Siirry pääsisältöön

Anne Swärd: Kesällä kerran

"Et kai halua olla kuten kaikki muut, Kristian?" Kyllä. Sitä minä haluan. Ja haluan että sinäkin olisit kuten kaikki muut, Kaj. Silloin minulla olisi joskus mahdollisuus ymmärtää sinua.
Anne Swärd: Kesällä kerran
(Otava 2012)
Alkuteos Polarsommar 2003
Suomentanut Katriina Huttunen
234 sivua
Anne Swärdin romaani Kesällä kerran keskittyy varsinaisesti erääseen kesään mutta kurkottaa myös kauas menneisyyteen, aikaan, kun veljekset Jens ja Kristian olivat lapsia ja muodostivat perheen vanhempiensa Ingridin ja Jackin kanssa ja kun perheeseen liittyi yllättäen ja odottamatta Kaj, tyttö, jota tuntuu olevan mahdoton rakastaa, saati ymmärtää.

Tarinaa kerrotaan kaikkien edellä mainittujen sekä Lisetten, Jensin puolison, näkökulmasta. Kaj on voittanut kilpailusta matkan Floridaan ja antaa palkinnon Jensille, joka matkustaa toiselle mantereelle äitinsä kanssa. Kristian saapuu äitinsä ja Kajn kotiin pitämään nuoresta naisesta huolta, ja lopulta talosta muodostuu tukikohta, johon kaikki päätyvät. Äidin ja pojan matka jää sivuosaan, kun ajatukset ja teot keskittyvät lähinnä kotitaloon, sen menneisyyteen ja nykyisyyteen.


Kaj on romaanihenkilönä omalaatuinen ja erikoinen. Hänen päänsä sisälle ei tunnu kukaan pääsevän, ja varsinaisesti henkilöistä läheisimmäksi muodostuu Kristian, Kajlle tärkeä veli. Mutta Kaj on tarinan kannalta ehdottoman tärkeä, kuin jokin luonnonvoima, kesäinen ukkosmyrsky, joka kerää aikansa voimiaan ja jolla on mahdollisuus rikkoa kaikki tai säilyttää jonkinlainen eheys, joka on korkeintaan hauras suuria salaisuuksia hautovassa perheessä. Luonnonvoiman tavoin Kaj on arvaamaton, sillä koskaan ei voi olla varma, mitä hän tekee.

Kesällä kerran on painavasti ja hitaasti kerrottu tarina eräästä perheestä. Romaani ei ole kauniin kirkas kesäpäivä vaan mieluumminkin hiostava päivä, kun taivaanrantaan kertyy tummia pilviä enteilemään räiskettä. Anne Swärd kirjoittaa kauniisti ja vivahteikkaasti luoden perhedraaman, jossa on vahva tunnelma.

Myös Katja, Zephyr, Minna, Kaisa, Minna, Tuulia, Annika ja Katri ovat Swärdin romaanista kirjoittaneet.

Kirjallinen retki Pohjoismaissa -haasteessa ylenen Ruotsin kirjallisuuden tuntijaksi.
Tällä kertaa ruksataan ruutu Lapsi. Bingoruudukko
alkaa olla aika täynnä, vain kolme rastia puuttuu!
Sain kirjan luettavakseni Ullalta. Kiitos!

Kommentit

  1. Tämä on hienosti kirjoitettu ja samalla melko ahdistava romaani. Vähän sellainen kuin kirjassa esiintyvät kärpäspaperit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä vertaus, Katja. :) Tämä on niitä kirjoja, joiden tarina jää häilymään mieleen.

      Poista
  2. Minäkin muistan tästä vahvan, ahdistavan tunnelman. Swärdin Viimeiseen hengenvetoon oli kuitenkin minusta parempi romaani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli ensimmäinen Swärdiltä lukemani romaani. Pitää napata Viimeiseen hengenvetoonkin joskus luettavaksi.

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Kiitos haasteesta, Katja! Kävinkin juuri kamarissasi. :)

      Poista
  4. Tämä on kiinnostanut minua jo jonkin aikaa. Pohjoismaa-haasteeseen olen koettanut etsiä myös muuta kuin dekkareita ja tämä olisi hyvä ehdokas haasteeseen. Ehkä ehtisin vielä lukea tässä kesän puolella, kun sivumäärä ei ole iso. :)

    Minullakin on jäänyt haastava ruokaruutu viimeiseksi. Mutta hyvä kandidaatti on viimein löytynyt, onneksi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olinkin iloinen, kun sain Pohjoismaa-haasteeseen dekkareiden oheen tämän (ja Anderssonin). Helposti tuntuu varsinkin Ruotsista jännitystä löytyvän.

      Nytpä odotankin mielenkiinnolla, mitä olet ruokaruutuun löytänyt! :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…