"Maailman nimi on Ihana maa. Hesekielin kirjassa sanotaan, että Jumala vannoi tuovansa Israelin kansan vankeudesta ihmeelliseen maahan, joka tulvii maitoa ja hunajaa. Sieltä ei puuttuisi mitään; se olisi ihme, paratiisi. Se oli niin erilainen verrattuna kaikkeen muuhun sen ympärillä, että se erottui joukosta kuin jalokivi, ja sitä kutsuttiin "maista ihanimmaksi". Kun suljen huoneeni oven perässäni, seinät laskostuvat auki ja esiin tulee planeettoja ja sateenkaaria ja aurinkoja."
Grace McCleenin omaelämäkerrallinen esikoisteos kertoo kymmenenvuotiaasta Judithista, joka asuu pienessä tehdaskaupungissa isänsä kanssa. Äiti on kuollut, eikä tyttö muista hänestä mitään. Silti hän tietää kaivata äitiä.
Judithin isä on Jehovan todistaja, mikä riittää tekemään pienestä perheestä kotikylän kummajaisen. Judith kiertää isänsä mukana julistamassa sanomaa, eikä vastaanotto yleensä ole sydämellinen.
Tunnelma kotona ei ole kaksinen, mutta vielä pahempaa on koulussa, missä Judithia kiusataan systemaattisesti ja rajusti. Yksi kiusaajista on Neil Lewis, jonka isä puolestaan työskentelee Judithin isän kanssa tehtaassa. Tehdastyöntekijät ajautuvat lakkoon, joka vie Doug Lewisin ja Judithin eri puolille: toinen on lakkoilija, toinen rikkuri. Eikä kiusaaminen rajoitu enää vain kouluun vaan seuraa kotiin saakka.
Judith on rakentanut erilaisista aineksista, kuten roskista, oman pienoismaailmansa, joka on nimeltään Ihana maa. Eräänä päivänä hän huomaa, että leikki mielikuvitusmaailmassa muuttuu todeksi ja että hänellä on mahdollisuus vaikuttaa siihen, mitä tapahtuu esimerkiksi Neilille, kiusaajien kuninkaalle. Mutta leikin seuraukset saattavat olla arvaamattomat, ja sitä painottaa Judithin päänsisäinen ääni, jonka hän kuvittelee olevan itse Jumala.
Ihana maa on kertomus mielikuvituksen voimasta, vallankäytöstä seurauksineen, rakkauden puutteesta, uskosta ja uskonpuutteesta. Romaanissa on kysymys myös oikeudenmukaisuudesta ja hyvän ja pahan taistelusta, ja siksi se liimaa lukijan tehokkaasti äärelleen.
Grace McCleen kirjoittaa viehättävästi ja kauniisti pienen tytön näkökulmasta niin, että tarina on todenmakuinen ja elävä. Judithin hahmo on kuvattu niin hienosti, että hänet on helppo kuvitella, ja tarinan tyyli sopii hyvin näkökulmaan. Uskonnollisessa yhteisössä kasvaneen ja yhteisöönsä vahvasti juurtuneen Judithin tarina koskettaa syvästi.
Ihanasta maasta on kirjoitettu myös seuraavissa blogeissa: Rakkaudesta kirjoihin, Lumiomena, Lukutoukan kulttuuriblogi, Mari A:n kulttuuriblogi, Kirjavinkit, Luettua sekä Järjellä ja tunteella.
McCleenin romaanilla avaan osallistumiseni Naistenviikko kirjablogeissa -tapahtumaan. Kirjankansibingosta kuittaantuu ruutu Keltainen.
 |
| Grace McCleen: Ihana maa (Otava 2013) Alkuteos The Land of Decoration 2012 Suomentanut Marianna Kurtto 286 sivua (e-kirja) |
Judithin isä on Jehovan todistaja, mikä riittää tekemään pienestä perheestä kotikylän kummajaisen. Judith kiertää isänsä mukana julistamassa sanomaa, eikä vastaanotto yleensä ole sydämellinen.
Tunnelma kotona ei ole kaksinen, mutta vielä pahempaa on koulussa, missä Judithia kiusataan systemaattisesti ja rajusti. Yksi kiusaajista on Neil Lewis, jonka isä puolestaan työskentelee Judithin isän kanssa tehtaassa. Tehdastyöntekijät ajautuvat lakkoon, joka vie Doug Lewisin ja Judithin eri puolille: toinen on lakkoilija, toinen rikkuri. Eikä kiusaaminen rajoitu enää vain kouluun vaan seuraa kotiin saakka.
Judith on rakentanut erilaisista aineksista, kuten roskista, oman pienoismaailmansa, joka on nimeltään Ihana maa. Eräänä päivänä hän huomaa, että leikki mielikuvitusmaailmassa muuttuu todeksi ja että hänellä on mahdollisuus vaikuttaa siihen, mitä tapahtuu esimerkiksi Neilille, kiusaajien kuninkaalle. Mutta leikin seuraukset saattavat olla arvaamattomat, ja sitä painottaa Judithin päänsisäinen ääni, jonka hän kuvittelee olevan itse Jumala.
Sitten sydämeni löi kerran hyvin lujaa, ja sanoin: "Olet Jumala, etkö olekin?"Judith on tyttö, jota ei kuunnella mutta joka nähdään väärin. Myönteistä huomiota hän ei tunnu saavan juuri missään, mutta sitten kouluun tulee opettaja, joka näkee tytön ahdingon. Pyörimään lähteneitä pyöriä ei kuitenkaan ole helppo pysäyttää.
"Hys", sanoi ääni.
Minä nielaisin. "Näetkö minut?"
"Totta kai", Jumala sanoi. "Olen tarkkaillut sinua jo jonkin aikaa. Saattaisit olla minulle varsin hyödyllinen."
Ihana maa on kertomus mielikuvituksen voimasta, vallankäytöstä seurauksineen, rakkauden puutteesta, uskosta ja uskonpuutteesta. Romaanissa on kysymys myös oikeudenmukaisuudesta ja hyvän ja pahan taistelusta, ja siksi se liimaa lukijan tehokkaasti äärelleen.
Grace McCleen kirjoittaa viehättävästi ja kauniisti pienen tytön näkökulmasta niin, että tarina on todenmakuinen ja elävä. Judithin hahmo on kuvattu niin hienosti, että hänet on helppo kuvitella, ja tarinan tyyli sopii hyvin näkökulmaan. Uskonnollisessa yhteisössä kasvaneen ja yhteisöönsä vahvasti juurtuneen Judithin tarina koskettaa syvästi.
Ihanasta maasta on kirjoitettu myös seuraavissa blogeissa: Rakkaudesta kirjoihin, Lumiomena, Lukutoukan kulttuuriblogi, Mari A:n kulttuuriblogi, Kirjavinkit, Luettua sekä Järjellä ja tunteella.
McCleenin romaanilla avaan osallistumiseni Naistenviikko kirjablogeissa -tapahtumaan. Kirjankansibingosta kuittaantuu ruutu Keltainen.
Kuulostaapa erikoiselta kirjalta. Lasten näkökulmasta kirjoitetut kirjat ovat parhaimmillaan tosi hyviä, heillä on niin omaperäisiä ajatuksia asioihin. :) Hieno keltainen kirja, pitää ottaa lukulistalle.
VastaaPoistaIhanassa maassa on näkökulma, jollaiseen en ole aiemmin törmännyt. Siten kirja on siis kiinnostavaa luettavaa, ja lapsen näkemys on kuvattu hyvin.
Poista