Siirry pääsisältöön

Akseli Heikkilä: Veteen syntyneet

Alarik nousee seisomaan huteran veneen keskellä. Auringon paisteessa hänestä erottuvat vain ääriviivat. Alarikin varjo lankeaa veteen, ja samalla näen joen yllä äitini silhuetin. Veri alkaa kihistä kehossani, sydämen lyönnit muuttuvat tiheiksi. Olen yhtä aikaa pakokauhun partaalla ja valmiina hyökkäykseen.
Akseli Heikkilä: Veteen syntyneet
WSOY 2019
195 sivua
Äänikirjan lukija Krista Putkonen-Örn
Kesto 4 t 40 min

Akseli Heikkilän esikoisromaani Veteen syntyneet vie lukijan myyttiseen pohjoissuomalaiseen miljööseen. Eeva palaa muutaman vuoden poissaolon jälkeen lapsuudenkotiinsa, missä odottavat kipeät muistot ja kuollut äiti, jonka kanssa ei välejä enää voi selvitellä. Monen muun kanssa kuitenkin voi, ja sen nuori nainen myös tekee.

Kotiseudulla Eevaa odottavat isäpuoli Eino ja velipuoli Alarik. Kaksikko kalastaa päivästä toiseen, vaikka kylän joesta ovat kalat kadonneet jo aikoja sitten. Syystä ovat monet kyläläiset samaa mieltä, ja taikauskon mukana tulee uhka: kuinka pitkälle ihminen on valmis menemään saadakseen takaisin sen, mitä on menettänyt?

Kun tarina kiertyy vähitellen auki, selviää, että myös Eeva on menettänyt paljon. Hänellä on syynsä olla vihainen, eikä hän yritä muuta ollakaan. Ehkä vuodet poissa ovat kasvattaneet kaunaa niin, että hän on valmis toimiin miehisessä maailmassa. Ehkä traumaattisten kokemusten on aika vihdoin purkautua tavoilla, jotka eivät ole kauniita.

Ihastelenkin sitä, miten Heikkilä rohkenee rakentaa tarinaansa rosoisuutta ja jopa rumuutta. Karheus ja kauneus sulautuvat yhteen tavalla, joka jää mieleen. Kerronta tekee kostotarinasta kiehtovan ja mystisen kokonaisuuden, johon lukija huomaa vastustamattomasti uppoutuvansa. Eittämättä Heikkilä yhdistää myyttiseen pohjoiseen elementtejä, jotka ovat muistakin tarinoista tuttuja – mystiikkaa, väkivaltaa, kostoa ja uhkaa – mutta komeasti hän sen tekee onnistuen luomaan aivan omanlaisensa tarinan.

Akseli Heikkilän romaanista ovat kirjoittaneet myös ainakin Mannilainen, Kirjaluotsi, Omppu ja Tuija.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine . Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?" Kristin Hannah: Satakieli WSOY 2019 Alkuteos The Nightingale  2015 Suomentanut Kaisa Kattelus 450 sivua Kristin Hannahin romaani Satakieli  tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti. Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaaksee...

Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen

Hänen astuessaan lennonvalvontakeskukseen jokin siellä tuntui silti vetävän häntä puoleensa luita ja ytimiä myöten. Samalta oli tuntunut, kun hän oli katsonut kaukoputkellaan ja nähnyt Jupiterin vyöt ensimmäistä kertaa. Ja kun hän oli taivutellut vanhempansa viemään hänet Kuolemanlaaksoon kolmatta opiskeluvuotta edeltävänä kesänä ja nähnyt kahden ja puolen miljoonan valovuoden päässä siintävän Andromedan galaksin. Yhtä kirkasta taivasta hän ei ollut sen koommin nähnyt. Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen Gummerus 2025 alkuteos Atmosphere kansi Faceoff Studio, Tim Green suomentanut Jade Haapasalo 412 sivua Muistiini on jäänyt lapsuudestani vahva jälki Challenger-avaruussukkulan tuhosta pian sen taivaalle laukaiseminen jälkeen. Vuosi oli 1986, ja kuten tiedetään, sinä vuonna tapahtui paljon muutakin järisyttävää. Mutta jokin avaruusraketin kohtalossa mietitytti minua pitkään, ja sittemmin olen tullut siihen tulokseen, että avaruus kiehtoo minua kyllä mutta se myös pelottaa äärettömyydess...

Camilla Nissinen: Rihmasto

Muistoni ovat sumuisia. Ne sekoittuvat, muuttavat muotoaan ja sotkeutuvat keskenään. Välillä ne ovat minua lähellä. Ne sykkivät suonissa ja valahtavat äkkiarvaamatta käsiin. Joskus en saa niistä mitään otetta, en tunnista niistä itseäni enkä äitiä, ja aina toisinaan uskon, ettei mikään siitä koskaan tapahtunut, että minä olen vain keksinyt kaiken, täyttänyt tarinan puuttuvat palaset unikuvilla. Camilla Nissinen: Rihmasto Tammi 2025 kansi Tuomo Parikka 344 sivua Almalla on pieni vauva. Puoliso Johannes on läsnä ja kaiken pitäisi olla periaatteessa hyvin. Mutta uusi rooli, johon ei saa koulutusta , ei tunnukaan heti omalta vaan äitiys on vaikeaa. Turvaverkkoja pienellä perheellä ei juuri ole: Alman äiti on poissa kuvioista ja Ilmari-ukki kärsii pitkälle edenneestä muistisairaudesta. Samaan aikaan äitiys saa Alman pohtimaan menneisyyttään ja vaikeaa lapsuuttaan, johon jonkinlaista vakautta toi Ilmari. Vuosikymmeniä aiemmin Ilmari on jättänyt taakseen sotatantereet ja väkivaltaisen isän. H...