Siirry pääsisältöön

Lena Andersson: Vailla henkilökohtaista vastuuta

"Päivällisestä tuli koettelemus.
Aluksi Olof vastaili vaimonsa tekstiviesteihin sekä heidän odotellessaan ruokaa että suupalojen välissä. Hän hymyili lukiessaan viestejä, ja hymy viipyi huulilla, kun hän naputteli vastauksen. Silloin tällöin hän naurahti."
Lena Andersson:
Vailla henkilökohtaista vastuuta
(Siltala 2015)
Alkuteos Utan personligt ansvar 2014
Suomentanut Sanna Manninen
332 sivua
Voi, Ester. Sinä älykäs ja itsenäinen nainen. Kuvittelin, että otit opiksesi, kun hullaantumisesi Hugo Raskiin päättyi kuten päättyi. Mutta ei: neljä vuotta myöhemmin hullaannut jälleen, tällä kertaa näyttelijä Olofiin, joka on naimisissa.

Määrittelet itsesi eksistentialistiksi, ja onnettomuudeksesi Olof on fatalisti, joka antaa maailman valita puolestaan, jotta hänen itsensä ei tarvitse tehdä ratkaisuja eikä ottaa vastuuta omista tekemisistään. Sinä sen sijaan olet valmis toimimaan ja valitsemaan teidän molempien puolesta, sillä haluat kiihkeästi Olofin omaksesi.

On kiinnostavaa, miten rakastumisen vaaleanpunaiset silmälasit saavat sinut tulkitsemaan asioita ja tilanteita:
Olof näytti kauhealta. Parta oli ajamatta ja hiukset pesemättä, lika oli pinttynyttä ja hän haiskahti tunkkaiselta. Ester ei ollut koskaan ennen nähnyt häntä sellaisena.
Eikö se kertonut paljon Olofin avioliitosta, kunnioituksen puutteesta puolisoiden välillä.
Vaikka ymmärrät Olofin fatalistiksi, elättelet toiveita hänen elämäntilanteensa muuttumisesta. Uskot ja uskottelet itsellesi, että mies on jättämässä vaimonsa ja alkamassa vakavaan suhteeseen kanssasi. Samaan aikaan mies tekstailee vaimolleen kesken aterian ja puhuu tästä ylistävästi, vaikka tietää sen loukkaavan sinua. Tai ehkä juuri siksi hän vaimoaan ylistääkin.

Suhteenne on kuin kissan ja hiiren leikkiä. Välillä lähennytte, välillä loittonette jopa niin, että yhteys katkeaa kokonaan. Mutta jokin Olofissa vetoaa sinuun niin voimallisesti, että janoat hänen läheisyyttään, odotat hänen viestejään ja ajattelet häntä lakkaamatta.

Mikä Olofissa sinua niin viehättää, Ester? Minä en tarinaanne lukiessani juuri Olofiin ihastunut, oikeastaan päinvastoin. Sinäkin huomaat hänen käytöksensä puutteet ja ajoittaisen epäsiisteyden, mutta silti olet häneen kiihkeästi rakastunut. Eikä sinua voi yrityksen puutteesta syyttää, ei todellakaan. Harmillista vain, että Olof on niin nihkeä tekemään ratkaisuja ja ottamaan tekemisistään henkilökohtaista vastuuta.

Se, miten suhteenne etenee ja ottaa sitten taas takapakkia, on hermostuttavaa seurattavaa. En voi olla ihmettelemättä, miksi olet suhteessa, joka ei näytä päätyvän mihinkään hyvään vaan pikemminkin sisältää liikaa loukkauksia ja pahaa mieltä. Mutta ehkä juuri tuo ihmetyksen aiheuttaminen tekee tarinastanne kiinnostavan siinä määrin, että sitä lukee innolla eteenpäin. Samalla voi ihmettelemisen lisäksi pohtia, mitä rakkaus oikein on.

Sinun ja Hugo Raskin tarina oli mukavan napakka, mutta nyt Olofin ja sinun seurassa välillä pitkästyin, tunnustan. Vähempi jahkaaminen olisi riittänyt, mutta silti, Ester, olet henkilönä niin kiinnostava, että mielelläni tapaan sinut vielä uudelleen.
Tämä postaus liittyy Tuijan ideoimaan Naistenviikko kirjablogeissa -haasteeseen. Myös Tuija kirjoittaa tänään Lena Anderssonin kirjasta, naistenviikon päätteeksi.

Aiemmin kirjasta ovat kirjoittaneet ainakin Katja, Ulla, Krista, Leena, Mari, Katri ja Suketus.

Kirjallinen retki Pohjoismaissa -haasteeseen saan tällä yhden uuden merkinnän Ruotsin kohdalle.

Kommentit

  1. Oiva veto kirjoittaa Esterille kirje. Mutta ei hän opi. Ihminen on sellainen. Totta pakiset, että Esterin vouhottamiseen oli välillä väsyä ja silti riitti ymmärrystä ja jaksamista tarkistaa, kuinka Esterin ja romanssin käy.

    Kiitos naistenviikkokimppaluvuasta sinulle

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Tuija - jotenkin tarina ajoi kirjelmöimään. :) Muutosta en tosiaan lähtisi minäkään povaamaan, mutta sitä suuremmalla mielenkiinnolla odotan, mitä Esterille tulevaisuudessa tapahtuu.
      Kiitos kimppalukuseurasta!

      Poista
  2. Ei niin hyvä kuin edellinen Ester -kirja.

    Sinulle on jotain kevyttä blogissani <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä, vaikkei huono ole tämäkään.
      Oi, jännittävää! <3

      Poista
  3. Taisimme kokea tämän Esterin uudemman suhteen aika lailla samoin - minuakin pitkästytti tällä kertaa, enkä ihan ymmärtänyt mitä Ester siinä nahjuksessa näki :) Uteliaisuuttani saatan silti hyvinkin kurkistaa myös seuraavan mahdolliseen Ester-kirjaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minua jäi Ester sen verran mietityttämään, että mielelläni kuulisin, mitä hänelle tulevaisuudessa tapahtuu. :) Lisäksi kirjailijan tyyli on sen verran nautittavaa, että mielelläni luen hänen teoksiaan jatkossakin.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok