"Päivällisestä tuli koettelemus.
Aluksi Olof vastaili vaimonsa tekstiviesteihin sekä heidän odotellessaan ruokaa että suupalojen välissä. Hän hymyili lukiessaan viestejä, ja hymy viipyi huulilla, kun hän naputteli vastauksen. Silloin tällöin hän naurahti."
Voi, Ester. Sinä älykäs ja itsenäinen nainen. Kuvittelin, että otit opiksesi, kun hullaantumisesi Hugo Raskiin päättyi kuten päättyi. Mutta ei: neljä vuotta myöhemmin hullaannut jälleen, tällä kertaa näyttelijä Olofiin, joka on naimisissa.
Määrittelet itsesi eksistentialistiksi, ja onnettomuudeksesi Olof on fatalisti, joka antaa maailman valita puolestaan, jotta hänen itsensä ei tarvitse tehdä ratkaisuja eikä ottaa vastuuta omista tekemisistään. Sinä sen sijaan olet valmis toimimaan ja valitsemaan teidän molempien puolesta, sillä haluat kiihkeästi Olofin omaksesi.
On kiinnostavaa, miten rakastumisen vaaleanpunaiset silmälasit saavat sinut tulkitsemaan asioita ja tilanteita:
Suhteenne on kuin kissan ja hiiren leikkiä. Välillä lähennytte, välillä loittonette jopa niin, että yhteys katkeaa kokonaan. Mutta jokin Olofissa vetoaa sinuun niin voimallisesti, että janoat hänen läheisyyttään, odotat hänen viestejään ja ajattelet häntä lakkaamatta.
Mikä Olofissa sinua niin viehättää, Ester? Minä en tarinaanne lukiessani juuri Olofiin ihastunut, oikeastaan päinvastoin. Sinäkin huomaat hänen käytöksensä puutteet ja ajoittaisen epäsiisteyden, mutta silti olet häneen kiihkeästi rakastunut. Eikä sinua voi yrityksen puutteesta syyttää, ei todellakaan. Harmillista vain, että Olof on niin nihkeä tekemään ratkaisuja ja ottamaan tekemisistään henkilökohtaista vastuuta.
Se, miten suhteenne etenee ja ottaa sitten taas takapakkia, on hermostuttavaa seurattavaa. En voi olla ihmettelemättä, miksi olet suhteessa, joka ei näytä päätyvän mihinkään hyvään vaan pikemminkin sisältää liikaa loukkauksia ja pahaa mieltä. Mutta ehkä juuri tuo ihmetyksen aiheuttaminen tekee tarinastanne kiinnostavan siinä määrin, että sitä lukee innolla eteenpäin. Samalla voi ihmettelemisen lisäksi pohtia, mitä rakkaus oikein on.
Sinun ja Hugo Raskin tarina oli mukavan napakka, mutta nyt Olofin ja sinun seurassa välillä pitkästyin, tunnustan. Vähempi jahkaaminen olisi riittänyt, mutta silti, Ester, olet henkilönä niin kiinnostava, että mielelläni tapaan sinut vielä uudelleen.
Tämä postaus liittyy Tuijan ideoimaan Naistenviikko kirjablogeissa -haasteeseen. Myös Tuija kirjoittaa tänään Lena Anderssonin kirjasta, naistenviikon päätteeksi.
Aiemmin kirjasta ovat kirjoittaneet ainakin Katja, Ulla, Krista, Leena, Mari, Katri ja Suketus.
Kirjallinen retki Pohjoismaissa -haasteeseen saan tällä yhden uuden merkinnän Ruotsin kohdalle.
Aluksi Olof vastaili vaimonsa tekstiviesteihin sekä heidän odotellessaan ruokaa että suupalojen välissä. Hän hymyili lukiessaan viestejä, ja hymy viipyi huulilla, kun hän naputteli vastauksen. Silloin tällöin hän naurahti."
 |
| Lena Andersson: Vailla henkilökohtaista vastuuta (Siltala 2015) Alkuteos Utan personligt ansvar 2014 Suomentanut Sanna Manninen 332 sivua |
Määrittelet itsesi eksistentialistiksi, ja onnettomuudeksesi Olof on fatalisti, joka antaa maailman valita puolestaan, jotta hänen itsensä ei tarvitse tehdä ratkaisuja eikä ottaa vastuuta omista tekemisistään. Sinä sen sijaan olet valmis toimimaan ja valitsemaan teidän molempien puolesta, sillä haluat kiihkeästi Olofin omaksesi.
On kiinnostavaa, miten rakastumisen vaaleanpunaiset silmälasit saavat sinut tulkitsemaan asioita ja tilanteita:
Olof näytti kauhealta. Parta oli ajamatta ja hiukset pesemättä, lika oli pinttynyttä ja hän haiskahti tunkkaiselta. Ester ei ollut koskaan ennen nähnyt häntä sellaisena.Vaikka ymmärrät Olofin fatalistiksi, elättelet toiveita hänen elämäntilanteensa muuttumisesta. Uskot ja uskottelet itsellesi, että mies on jättämässä vaimonsa ja alkamassa vakavaan suhteeseen kanssasi. Samaan aikaan mies tekstailee vaimolleen kesken aterian ja puhuu tästä ylistävästi, vaikka tietää sen loukkaavan sinua. Tai ehkä juuri siksi hän vaimoaan ylistääkin.
Eikö se kertonut paljon Olofin avioliitosta, kunnioituksen puutteesta puolisoiden välillä.
Suhteenne on kuin kissan ja hiiren leikkiä. Välillä lähennytte, välillä loittonette jopa niin, että yhteys katkeaa kokonaan. Mutta jokin Olofissa vetoaa sinuun niin voimallisesti, että janoat hänen läheisyyttään, odotat hänen viestejään ja ajattelet häntä lakkaamatta.
Mikä Olofissa sinua niin viehättää, Ester? Minä en tarinaanne lukiessani juuri Olofiin ihastunut, oikeastaan päinvastoin. Sinäkin huomaat hänen käytöksensä puutteet ja ajoittaisen epäsiisteyden, mutta silti olet häneen kiihkeästi rakastunut. Eikä sinua voi yrityksen puutteesta syyttää, ei todellakaan. Harmillista vain, että Olof on niin nihkeä tekemään ratkaisuja ja ottamaan tekemisistään henkilökohtaista vastuuta.
Se, miten suhteenne etenee ja ottaa sitten taas takapakkia, on hermostuttavaa seurattavaa. En voi olla ihmettelemättä, miksi olet suhteessa, joka ei näytä päätyvän mihinkään hyvään vaan pikemminkin sisältää liikaa loukkauksia ja pahaa mieltä. Mutta ehkä juuri tuo ihmetyksen aiheuttaminen tekee tarinastanne kiinnostavan siinä määrin, että sitä lukee innolla eteenpäin. Samalla voi ihmettelemisen lisäksi pohtia, mitä rakkaus oikein on.
Sinun ja Hugo Raskin tarina oli mukavan napakka, mutta nyt Olofin ja sinun seurassa välillä pitkästyin, tunnustan. Vähempi jahkaaminen olisi riittänyt, mutta silti, Ester, olet henkilönä niin kiinnostava, että mielelläni tapaan sinut vielä uudelleen.
Aiemmin kirjasta ovat kirjoittaneet ainakin Katja, Ulla, Krista, Leena, Mari, Katri ja Suketus.
Kirjallinen retki Pohjoismaissa -haasteeseen saan tällä yhden uuden merkinnän Ruotsin kohdalle.
Oiva veto kirjoittaa Esterille kirje. Mutta ei hän opi. Ihminen on sellainen. Totta pakiset, että Esterin vouhottamiseen oli välillä väsyä ja silti riitti ymmärrystä ja jaksamista tarkistaa, kuinka Esterin ja romanssin käy.
VastaaPoistaKiitos naistenviikkokimppaluvuasta sinulle
Kiitos, Tuija - jotenkin tarina ajoi kirjelmöimään. :) Muutosta en tosiaan lähtisi minäkään povaamaan, mutta sitä suuremmalla mielenkiinnolla odotan, mitä Esterille tulevaisuudessa tapahtuu.
PoistaKiitos kimppalukuseurasta!
Ei niin hyvä kuin edellinen Ester -kirja.
VastaaPoistaSinulle on jotain kevyttä blogissani <3
Olen samaa mieltä, vaikkei huono ole tämäkään.
PoistaOi, jännittävää! <3
Taisimme kokea tämän Esterin uudemman suhteen aika lailla samoin - minuakin pitkästytti tällä kertaa, enkä ihan ymmärtänyt mitä Ester siinä nahjuksessa näki :) Uteliaisuuttani saatan silti hyvinkin kurkistaa myös seuraavan mahdolliseen Ester-kirjaan...
VastaaPoistaKyllä minua jäi Ester sen verran mietityttämään, että mielelläni kuulisin, mitä hänelle tulevaisuudessa tapahtuu. :) Lisäksi kirjailijan tyyli on sen verran nautittavaa, että mielelläni luen hänen teoksiaan jatkossakin.
Poista