Siirry pääsisältöön

Karoliina Timonen: Kirjeitä Iijoelle

Hyvä Reeta, mietin tässä millä nimellä minun olisi hyvä ja luonteva sinua kutsua. En osaa sanoa "Ahoniemen muori", vaikka sitä nimeä Kalle kirjoissaan pääosin käyttää, ja olen näköjään ottanut tuttavallisen sinuttelulinjan kaikenikäisten naisten kanssa. Sano vain, jos siitä närkästyt. Ja niin sinä varmasti sanoisit kehottamattakin – voin jo melkein kuulla "tirahtelut ja tirskahtelut" tänne asti.
Karoliina Timonen:
Kirjeitä Iijoelle – Kalle Päätalon elämän naiset
Gummerus 2019
416 sivua
Karoliina Timonen kirjoittaa teoksessaan Kirjeitä Iijoelle kirjeitä, kuten nimestäkin voi päätellä. Alaotsikon mukaisesti kirjeiden saajia ovat kirjailija Kalle Päätalon elämän naiset, ja teos kytkeytyykin tiiviisti Päätalon Iijoki-kirjasarjaan ja sarjassa esiintyneisiin naisiin.

Kirjeen nykyajasta saavat jo manan majoille siirtyneet naiset. Joukkoon kuuluvat esimerkiksi Kalle Päätalon äiti, Riitu, ja pikkuserkku Ahoniemen Anni. Kollektiivisempia kirjeitä saavat Riitun henkiystävät ja eri talojen palkolliset eli piiat, jotka monet olivat nuoren Kallen kuumien tunteiden kohteita. Viimeisen kirjeen saa vastaanottaa itse kirjailija Päätalo.

Iijoki-sarjan joitakin osia luin vuosia sitten, kun asuin ulkomailla ja koti-ikävä vaivasi. Paikallisesta kirjastosta löytyi suomenkielinen kokoelma Iijoki-sarjaa, joka tosin tuntui kuluvan lukijoiden käsissä, sen verran sattumanvaraisesti sain eri osia käsiini. Päällimmäisenä lukemisistani jäi mieleen menneen mutta jollain tapaa hyvin tunnistettavan suomalaisen elämänmenon kuvaus, joka lievitti koti-ikävääni.

Kovin tuoreessa muistissa Iijoki-sarja ei ollut, kun tartuin Timosen kirjekokoelmaan. Teos kuitenkin avautuu myös sellaiselle lukijalle, joka ei Iijoki-sarjaa ole lukenut. Kirjeissä taustoitetaan riittävästi kutakin kirjeen vastaanottajaa niin, että suuria aukkoja ei jää. Toisaalta runsaat sitaatit Päätalon teoksista avaavat mukavalla tavalla Päätalon sarjan henkeä ja maailmaa. Saattaapa joku innostua kirjeiden perusteella itse sarjankin pariin.

Yksilöiden ja heille osoitettujen kirjeiden kautta avautuu kuva siitä, millaista esimerkiksi huutolaisten elämä on ollut kohtuullisen lyhyen aikaa sitten maassa, joka nykyään hyvinvointi-Suomena tunnetaan. Köyhyyden ja kurjuuden vastapainona piirtyy kuva yhteisöstä, jossa puhalletaan yhteen hiileen ja jossa esimerkiksi naiset keksivät viestiä lakanoilla toisilleen, kun oikein muutakaan viestintätapaa ei ole – ja kun viesti on ymmärretty, on luvassa mahdollisuus jakaa läheisten ystävien kesken iloja ja suruja.

Kirjeitä Iijoelle on siis samaan aikaan kurkistus Kalle Päätalon elämän naisiin ja suomalaiseen historiaan. Timonen onkin kirjaa kirjoittaessaan perehtynyt Iijoki-sarjan lisäksi myös muuhun taustakirjallisuuteen, jonka luettelointi löytyy kirjan lopusta. Paikoin lähteisiin viitataan itse tekstissä, paikoin ei. Olisinkin kaivannut enemmän tekstinsisäisiä viitteitä avaamaan, mistä tiedot milloinkin ovat peräisin.

Joka tapauksessa Kirjeitä Iijoelle on kiinnostava ja sujuvasti kirjoitettu teos, jonka äärelle on mukavaa paneutua lukemaan kirje tai kaksi kerrallaan. Eevaliina Rusasen suunnittelema kansi on kaunis ja siivittää kirjeiden ohella ajatukset taivalkoskelaiseen kesään ja heinäpelloille.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on