Siirry pääsisältöön

Akseli Heikkilä: Veteen syntyneet

Alarik nousee seisomaan huteran veneen keskellä. Auringon paisteessa hänestä erottuvat vain ääriviivat. Alarikin varjo lankeaa veteen, ja samalla näen joen yllä äitini silhuetin. Veri alkaa kihistä kehossani, sydämen lyönnit muuttuvat tiheiksi. Olen yhtä aikaa pakokauhun partaalla ja valmiina hyökkäykseen.
Akseli Heikkilä: Veteen syntyneet
WSOY 2019
195 sivua
Äänikirjan lukija Krista Putkonen-Örn
Kesto 4 t 40 min

Akseli Heikkilän esikoisromaani Veteen syntyneet vie lukijan myyttiseen pohjoissuomalaiseen miljööseen. Eeva palaa muutaman vuoden poissaolon jälkeen lapsuudenkotiinsa, missä odottavat kipeät muistot ja kuollut äiti, jonka kanssa ei välejä enää voi selvitellä. Monen muun kanssa kuitenkin voi, ja sen nuori nainen myös tekee.

Kotiseudulla Eevaa odottavat isäpuoli Eino ja velipuoli Alarik. Kaksikko kalastaa päivästä toiseen, vaikka kylän joesta ovat kalat kadonneet jo aikoja sitten. Syystä ovat monet kyläläiset samaa mieltä, ja taikauskon mukana tulee uhka: kuinka pitkälle ihminen on valmis menemään saadakseen takaisin sen, mitä on menettänyt?

Kun tarina kiertyy vähitellen auki, selviää, että myös Eeva on menettänyt paljon. Hänellä on syynsä olla vihainen, eikä hän yritä muuta ollakaan. Ehkä vuodet poissa ovat kasvattaneet kaunaa niin, että hän on valmis toimiin miehisessä maailmassa. Ehkä traumaattisten kokemusten on aika vihdoin purkautua tavoilla, jotka eivät ole kauniita.

Ihastelenkin sitä, miten Heikkilä rohkenee rakentaa tarinaansa rosoisuutta ja jopa rumuutta. Karheus ja kauneus sulautuvat yhteen tavalla, joka jää mieleen. Kerronta tekee kostotarinasta kiehtovan ja mystisen kokonaisuuden, johon lukija huomaa vastustamattomasti uppoutuvansa. Eittämättä Heikkilä yhdistää myyttiseen pohjoiseen elementtejä, jotka ovat muistakin tarinoista tuttuja – mystiikkaa, väkivaltaa, kostoa ja uhkaa – mutta komeasti hän sen tekee onnistuen luomaan aivan omanlaisensa tarinan.

Akseli Heikkilän romaanista ovat kirjoittaneet myös ainakin Mannilainen, Kirjaluotsi, Omppu ja Tuija.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin

Kaikki mitä tarvitsin tai halusin oli kodin ja yhteisön näkökulmasta väärin. Siksi se kaikki oli pidettävä salassa. Olin lapsesta asti tottunut kätkemää omat tarpeeni, ja siihen oli aina liittynyt ahdistus, häpeä ja kylmä yksinäisyyden tunne. Noina vuosina ristiriita kasvoi niin valtavaksi, että halusin vain olla rauhassa. Samaa halusivat ystäväni. He pakenivat kodin sääntöjä, uhkailua ja väkivaltaa karkaamalla, ja minä lähdin heidän mukaansa. Kun lähdimme, meillä ei enää ollut kotia. Olimme yhteiskunnalle näkymättömiä ja yhteisön silmissä hylkiöitä, mutta meillä oli toisemme. Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin WSOY 2022 kansi Anna Makkonen 226 sivua Ujuni Ahmed on 3-vuotiaana Somaliasta Suomeen muuttanut musliminainen, joka avaa Elina Hirvosen kanssa kokemuksiaan ja elämäntarinaansa kirjassa Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin . Teos on tarkoitettu ensisijaisesti Ujuni Ahmedin kaltaisille, jotka kokevat olevansa vääränlaisia ja erilaisia

Tuuve Aro: Lihanleikkaaja

"Hän kosketti nenäänsä ja ajatteli että se oli hänet pettänyt. Hän kumartui ja asetti päänsä pölkylle. Kirvestä oli hankala pidellä mutta se osui kohteeseen nirhaisten nenänpäästä palan joka jäi ihosta roikkumaan." (Novellista Haju ) Tuuve Aro: Lihanleikkaaja (WSOY 2017) 153 sivua Tuuve Aron novellikokoelma Lihanleikkaaja  on tuttua Aroa: Vinksahtaneisuutta ja absurdiutta tarjoillaan lukijalle tiiviissä paketeissa. Arkisiin tilanteisiin sekoittuu mystisyyttä, joka jää paikoin mietityttämään pitkäksi aikaa. Kahdentoista novellin joukosta löytyy monenlaisia lukukokemuksia. Aloitusnovelli Suojatie  etenee varsin ennalta arvattavasti mutta päättyy kauniisti: Hetken verran kurjet pysyivät tiukasti muodossaan kuin yhteisen mielen liikuttamana, sitten aura jo hajosi ja muutti suuntaa. Kokoelman päättävä Kahdet kasvot  puolestaan on ilahduttava tarina Tomista, jonka elämän lähtökohdat eivät ole loistokkaat ja jolle arkea ovat asiat, joista nykytodellisuudessa nostettaisii