Siirry pääsisältöön

Karoliina Timonen: Kirjeitä Iijoelle

Hyvä Reeta, mietin tässä millä nimellä minun olisi hyvä ja luonteva sinua kutsua. En osaa sanoa "Ahoniemen muori", vaikka sitä nimeä Kalle kirjoissaan pääosin käyttää, ja olen näköjään ottanut tuttavallisen sinuttelulinjan kaikenikäisten naisten kanssa. Sano vain, jos siitä närkästyt. Ja niin sinä varmasti sanoisit kehottamattakin – voin jo melkein kuulla "tirahtelut ja tirskahtelut" tänne asti.
Karoliina Timonen:
Kirjeitä Iijoelle – Kalle Päätalon elämän naiset
Gummerus 2019
416 sivua
Karoliina Timonen kirjoittaa teoksessaan Kirjeitä Iijoelle kirjeitä, kuten nimestäkin voi päätellä. Alaotsikon mukaisesti kirjeiden saajia ovat kirjailija Kalle Päätalon elämän naiset, ja teos kytkeytyykin tiiviisti Päätalon Iijoki-kirjasarjaan ja sarjassa esiintyneisiin naisiin.

Kirjeen nykyajasta saavat jo manan majoille siirtyneet naiset. Joukkoon kuuluvat esimerkiksi Kalle Päätalon äiti, Riitu, ja pikkuserkku Ahoniemen Anni. Kollektiivisempia kirjeitä saavat Riitun henkiystävät ja eri talojen palkolliset eli piiat, jotka monet olivat nuoren Kallen kuumien tunteiden kohteita. Viimeisen kirjeen saa vastaanottaa itse kirjailija Päätalo.

Iijoki-sarjan joitakin osia luin vuosia sitten, kun asuin ulkomailla ja koti-ikävä vaivasi. Paikallisesta kirjastosta löytyi suomenkielinen kokoelma Iijoki-sarjaa, joka tosin tuntui kuluvan lukijoiden käsissä, sen verran sattumanvaraisesti sain eri osia käsiini. Päällimmäisenä lukemisistani jäi mieleen menneen mutta jollain tapaa hyvin tunnistettavan suomalaisen elämänmenon kuvaus, joka lievitti koti-ikävääni.

Kovin tuoreessa muistissa Iijoki-sarja ei ollut, kun tartuin Timosen kirjekokoelmaan. Teos kuitenkin avautuu myös sellaiselle lukijalle, joka ei Iijoki-sarjaa ole lukenut. Kirjeissä taustoitetaan riittävästi kutakin kirjeen vastaanottajaa niin, että suuria aukkoja ei jää. Toisaalta runsaat sitaatit Päätalon teoksista avaavat mukavalla tavalla Päätalon sarjan henkeä ja maailmaa. Saattaapa joku innostua kirjeiden perusteella itse sarjankin pariin.

Yksilöiden ja heille osoitettujen kirjeiden kautta avautuu kuva siitä, millaista esimerkiksi huutolaisten elämä on ollut kohtuullisen lyhyen aikaa sitten maassa, joka nykyään hyvinvointi-Suomena tunnetaan. Köyhyyden ja kurjuuden vastapainona piirtyy kuva yhteisöstä, jossa puhalletaan yhteen hiileen ja jossa esimerkiksi naiset keksivät viestiä lakanoilla toisilleen, kun oikein muutakaan viestintätapaa ei ole – ja kun viesti on ymmärretty, on luvassa mahdollisuus jakaa läheisten ystävien kesken iloja ja suruja.

Kirjeitä Iijoelle on siis samaan aikaan kurkistus Kalle Päätalon elämän naisiin ja suomalaiseen historiaan. Timonen onkin kirjaa kirjoittaessaan perehtynyt Iijoki-sarjan lisäksi myös muuhun taustakirjallisuuteen, jonka luettelointi löytyy kirjan lopusta. Paikoin lähteisiin viitataan itse tekstissä, paikoin ei. Olisinkin kaivannut enemmän tekstinsisäisiä viitteitä avaamaan, mistä tiedot milloinkin ovat peräisin.

Joka tapauksessa Kirjeitä Iijoelle on kiinnostava ja sujuvasti kirjoitettu teos, jonka äärelle on mukavaa paneutua lukemaan kirje tai kaksi kerrallaan. Eevaliina Rusasen suunnittelema kansi on kaunis ja siivittää kirjeiden ohella ajatukset taivalkoskelaiseen kesään ja heinäpelloille.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok