Ehkä hän viihtyi siellä juuri siksi: hän sopi joukkoon. (Clare Mackintosh: Lopun jälkeen)
Sekä Lopun jälkeen että Ihmettä kaikki vetoavat tunteisiin. Ne osoittavat, miten pienestä kaikki voi olla kiinni ja miten suuresta asiasta ihmiselämässä on kysymys. Molemmista en kuitenkaan lumoudu samalla tavoin.

Ihmettä kaikki on upea romaani kaikessa viisaudessaan. Se sykähdyttää ja herättää ajatuksia. Itkonen kirjoittaa niin hienosti, että useaan kertaan tekee mieli pysähtyä painavien ja niin oikealta tuntuvien sanojen äärelle.

Lopun jälkeen puolestaan on vahvasti juonivetoinen tarina, jonka keskiössä on kysymys siitä, mikä on ihmisarvoista elämää. Kirjailija ei halua tarjota valmista ratkaisua vaan tuo esille kaksi vaihtoehtoa ja jättää lukijan päättämään. Alkuun ajattelin, että ratkaisu on varsin oivallinen, mutta jossain vaiheessa huomasin miettiväni, vieläkö tarina vain jatkuu ja jatkuu. Vaikka romaani on vetävä ja vahva, on se mielestäni myös liian pitkitetty.

Clare Mackintoshin romaanista muualla: Kirja vieköön!, Luetut.net ja Kirjanmerkkinä lentolippu.

Juha Itkosen romaanista: Kujerruksia, Eniten minua kiinnostaa tie ja Järjellä ja tunteella.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on