Siirry pääsisältöön

Karoliina Timonen: Kirjeitä Iijoelle

Hyvä Reeta, mietin tässä millä nimellä minun olisi hyvä ja luonteva sinua kutsua. En osaa sanoa "Ahoniemen muori", vaikka sitä nimeä Kalle kirjoissaan pääosin käyttää, ja olen näköjään ottanut tuttavallisen sinuttelulinjan kaikenikäisten naisten kanssa. Sano vain, jos siitä närkästyt. Ja niin sinä varmasti sanoisit kehottamattakin – voin jo melkein kuulla "tirahtelut ja tirskahtelut" tänne asti.
Karoliina Timonen:
Kirjeitä Iijoelle – Kalle Päätalon elämän naiset
Gummerus 2019
416 sivua
Karoliina Timonen kirjoittaa teoksessaan Kirjeitä Iijoelle kirjeitä, kuten nimestäkin voi päätellä. Alaotsikon mukaisesti kirjeiden saajia ovat kirjailija Kalle Päätalon elämän naiset, ja teos kytkeytyykin tiiviisti Päätalon Iijoki-kirjasarjaan ja sarjassa esiintyneisiin naisiin.

Kirjeen nykyajasta saavat jo manan majoille siirtyneet naiset. Joukkoon kuuluvat esimerkiksi Kalle Päätalon äiti, Riitu, ja pikkuserkku Ahoniemen Anni. Kollektiivisempia kirjeitä saavat Riitun henkiystävät ja eri talojen palkolliset eli piiat, jotka monet olivat nuoren Kallen kuumien tunteiden kohteita. Viimeisen kirjeen saa vastaanottaa itse kirjailija Päätalo.

Iijoki-sarjan joitakin osia luin vuosia sitten, kun asuin ulkomailla ja koti-ikävä vaivasi. Paikallisesta kirjastosta löytyi suomenkielinen kokoelma Iijoki-sarjaa, joka tosin tuntui kuluvan lukijoiden käsissä, sen verran sattumanvaraisesti sain eri osia käsiini. Päällimmäisenä lukemisistani jäi mieleen menneen mutta jollain tapaa hyvin tunnistettavan suomalaisen elämänmenon kuvaus, joka lievitti koti-ikävääni.

Kovin tuoreessa muistissa Iijoki-sarja ei ollut, kun tartuin Timosen kirjekokoelmaan. Teos kuitenkin avautuu myös sellaiselle lukijalle, joka ei Iijoki-sarjaa ole lukenut. Kirjeissä taustoitetaan riittävästi kutakin kirjeen vastaanottajaa niin, että suuria aukkoja ei jää. Toisaalta runsaat sitaatit Päätalon teoksista avaavat mukavalla tavalla Päätalon sarjan henkeä ja maailmaa. Saattaapa joku innostua kirjeiden perusteella itse sarjankin pariin.

Yksilöiden ja heille osoitettujen kirjeiden kautta avautuu kuva siitä, millaista esimerkiksi huutolaisten elämä on ollut kohtuullisen lyhyen aikaa sitten maassa, joka nykyään hyvinvointi-Suomena tunnetaan. Köyhyyden ja kurjuuden vastapainona piirtyy kuva yhteisöstä, jossa puhalletaan yhteen hiileen ja jossa esimerkiksi naiset keksivät viestiä lakanoilla toisilleen, kun oikein muutakaan viestintätapaa ei ole – ja kun viesti on ymmärretty, on luvassa mahdollisuus jakaa läheisten ystävien kesken iloja ja suruja.

Kirjeitä Iijoelle on siis samaan aikaan kurkistus Kalle Päätalon elämän naisiin ja suomalaiseen historiaan. Timonen onkin kirjaa kirjoittaessaan perehtynyt Iijoki-sarjan lisäksi myös muuhun taustakirjallisuuteen, jonka luettelointi löytyy kirjan lopusta. Paikoin lähteisiin viitataan itse tekstissä, paikoin ei. Olisinkin kaivannut enemmän tekstinsisäisiä viitteitä avaamaan, mistä tiedot milloinkin ovat peräisin.

Joka tapauksessa Kirjeitä Iijoelle on kiinnostava ja sujuvasti kirjoitettu teos, jonka äärelle on mukavaa paneutua lukemaan kirje tai kaksi kerrallaan. Eevaliina Rusasen suunnittelema kansi on kaunis ja siivittää kirjeiden ohella ajatukset taivalkoskelaiseen kesään ja heinäpelloille.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine.
Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?"


Kristin Hannahin romaani Satakieli tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti.

Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaakseen vallitsevaa yhteiskunnallista tilaa.

Tarina sijoittuu kahdelle aikatasolle. Liikkeelle lähdetään vuodesta 1995, kun Vi…

Mauri Kunnas: Hui kauhistus!

"- Äiti, minkä tähden me oikein kummittelemme? kysyy Hemppa.
- Jaa-a, luulenpa, että ihmisten elämä olisi aika tylsää ilman jännittäviä kummitusjuttuja."
Meillä on ollut tapana, että yritämme hankkia omaan kirjahyllyyn kirjat, joiden pohjalta tehdyt teatteri- tai muut esitykset olemme lasten kanssa nähneet. Esimerkiksi Fedja-setä, kissa ja koira sekä Ronja, ryövärintytär on nähty teatterissa. Tämän nyt esittelyssä olevan Hui Kauhistuksen! näimme lastenoopperana Savonlinnan oopperajuhlilla vuonna 2006. Hankin kirjan omaksi jo tuolloin, mutta koska se katosi, ostin tilalle uudemman painoksen pari vuotta sitten.

Hui Kauhistus! koostuu pienistä tarinoista, joissa käsitellään pelkoja sympaattisella tavalla. Esimerkiksi ensimmäisessä tarinassa, joka on nimeltään Kummitusten yö, esillä ovat Pippendorfin kartanon kummitukset, jotka valmistautuvat yötä varten. Äiti komentaa perhettään pukemaan ylle puhtaat lakanat, ja kummitteleminen on kuin mitä tahansa tavallista työtä.
Vaari vingutt…