Siirry pääsisältöön

Juha Itkonen: Ihmettä kaikki ja Clare Mackintosh: Lopun jälkeen

Kukaan meistä ei tiedä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Siinä epävarmuudessa meidän on elettävä, ja koska ajatus on sietämätön, unohdamme sen. Emme kokonaan mutta enimmäkseen – jotta voisimme jatkaa elämäämme, meidän on pakko. (Juha Itkonen: Ihmettä kaikki)
Juha Itkonen: Ihmettä kaikki
Otava 2018
294 sivua
Äänikirjan lukija Jussi Puhakka
kesto 8 t 27 min

Clare Mackintosh: Lopun jälkeen
Gummerus 2019
426 sivua
Alkuteos After the End
Suomentaja Päivi Pouttu-Delière
Äänikirjan lukija Krista Putkonen-Örn
kesto 14 t 23 min

Kuuntelin hiljattain kaksi äänikirjaa, jotka käsittelevät samaa aihepiiriä: molemmissa vanhemmat joutuvat päättämään oman lapsensa kohtalosta. Se on tilanne, johon kenenkään vanhemman ei pitäisi joutua ja jossa yleispätevät ja musta-valkoiset neuvot lienevät täysin tarpeettomia. Niin ainutlaatuisia nuo tilanteet ovat – ihan niin kuin elämäkin.

Juha Itkosen romaanin Ihmettä kaikki keskiössä on nelihenkinen perhe, johon odotetaan kolmatta lasta. Raskauden ensimmäisellä puoliskolla kuitenkin selviää, että vauvalla ei ole kaikki hyvin. Lapsivesi ei pysy kohdussa tai ainakaan sitä ei ole riittävästi, eikä lapsella ole mahdollisuuksia kehittyä ilman elämäneliksiiriä. Vanhempien on päätettävä hoitohenkilökunnan tietojen varassa mutta kuitenkin itsenäisesti, keskeytetäänkö raskaus vai yritetäänkö jatkaa.

Clare Mackintoshin romaanissa Lopun jälkeen Maxin ja Pipin ainoa poika on vakavasti sairas. Kaksivuotias Dylan kärsii aivokasvaimesta ja tulevaisuus näyttää lohduttomalta. Vanhemmat joutuvat päättämään, yritetäänkö poikaa vielä hoitaa vai lopetetaanko hoitotoimenpiteet, ja kun Max ja Pip eivät pääse asiasta yhteisymmärrykseen, päädytään oikeuteen.

Molempia teoksia leimaavat suru ja kipu. Tuntuu tavattoman murheelliselta, että vanhempien ilo lapsen saamisesta kääntyy suunnattomaksi suruksi ja vieläpä raskaaksi päätökseksi, jonka äärellä kaikki vaihtoehdot tuntuvat mahdottomilta. Surua teosten äärellä lisää se, että molempien taustalla ovat aidot kokemukset: Itkosen perheen tytär menehtyi ennen syntymäänsä ja Mackintoshinkin teos pohjautuu kirjailijan omaan perhehistoriaan.

Kirjojen äärellä vastaanottaja ajautuu eettisen pohdinnan äärelle: mikä on oikein? Helppoa on sanoa sivusta sitä ja tätä, mutta erityisesti Itkosen romaania lukiessa ymmärtää hieman syvemmin, kuinka valtavien kysymysten äärellä ollaan. Ihmettä kaikki käsittelee aihettaan kauniin viisaasti pohdiskellen ja kutsuu lukijansa mukaan pohdintaan.

Molemmissa romaaneissa kuvataan mielestäni todentuntuisesti sitä, mitä kriisitilanne tekee parisuhteelle. Ihmettä kaikki -romaanissa näkökulma on perheenisän, joka tuntee auttamatta jäävänsä sivuun siinä, missä vaimo Rose kantaa vauvaa sisällään ja tuntee vauvan läsnäolon miestään konkreettisemmin. Lopun jälkeen jakaa näkökulmia muillekin mutta Pip on se, joka huomaa ensimmäisenä jonkin olevan vialla ja viettää lähes kaiken aikansa sairaalassa. Mies jää tässäkin osin sivuun mutta ottaa toisaalta vahvan roolin pojan kohtalon ratkaisijana. Tärkeää on kuitenkin se, miten parisuhde ja tunteet muuttuvat, kun kuolema astuu kaiken keskelle. Itkosen romaanissa surun keskellä on toivo, jota tuo mukanaan erityisesti uusi odotus mutta myös se, miten pariskunta katsoo kohti yhteistä tulevaisuutta. Mackintoshin romaanissa lopputulema ei ole sama mutta valoa siinäkin on nähtävissä.
Lastenosastolla kukaan ei säpsähdellyt. Dylan oli yksi kymmenistä lapsista, jotka kantoivat haavoja sodasta jota ei ollut vielä voitettu. Ehkä hän viihtyi siellä juuri siksi: hän sopi joukkoon. (Clare Mackintosh: Lopun jälkeen)
Sekä Lopun jälkeen että Ihmettä kaikki vetoavat tunteisiin. Ne osoittavat, miten pienestä kaikki voi olla kiinni ja miten suuresta asiasta ihmiselämässä on kysymys. Molemmista en kuitenkaan lumoudu samalla tavoin.

Ihmettä kaikki on upea romaani kaikessa viisaudessaan. Se sykähdyttää ja herättää ajatuksia. Itkonen kirjoittaa niin hienosti, että useaan kertaan tekee mieli pysähtyä painavien ja niin oikealta tuntuvien sanojen äärelle.

Lopun jälkeen puolestaan on vahvasti juonivetoinen tarina, jonka keskiössä on kysymys siitä, mikä on ihmisarvoista elämää. Kirjailija ei halua tarjota valmista ratkaisua vaan tuo esille kaksi vaihtoehtoa ja jättää lukijan päättämään. Alkuun ajattelin, että ratkaisu on varsin oivallinen, mutta jossain vaiheessa huomasin miettiväni, vieläkö tarina vain jatkuu ja jatkuu. Vaikka romaani on vetävä ja vahva, on se mielestäni myös liian pitkitetty.

Clare Mackintoshin romaanista muualla: Kirja vieköön!, Luetut.net ja Kirjanmerkkinä lentolippu.

Juha Itkosen romaanista: Kujerruksia, Eniten minua kiinnostaa tie ja Järjellä ja tunteella.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin

Kaikki mitä tarvitsin tai halusin oli kodin ja yhteisön näkökulmasta väärin. Siksi se kaikki oli pidettävä salassa. Olin lapsesta asti tottunut kätkemää omat tarpeeni, ja siihen oli aina liittynyt ahdistus, häpeä ja kylmä yksinäisyyden tunne. Noina vuosina ristiriita kasvoi niin valtavaksi, että halusin vain olla rauhassa. Samaa halusivat ystäväni. He pakenivat kodin sääntöjä, uhkailua ja väkivaltaa karkaamalla, ja minä lähdin heidän mukaansa. Kun lähdimme, meillä ei enää ollut kotia. Olimme yhteiskunnalle näkymättömiä ja yhteisön silmissä hylkiöitä, mutta meillä oli toisemme. Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin WSOY 2022 kansi Anna Makkonen 226 sivua Ujuni Ahmed on 3-vuotiaana Somaliasta Suomeen muuttanut musliminainen, joka avaa Elina Hirvosen kanssa kokemuksiaan ja elämäntarinaansa kirjassa Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin . Teos on tarkoitettu ensisijaisesti Ujuni Ahmedin kaltaisille, jotka kokevat olevansa vääränlaisia ja erilaisia

Tuuve Aro: Lihanleikkaaja

"Hän kosketti nenäänsä ja ajatteli että se oli hänet pettänyt. Hän kumartui ja asetti päänsä pölkylle. Kirvestä oli hankala pidellä mutta se osui kohteeseen nirhaisten nenänpäästä palan joka jäi ihosta roikkumaan." (Novellista Haju ) Tuuve Aro: Lihanleikkaaja (WSOY 2017) 153 sivua Tuuve Aron novellikokoelma Lihanleikkaaja  on tuttua Aroa: Vinksahtaneisuutta ja absurdiutta tarjoillaan lukijalle tiiviissä paketeissa. Arkisiin tilanteisiin sekoittuu mystisyyttä, joka jää paikoin mietityttämään pitkäksi aikaa. Kahdentoista novellin joukosta löytyy monenlaisia lukukokemuksia. Aloitusnovelli Suojatie  etenee varsin ennalta arvattavasti mutta päättyy kauniisti: Hetken verran kurjet pysyivät tiukasti muodossaan kuin yhteisen mielen liikuttamana, sitten aura jo hajosi ja muutti suuntaa. Kokoelman päättävä Kahdet kasvot  puolestaan on ilahduttava tarina Tomista, jonka elämän lähtökohdat eivät ole loistokkaat ja jolle arkea ovat asiat, joista nykytodellisuudessa nostettaisii