Siirry pääsisältöön

Lena Andersson: Vailla henkilökohtaista vastuuta

"Päivällisestä tuli koettelemus.
Aluksi Olof vastaili vaimonsa tekstiviesteihin sekä heidän odotellessaan ruokaa että suupalojen välissä. Hän hymyili lukiessaan viestejä, ja hymy viipyi huulilla, kun hän naputteli vastauksen. Silloin tällöin hän naurahti."
Lena Andersson:
Vailla henkilökohtaista vastuuta
(Siltala 2015)
Alkuteos Utan personligt ansvar 2014
Suomentanut Sanna Manninen
332 sivua
Voi, Ester. Sinä älykäs ja itsenäinen nainen. Kuvittelin, että otit opiksesi, kun hullaantumisesi Hugo Raskiin päättyi kuten päättyi. Mutta ei: neljä vuotta myöhemmin hullaannut jälleen, tällä kertaa näyttelijä Olofiin, joka on naimisissa.

Määrittelet itsesi eksistentialistiksi, ja onnettomuudeksesi Olof on fatalisti, joka antaa maailman valita puolestaan, jotta hänen itsensä ei tarvitse tehdä ratkaisuja eikä ottaa vastuuta omista tekemisistään. Sinä sen sijaan olet valmis toimimaan ja valitsemaan teidän molempien puolesta, sillä haluat kiihkeästi Olofin omaksesi.

On kiinnostavaa, miten rakastumisen vaaleanpunaiset silmälasit saavat sinut tulkitsemaan asioita ja tilanteita:
Olof näytti kauhealta. Parta oli ajamatta ja hiukset pesemättä, lika oli pinttynyttä ja hän haiskahti tunkkaiselta. Ester ei ollut koskaan ennen nähnyt häntä sellaisena.
Eikö se kertonut paljon Olofin avioliitosta, kunnioituksen puutteesta puolisoiden välillä.
Vaikka ymmärrät Olofin fatalistiksi, elättelet toiveita hänen elämäntilanteensa muuttumisesta. Uskot ja uskottelet itsellesi, että mies on jättämässä vaimonsa ja alkamassa vakavaan suhteeseen kanssasi. Samaan aikaan mies tekstailee vaimolleen kesken aterian ja puhuu tästä ylistävästi, vaikka tietää sen loukkaavan sinua. Tai ehkä juuri siksi hän vaimoaan ylistääkin.

Suhteenne on kuin kissan ja hiiren leikkiä. Välillä lähennytte, välillä loittonette jopa niin, että yhteys katkeaa kokonaan. Mutta jokin Olofissa vetoaa sinuun niin voimallisesti, että janoat hänen läheisyyttään, odotat hänen viestejään ja ajattelet häntä lakkaamatta.

Mikä Olofissa sinua niin viehättää, Ester? Minä en tarinaanne lukiessani juuri Olofiin ihastunut, oikeastaan päinvastoin. Sinäkin huomaat hänen käytöksensä puutteet ja ajoittaisen epäsiisteyden, mutta silti olet häneen kiihkeästi rakastunut. Eikä sinua voi yrityksen puutteesta syyttää, ei todellakaan. Harmillista vain, että Olof on niin nihkeä tekemään ratkaisuja ja ottamaan tekemisistään henkilökohtaista vastuuta.

Se, miten suhteenne etenee ja ottaa sitten taas takapakkia, on hermostuttavaa seurattavaa. En voi olla ihmettelemättä, miksi olet suhteessa, joka ei näytä päätyvän mihinkään hyvään vaan pikemminkin sisältää liikaa loukkauksia ja pahaa mieltä. Mutta ehkä juuri tuo ihmetyksen aiheuttaminen tekee tarinastanne kiinnostavan siinä määrin, että sitä lukee innolla eteenpäin. Samalla voi ihmettelemisen lisäksi pohtia, mitä rakkaus oikein on.

Sinun ja Hugo Raskin tarina oli mukavan napakka, mutta nyt Olofin ja sinun seurassa välillä pitkästyin, tunnustan. Vähempi jahkaaminen olisi riittänyt, mutta silti, Ester, olet henkilönä niin kiinnostava, että mielelläni tapaan sinut vielä uudelleen.
Tämä postaus liittyy Tuijan ideoimaan Naistenviikko kirjablogeissa -haasteeseen. Myös Tuija kirjoittaa tänään Lena Anderssonin kirjasta, naistenviikon päätteeksi.

Aiemmin kirjasta ovat kirjoittaneet ainakin Katja, Ulla, Krista, Leena, Mari, Katri ja Suketus.

Kirjallinen retki Pohjoismaissa -haasteeseen saan tällä yhden uuden merkinnän Ruotsin kohdalle.

Kommentit

  1. Oiva veto kirjoittaa Esterille kirje. Mutta ei hän opi. Ihminen on sellainen. Totta pakiset, että Esterin vouhottamiseen oli välillä väsyä ja silti riitti ymmärrystä ja jaksamista tarkistaa, kuinka Esterin ja romanssin käy.

    Kiitos naistenviikkokimppaluvuasta sinulle

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Tuija - jotenkin tarina ajoi kirjelmöimään. :) Muutosta en tosiaan lähtisi minäkään povaamaan, mutta sitä suuremmalla mielenkiinnolla odotan, mitä Esterille tulevaisuudessa tapahtuu.
      Kiitos kimppalukuseurasta!

      Poista
  2. Ei niin hyvä kuin edellinen Ester -kirja.

    Sinulle on jotain kevyttä blogissani <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä, vaikkei huono ole tämäkään.
      Oi, jännittävää! <3

      Poista
  3. Taisimme kokea tämän Esterin uudemman suhteen aika lailla samoin - minuakin pitkästytti tällä kertaa, enkä ihan ymmärtänyt mitä Ester siinä nahjuksessa näki :) Uteliaisuuttani saatan silti hyvinkin kurkistaa myös seuraavan mahdolliseen Ester-kirjaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minua jäi Ester sen verran mietityttämään, että mielelläni kuulisin, mitä hänelle tulevaisuudessa tapahtuu. :) Lisäksi kirjailijan tyyli on sen verran nautittavaa, että mielelläni luen hänen teoksiaan jatkossakin.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on