Siirry pääsisältöön

Jenni Kirves: Aino Sibelius - Ihmeellinen olento

"Minä luotan sinuun lujasti. Minä uskon sinuun. Minä olen kuin lasiprisma. Kaikki riippuu siitä missä valaistuksessa minut näkee. Sinä olet timantti. Sinä loistat pimeässäkin."
(Jean Sibelius kirjoittaa vaimolleen Ainolle)
Jenni Kirves:
Aino Sibelius - Ihmeellinen olento
(Johnny Kniga 2015)
288 sivua
Ihmeellinen olento -kirja kertoo Aino Sibeliuksesta (o.s. Järnefelt, 1871-1969), joka muistetaan suuren suomalaisen säveltäjän, Jean Sibeliuksen, puolisona.

Kirjan ensimmäinen osa on nimeltään Rakkauden ensihuuma, ja nimi kuvaakin alkua hyvin. Aino ja Jean, Janne, ovat syvästi rakastuneita toisiinsa, eikä rakkauden roihua suinkaan vähennä se, että sulhasen oleskellessa ulkomailla suhdetta hoidetaan kirjeitse. Kirjeenvaihdosta käy ilmi suuri huuma ja halu tehdä toinen onnelliseksi - jos kohta Jean Sibelius kokee myös mustasukkaisuutta kauniista morsiamestaan, jolla on muitakin tavoittelijoita. Morsiamelleen mies toteaa:
Minulla on oltava Sinut, jotta minun olentoni tulee kokonaiseksi, ilman Sinua en ole mitään. Meidän suhteessamme on kyllä jotakin mikä on enemmän kuin vain inhimillistä.
Aino puolestaan on alusta alkaen valmis seisomaan miehensä rinnalla ja tukemaan tätä työssään. Rakkauden huuman kuvausta lukiessa tulee jo mieleen, onko elämäkerran päähenkilö edes mahdollinen kaikessa uhrautuvaisuudessaan, mutta toki hänelläkin (onneksi) myös heikkouksia on, ja vaikka hän on miestään kohtaan suunnattoman ymmärtäväinen ja kärsivällinen, on hänelläkin rajansa. Lapsuudenkodin perintönä tulee tapa pitää mykkäkoulua, ja Aino on aika ajoin kovin väsynyt ja masentunut.
Elämä ei totisesti tullut olemaan ruusuilla tanssimista ja ehkä siksikin Aino myöhemmin silloisen Tuusulan Ainolassa oli erityisen innokas kasvattamaan nimenomaan ruusuja.
Kaiken kaikkiaan kirjan sivuilta kuitenkin välittyy kuva naisesta, joka tosiaan on teoksen nimen mukaisesti ihmeellinen olento. Ainon ja Jannen suhdetta leimaa suuri rakkaus, joka kestää vuodesta toiseen, vaikka vaikeuksiakin elämään mahtuu. Ehkä juuri vaikeudet osaltaan tekevät Ainosta naisen, joka myöhemmin muistetaan "voimakkaana, mutta lempeänä persoonana":
Suurpiirteisen miehen puolisona hän joutui opettelemaan tiukkuutta ja tarkkuutta. Siitä huolimatta hän oli avara ja lämmin ihminen.
Suuri säveltäjä ja erityisesti hänen vaimonsa tulevat kirjan sivujen kautta lähelle, ja heidän kauttaan on mahdollista luoda mielikuva siitä, millaista elämä oli 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. Suuret yhteiskunnalliset mullistukset eivät jää huomaamatta, ja niillä on toki vaikutuksensa myös Sibeliusten vaiheisiin.

Aino Sibelius - Ihmeellinen olento on elävästi kirjoitettu teos, jota rytmittävät mukavasti Sibeliuksen pariskunnan pääasiassa toisilleen kirjoittamat kirjeet. Jenni Kirves on koonnut kirjekatkelmat ja suorasanaisen selostuksensa ehyeksi kokonaisuudeksi, jota on miellyttävä lukea. Jonkin verran teoksessa tosin on toistoa, jota en pidä aina tarpeellisena.

Kirjan myötä tulee väkisin pohtineeksi, kuinka suuri merkitys Aino Sibeliuksella oli miehensä elämässä ja elämäntyössä. Olisiko Jean Sibelius säveltänyt mestariteoksiaan, ellei hänellä olisi ollut vaimoa, joka piti elämäntehtävänään tukea miehensä sävellystyötä ja olla vaimo? Juopotteluun ja itsekeskeisyyteen taipuvaisen miehen vaimona ei varmasti ollut helppoa, ja moni nykynainen olisi varmasti jättänyt leikin kesken hyvin varhain. Nykyihmisen ja aikalaistensakin näkökulmasta Aino Sibelius oli elämänarvoiltaan hyvin konservatiivinen halutessaan olla hyvä vaimo. Jean Sibelius oli onnekas ja pitikin korvaamattomana Ainon roolia säveltämisessään, mutta toisaalta vaimo koki olevansa etuoikeutettu saadessaan elää "miehensä ja tämän musiikin rinnalla".
Elämänkohtaloni on minulle siunaus ja anti, joka on tullut taivaasta. On ihmeellistä, että ihmiselle annetaan sellainen osa. (Aino Sibeliuksen sanat Santeri Levakselle 1945.)
Aino Sibelius - Ihmeellinen olento on elämänmakuinen ja kaunis teos suomalaisen kulttuurihistorian merkittävistä henkilöistä. Ennen kaikkea siinä on kysymys suuresta rakkaudesta ja tahdosta rakastaa, ja siten sillä on nykylukijallekin annettavaa.
Ruutu Siluetti tuo toisen bingon.
Elämäkertahaasteeseen saan pitkästä aikaa uuden suorituksen.

Aino Sibeliuksen elämänvaiheisiin ovat tutustuneet myös Mai, Marjatta ja Henna.

Kommentit

  1. Tämä oli kyllä mielenkiintoista luettavaa. Kirjassahan on paljon lainauksia pariskunnan kirjeenvaihdosta, joten kirjasta nousi intiimi tunnelma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjeenvaihdosta pidin erityisesti, siitä välittyi niin mukavasti menneen ajan tunnelmaa ja mielikuvia niin Ainosta kuin Jannesta.

      Poista
  2. Tämä odottaisi jo lukijaansa, ja kuume vain nousee mainion arviosi jälkeen. Eiköhän tähän pidä tarttua pian.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti kuumeesi saa tästä sopivan lääkkeen. :)

      Poista
  3. En ole lukenut, mutta kiinnostaa, sinun kirjoituksesi jälkeen entistä enemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Margit. Jospa kirja päätyisi jossain vaiheessa luettavaksesi.

      Poista
  4. Kiitos linkityksestä, Jonna!
    Minulle on tullut sellainen jälkimiete, että Aino oli ehkä onnellisimmillaan aivan Jannen loppuvuosina ja hänen kuolemansa jälkeen, kun ei tarvinnut koko ajan murehtia, vaan sai elää leppoisasti kahden kotiapulaisen kanssa Jannen muisto vaalien ja hyviä arvosteluja lukien.
    Minä pohdin juuri, kirjoittaisinko Bo Carpelanin kirjasta Alex, jossa on toinen Jean Sibeliuksen tukija, Axel Carpelan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjan nimi on siis Axel eikä Alex. Siinä esitellään hyvin kiinnostava henkilö.

      Poista
    2. Minullekin jäi tunne, että viimeiset vuodet olivat seesteisiä ja siten myös onnellisimpia. Kyllähän Aino varmasti paljon joutui pahimpina aikoina kestämään.
      Axel alkoi nyt kiinnostaa. Toivottavasti kirjoitat siitä jossain vaiheessa.

      Poista
  5. Minä en nykyään tykkää lukea elämänkertoja, mutta haasteessa olisi sellainenkin kohta. Olen jo harkinnyt tätä kirjaa Ainosta siihen, täsmä monet tuntuvat tykkäävän. Marjatta on nyt ehtinyt kehua Axelia sen verran, että alkaa sekin kiinnostamaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elämäkertoja kaihtavallekin tätä uskaltaa kyllä suositella, on jotenkin niin suloinen. :) Axel alkoi Marjatan ansiosta minuakin kiinnostaa, en ollut aiemmin sitä ollenkaan noteerannut.

      Poista
  6. Tämä on minullakin odottelemassa lukuvuoroaan, ja odotukset kirjan suhteen ovat korkealla. Arviosikin lupaa hyvää! :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on