Siirry pääsisältöön

Michèle Lesbre: Punainen sohva

"Tiesin, että matka todentuu vasta sitten, kun on palannut kotiin, ja se täyttää päivät niin, että hetket ja paikat sekoittuvat toisiinsa. Kun kuvat asettuvat toistensa päälle ja jonkinlaisen salaisen prosessin kautta syntyy voimakenttä, jossa varjomme vaikuttaa pidemmältä kuin oma itse, vasta silloin matka muuttuu koetuksi."
Michèle Lesbre: Punainen sohva
(LURRA Editions 2014)
Ranskankielinen alkuteos
Le Canape rouge 2007
Suomentanut Timo Torikka
155 sivua
Michèle Lesbren pienoisromaani Punainen sohva kuvaa monenlaista matkantekoa. Romaanin päähenkilö Anne matkustaa halki Venäjän tavoittaakseen Gylin, miehen, joka on vuosia aiemmin kadonnut hänen elämästään. Samalla Anne tekee matkaa muistoissaan, joihin kytkeytyy vahvasti Clémence, Pariisin-kodin naapurissa asuva hatuntekijä punaisella sohvallaan. Myös Clémence tekee omanlaistaan matkaa.

Mitä Anne lopulta määränpäästään, pienestä kylästä Baikal-järven rannalta, löytää, ei varsinaisesti nouse teoksen tärkeimmäksi asiaksi. Tärkeintä on matkanteko, ja sen aikana Annen ajatukset palaavat yhä uudelleen paitsi Gyliin, myös naapurin vanhaan, pieneen naiseen.
Hänen ajattelemisensa nyt tässä läpikulkumatkani hotellihuoneessa ilahdutti minua, halusin tavata hänet nopeasti uudelleen kertoakseni hänelle tästä kummallisesta matkastani, ehkä kaikkein oudoimmasta matkastani, koska enemmän kuin mikään muu matka tämä matka oli vienyt minua kohti elämääni, kohti yksinkertaista totuutta elämästäni.
Romaanissa sanotaan paljon painavia sanoja matkustamisesta, joka voi toteutua vaikka pysyisi paikallaan. Lisäksi siinä on kysymys ainakin kirjallisuudesta, elämästä, rakkaudesta ja ihmisyydestä. Kaipaus ja etsiminen muodostavat ihastuttavan kudelman, jota lukijana seurasin mielelläni ja ihastuneena. Annen junamatkan kuvaus ja havainnointi on niin tarkkaa ja onnistunutta, että on helppoa kuvitella itsensä mukaan junaan. Kaiken kaikkiaan pidin Punaisesta sohvasta valtavan paljon.

Tällä teoksella kuittaan kirjabingosta lokeron Alle 200 sivua ja saan yhden suorituksen Vive la France! -haasteeseen. Nyt olen ylittänyt tavoitteeni ja saavuttanut Ranskan lipusta sinisen ja valkoisen raidan.

Myös Ulla on lukenut tämän viehättävän kirjan. Helsingin Sanomien kirja-arvostelu löytyy täältä.

Kommentit

  1. Minä rakastuin tuohon kirjaan.

    VastaaPoista
  2. Onko tämä sellaista hidasta pitkänmatkantekoa, vai onko tässä tapahtumia myös? Tuollainen pieni (=lyhyt) kirja kuulostaa kivalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tässä tapahtumiakin on, vaikka paljolti on kyse matkanteosta ja muistelemisesta. Napakkaa juonivetoista tarinaa kaipaavalle kirja ei oikein sovi, mutta jos on valmis istumaan junassa ja miettimään mennyttä ja vähän nykyisyyttäkin, kannattaa tähän tutustua. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok