Siirry pääsisältöön

Oscar Wilde: Dorian Grayn muotokuva (klassikkohaaste)

"Sitten oli tullut lordi Henry Wotton pitämään oudon ylistyspuheensa nuoruudelle, antamaan hirmuiset varoituksensa sen lyhyydestä. Se oli sävähdyttänyt häntä silloin, ja kun hän nyt seisoi tuijottamassa oman ihastuttavuutensa kuvajaista, tuo selostus rävähti koko totuudessaan hänen lävitseen. Niin, joskus koittaisi päivä, jolloin hänen kasvonsa olisivat kurttuiset ja kuihtuneet, silmänsä sameat ja kalvaat, sulokas vartalo sortunut ja rujo."
Oscar Wilde: Dorian Grayn muotokuva
(Otava 2011)
Alkuteos The Picture of Dorian Gray 1891
Suomentanut Jaana Kapari-Jatta
363 sivua
Kirjabloggaajien klassikkohaasteessa päätettiin yhteisesti lukea klassikoita. Jokainen osallistuja sai valita haluamansa klassikkoteoksen oman mielensä mukaan, ja minun luettavakseni valikoitui Oscar Wilden romaani Dorian Grayn muotokuva oikeastaan kolmesta syystä:

  1. Olen jostain syystä usein törmännyt kirjaan tai viittauksiin Wilden klassikkoon, ja tarina on siten alkanut kiinnostaa.
  2. Oscar Wilde, aikansa pahennuksenaiheuttaja ja keikari, on hahmona mielikuvitusta kutkuttava.
  3. Kysymys ikuisesta nuoruudesta on mietityttänyt ihmistä kautta aikojen.
Tiivistettynä Dorian Grayn muotokuvassa on kysymys siitä, että Dorian Gray, nuori keikari ja kaunis mies, ihastuu itsestään tehtyyn muotokuvaan. Muotokuva hehkuu nuoruuden kauneutta, jonka menettäminen alkaa pelottaa miestä varsinkin, kun lordi Henry on vain hieman aiemmin ylistänyt nuoruutta ja painottanut sen katoavaisuutta.
"Kuinka surullista!" Dorian Gray sanoi hiljaa katse yhä iskostuneena omaan muotokuvaansa. "Kuinka surullista! Minusta tulee vanha, kammottava ja vastenmielinen. Mutta tämä kuva on aina nuori. Se ei ole koskaan vanhempi kuin tänä nimenomaisena kesäkuun päivänä... Kunpa asia olisi toisinpäin!
Ja niin käy, että Dorian Gray saa sen, mitä toivoo. Hän pysyy vuodesta toiseen kauniina ja viehättävänä, kun taas muotokuva paljastaa mallinsa elämäntavan rappiollisuuden ja turmiollisuuden. Kuva muuttuu niin kammottavaksi, että Gray piilottaa sen välttyäkseen näkemästä sitä, miten hänen toimintansa likaa hänen sielunsa.
Kauhistuttavan muotokuvan, jonka muuttuvat piirteet paljastivat hänen elämänsä rappion, hän oli ripustanut omin käsin sen huoneen seinälle, jossa hän oli viettänyt suuren osan poika-aikaansa, ja sen eteen hän oli laskostanut purppuraisen ja kultaisen paariliinan verhoksi.
Ei ole yllätys, että pelkkä kauneus ei riitä tekemään elämästä onnellista. Vaihtokaupan seuraukset ovat arvaamattomat, ja Dorian Grayn matka kohti turmiota kiihtyy kiihtymistään.

Dorian Grayn muotokuva on erittäin mielenkiintoinen kuva eräästä miehestä, hänen toteutuneesta toiveestaan ja 1800-luvun lopun hyväosaisten miesten elämästä. Mielestäni se on silti myös kuva meidän ajastamme: nykyinen ulkonäön ja nuoruuden ylistämisen kulttuuri voisi oppia jotain Oscar Wilden tarinasta. Tai ainakin tarina voisi toimia varoituksena, joka tosin ei päädy saarnaamaan vaan kertoo erään henkilön kohtalon kautta liiallisen ulkonäkökeskeisyyden ja turhamaisuuden vaaroista.

Jaana Kapari-Jatan suomennosta on ilo lukea. Teksti etenee hyvin ja vie mukanaan niin, että luin teoksen lopulta parissa päivässä, vaikka olin varautunut ennemminkin pariin viikkoon. Jännite on rakennettu tarinaan niin hyvin, että kirjaa oli lopulta vaikea laskea käsistä. Pölyttyneitä klassikoita kaihtavallekin tätä romaania uskaltaa kyllä suositella!

Kirjasta ovat kirjoittaneet myös ainakin Morre, Kirjaneito ja Marile.

Pitkästä aikaa tulee täydennystä 50 kategorian luetteloon: tämä klassikkoromaani asettuu kohtaan 23. A book more than 100 years old.

Kommentit

  1. Aloitin tätä kirjaa aikoinaan mutta se jäi minulta kesken. Nyt klassikkohaastepostausten myötä kiinnostukseni on virinnyt uudelleen. Ehkäpä otankin tämän seuraavaksi haastekirjakseni. Kiitos innostavasta arviosta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa yrittää uudelleen. Minut tarina vei aika nopeasti mukanaan. :)

      Poista
  2. Dorian Grayn muotokuvan idea on todella omaperäinen. Osuva tuo vertauksesi nykyaikaan.

    VastaaPoista
  3. Minullakin on tämä hyllyssä, mutta eipä ole tullut luettua. Kapari-Jatta on todella hyvä kääntäjä, joten sekin jo lupailee hyvää. Pitääpä ottaa lukulistalle jo tässä syksyn aikana. :)

    VastaaPoista
  4. Olen juuri lukemassa Kasvonsa menettänyt mies -kirjaa, omakaohtaista kokemusta kauneuden menetyksestä. Kirjoittaja viittaa usein Narkissokseen, yhtä hyvin voisi Dorian Grayhin. Ulkonäkökeskeisenä aikana Wilden teos ei vanhene.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kasvonsa menettänyt mies -kirjasta olen kuullut mutten ole lukenut. Kuulostaa järkyttävältä ja mielenkiintoiselta.
      Dorian Gray on todellakin kestänyt aikaa.

      Poista
  5. Ah tämä on kyllä loistava. Yksi kaikkien aikojen lempikirjoistani! Oscar Wilde on vaan niin upea kirjoittaja. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ollenkaan osannut odottaa niin hienoa lukukokemusta kuin mitä sain.

      Poista
  6. Tuo oli pakollinen kirja lukiessa. En muista mitään sen analysoinnista, mutta pidin kirjan lukemisesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotkut ovat maininneet lukeneensa tämän lukiossa, mutta minun tielleni kirja ei ole aiemmin osunut. Lukiessani tulin miettineeksi, kuinkahan olisin mahtanut kirjaan suhtautua alle kaksikymppisenä. Jaa-a, kuka tietää...

      Poista
  7. Minäkin luin tämän klassikkohaasteeseen. Harmi etten tajunnut, että tästä oli tehty uusi suomennos hyllyssäni lojuvan painoksen jälkeen. Kiva olisi vertailla, mutta ehkä en nyt enää uudestaan samaa jaksa lukea, kun maailma on hyviä kirjoja täynnä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kapari-Jatan suomennos tuntui kyllä toimivalta. Vertailu olisi tosiaan kiinnostavaa, mutta enpä taida minäkään jaksaa siihen ryhtyä. :)

      Poista
  8. Vau, tämä kuulostaa kiinnostavalta. Kirja on toki nimenä hyvin tuttu, mutta olin ajatellut kirjan tarinan ihan toisenlaiseksi. Luulin muun muassa, että Dorian on nainen :) Kiitos avartavasta postauksestasi - olen taas vähän viisaampi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä, Maisku - ja kiitos kommentistasi! :)

      Poista
  9. Hmm, tekisi mieli joskus lukea tämä uudestaan. On kyllä vaikuttava romaani, eikä pelkästään rikkaan kielensä takia. Wilden sadut ovat myös ihania!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikuttava tämä tosiaan on, ja Kapari-Jatan suomennos on hieno. Wilden satuja en muuten olekaan lukenut. Pitäisi tutustua niihin!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on