"Juttu on niin, Em, juoksen juuri nyt sateessa takaisin retkeilymajaan - sade on täällä lämmintä, joskus jopa kuumaa, toisin kuin Lontoon sade - olin, kuten sanoin, aika kännissä ja huomasin ajattelevani sinua ja sitä että mikä sääli on ettei Em ole täällä näkemässä tätä, kokemassa tätä, ja sain kokea tämän valaistumisen hetken ja tässä se tulee.
Sinun pitäisi olla täällä minun kanssani. Intiassa."
David Nichollsin romaanin Sinä päivänä keskipisteessä ovat Emma ja Dexter, jotka tapaavat Edinburghissa 15.7.1988. Ensimmäinen tapaaminen on kovin tavallinen nuorten ihmisten kohtaaminen, joka voisi jäädä sikseen. Niin ei kuitenkaan käy, vaan Emma ja Dexter ystävystyvät, vaikka heidän tiensä vievätkin eri suuntiin. Emma on älykkö, joka ajautuu hanttihommiin mutta haaveilee paremmasta. Dexter puolestaan on hulttio, josta tulee huomaamattaan tv-julkkis ja joka liitää muun julkkisjoukon kanssa yöelämässä viettäen makeaa elämää.
Romaani rakentuu siten, että Emman ja Dexterin elämänkulkua seurataan tarinassa kerran vuodessa, aina heinäkuun 15. päivä. Lukija pääsee näkemään, miten Emma ja Dexter elävät ja muuttuvat, kohtaavat ja taas eroavat kahdenkymmenen vuoden ajan. Kirjan rakenne on onnistunut, sillä jossain vaiheessa huomasin suorastaan innolla odottavani, mitä päähenkilöille on vuoden aikana ehtinyt tapahtua ja missä he kulloinkin ovat.
Sinä päivänä tarjosi odottamattoman lukuelämyksen. Ennakkoon en oikein tiennyt, mitä odottaa. David Nichollsin nimi on tuttu esimerkiksi siksi, että kirjahyllyssäni majailee miehen romaani Kaikki peliin, jota en aikeistani huolimatta ole tullut lukeneeksi. Nyt kiinnostus tuota kirjahyllyni orpoa asukkia kohtaan kasvoi huomattavasti: pidän suuresti Nichollsin tyylistä. Hän kuvaa henkilöitään mukavan kepeällä tavalla ja luo ajankuvaa, joka 1980- ja 1990-luvulla nuoruuttaan eläneen on varmasti helppo tunnistaa.
Sinä päivänä -romaanin hahmoihin ei voi olla kiintymättä, vaikka Dexter on Peter Pan -syndroomasta kärsivä raivostuttava hulttio, jonka aikuistumista alkaa lopulta odottaa aika kärsimättömänä. Emmassa on jotain hyvin viehättävää, ja kummallekin huomaa toivovansa hyvää. Kevyenä liikkeelle lähtevä tarina syvenee, onnistuu koskettamaan ja jää mieleen olematta liian kosiskeleva tai imelä.
Tälle lukijalle kirja siis maistui oikein hyvin, ja niin maistui myös Ammalle, Katjalle, Liisalle ja Karoliinalle.
Romaanista on kuulemma tehty elokuva, mitä en tiennyt, ennen kuin googlasin kirjan nimeä. 50 kategoriaa -listalla kirja asettuukin siis kohtaan 3. A book that became a movie.
Elisa Kirja tarjosi tämän romaanin ystävänpäivälahjaksi, mistä olen kiitollinen. Muuten tuskin olisin kirjaa tullut lukeneeksi.
Sinun pitäisi olla täällä minun kanssani. Intiassa."
 |
| David Nicholls: Sinä päivänä (Otava 2012) Alkuteos One Day 2009 Suomentanut Sauli Santikko 397 sivua |
Romaani rakentuu siten, että Emman ja Dexterin elämänkulkua seurataan tarinassa kerran vuodessa, aina heinäkuun 15. päivä. Lukija pääsee näkemään, miten Emma ja Dexter elävät ja muuttuvat, kohtaavat ja taas eroavat kahdenkymmenen vuoden ajan. Kirjan rakenne on onnistunut, sillä jossain vaiheessa huomasin suorastaan innolla odottavani, mitä päähenkilöille on vuoden aikana ehtinyt tapahtua ja missä he kulloinkin ovat.
Sinä päivänä tarjosi odottamattoman lukuelämyksen. Ennakkoon en oikein tiennyt, mitä odottaa. David Nichollsin nimi on tuttu esimerkiksi siksi, että kirjahyllyssäni majailee miehen romaani Kaikki peliin, jota en aikeistani huolimatta ole tullut lukeneeksi. Nyt kiinnostus tuota kirjahyllyni orpoa asukkia kohtaan kasvoi huomattavasti: pidän suuresti Nichollsin tyylistä. Hän kuvaa henkilöitään mukavan kepeällä tavalla ja luo ajankuvaa, joka 1980- ja 1990-luvulla nuoruuttaan eläneen on varmasti helppo tunnistaa.
Sinä päivänä -romaanin hahmoihin ei voi olla kiintymättä, vaikka Dexter on Peter Pan -syndroomasta kärsivä raivostuttava hulttio, jonka aikuistumista alkaa lopulta odottaa aika kärsimättömänä. Emmassa on jotain hyvin viehättävää, ja kummallekin huomaa toivovansa hyvää. Kevyenä liikkeelle lähtevä tarina syvenee, onnistuu koskettamaan ja jää mieleen olematta liian kosiskeleva tai imelä.
Tälle lukijalle kirja siis maistui oikein hyvin, ja niin maistui myös Ammalle, Katjalle, Liisalle ja Karoliinalle.
Romaanista on kuulemma tehty elokuva, mitä en tiennyt, ennen kuin googlasin kirjan nimeä. 50 kategoriaa -listalla kirja asettuukin siis kohtaan 3. A book that became a movie.
Elisa Kirja tarjosi tämän romaanin ystävänpäivälahjaksi, mistä olen kiitollinen. Muuten tuskin olisin kirjaa tullut lukeneeksi.
Tämä elokuva tuli tänä vuonna telkkarista ja oli todella hyvä. Voisin lukea tämän kirjanakin. Englantilaisuus kiehtoo ehkä eniten.
VastaaPoistaVoi harmi, kun en elokuvaa huomannut. Luulen, että jossain vaiheessa täytyy se katsoa.
PoistaMinäkin luin tämän pari vuotta sitten ja pidin tästä loppua lukuunottamatta paljon. Nichollsin muulle tuotannolle en ole oikein syttynyt, joku hänen teoksistaan rakensi muurin jota en ole kyennyt ylittämään. Mutta tämä oli elämys!
VastaaPoistaYmmärrän hyvin, että et loppuratkaisusta pitänyt. Minä aion jonain päivänä yrittää Nichollsin Kaikki peliin -romaania, kun se nyt kerran sattuu omasta hyllystä löytymään. Tämän myötä odotukset tosin ovat aika korkealla.
PoistaJostain syystä en ole lukenut yhtäkään Nichollsia. Jään miettimään, pitäisikö asialle tehdä jotain.
VastaaPoistaEhkä pitäisi. :) Minut tämä ainakin yllätti myönteisesti.
Poista